Oman näköiseni Pääsiäinen

Kiirastorstain ohjelma aloitettiin kauppareissulla kirkonkylän ruokakauppaan, oma ruoka kassini jäi hallitusti siedettävän halvaksi. Ostin vain itselleni, en lainkaan miettinyt  ns. vieras varaa. Syy moiseen päätökseen oli oma terveyteni ja suunnittelemani pääsiäisenohjelma. Koska ajattelin lukea mahdollisimman monta hyvää romaania jotka olin varannut ja lainannut kirjastosta, siis olla paikallaan sängyllä tai luku tuolissani niin eihän silloin voi syödä kuin kevyesti ja niukasti.
Seuraavaksi lähdimme tyttären kanssa tervehdyskäynnille sairaalaan, katsomaan tyttäreni anoppia. Veimme hänelle iloisen keltaisen ja oranssin värisen matalan kukka-asetelman josta hän ilostui aivan silmin nähden. Muutenkin hänen voinnissaan oli selvästi muutosta parempaan. Hiukan vaan valitti rintaansa kun olivat kuulemma joutuneet elvyttämään hänet kun sydän oli pysähtynyt. 
Kotimatkalla käväisimme hautuumaalla, viemässä kynttilät Matin, Timon ja Jarin haudoille. itselleni en hankkinut lainkaan pääsiäiseen liittyviä kukkia koska aion polttaa iltaisin kynttilöitä ja nautin omista kukkivista orkideoista ja pelarkonioistani.

Pitkäperjantaina luin Pirjo Rissasen uusimman romaanin kokonaan, 450 sivua. Kirjan kerronta oli mukaansa tempaavaa ja tunnistin itseni monessa kohdassa päähenkilöön samaistuen. Olen lukenut kaikki kirjailijan tuotokset ja tuntuu että kirjat vaan paranee aina entisestä, tämä viimeisin on mielestäni paras kaikista.

Lukeminen täytyi onneksi tauottaakin että silmät saivat sopivasti lepo hetkensä. Ystävän ja Vili-koiran kanssa tehdyt pitkät kävelylenkit, syvällisine keskusteluineen sopivat hyvin päivän teemaankin. . 

Lankalauantaina jatkui lukeminen, seuraavaksi otin mielikirjailijani,  Paulo Coelhon kirjan: Uskottomuus. Erittäin sopivaa  luettavaa pääsiäispyhille. Teksti vaatii aina välillä hetken pohdiskelua, on se meikäläiselle niin vaikuttavaa luettavaa.
Normaalit siivoukset sun muut lauantaipäivään liittyvät asiat täytyi välillä suorittaa ja saunomisen jälkeen katsoin tv:sta vielä pari poliisisarjaa, en jaksanut lukea unilääkkeeksi muuta kuin "lääkärisarjan" pokkaria.

Pääsiäispäivää jatkoin lukemalla Coelhon kirjaa muutaman sivun. Olin ostanut ristisatehtäviä sisältävän lehden ja vähän väliä lehti veti puoleensa. 
Vietin tuntikaupalla myöskin puhelimessa, läheisten kanssa sekä kirjoitin pitkän sepustuksen entiselle työtoverille ja nykyiselle ystävälle hänen sähköpostiinsa. Hän muisti taas kerran lähettää tekstiviestinä puhelimeeni makeat naurut tuottavan "noitarunon".
Kuolema tuli puheenaiheeksi Suvin ja ystäväni kanssa kun katsoin "Aamu sydämellä" ohjelman tv:stä, jossa haastateltiin kahta syöpään sairastunutta mieshenkilöä. Ohjelma jätti monta asiaa mietityttämään syvällisemminkin. 
Suvilla oli ollut ensimmäinen kokemus kuolevasta  potilaasta konkreettisesti, lähihoitajan oppisopimus työpaikassaan. Isovanhempana tunsin syvää kiitollisuutta Suvin suhtautumisessa kuolemaan luonnollisena tapahtumana ja miten hän oli osannut hoitaa myöskin surusanoman toimittamisen vainajan omaisille. Suvi voi olla ylpeä toiminnastaan vaikean, mutta hoitoalalla useinkin eteen tulevan poikkeuksellisen tapahtumaketjun hoidosta.

II Pääsiäispäivä alkoi auringon noustessa yhtä aikaa kanssani. Tästä tulee hyvä päivä !
Aamulenkillä aistin keväisen konsertin jo olevan harjoitus vaiheessa, liverrys oli runsasta mutta vielä hiukan kesken tekoista. Vili-koirani sai tavata kaksi tyttökaveriaan mutta katsoi ihmeissään kun Rebekka-rouva ei tykännytkään lähemmästä tuttavuudesta vaan murahteli ja ilmoitti kyllästymisen muutamalla haukahduksellaan, jatkoimme siis aamullista lenkkiämme. 

Leivoin "mutakakkua" ja se olikin yllättävän hyvää jäätelön kanssa nautittuna ja sain vielä tyttären seurakseni aamupäivä kaffeille. 
Pitkästä aikaa sain ternimaitoa josta valmistui uunijuustoa pääsiäis herkukseni. Sain sen syödä itse kaikki kun nuoriso ei siitä ole kiinnostunut.

Lähdimme kolmisin; Katja, Sini ja minä tervehdyskäynnille Hyvinkään sairaalaan, katsomaan miten Muorin tervehtyminen on edistynyt. Hän olikin paljon virkeämpi eikä eilinen Helsingin reissu, dialyysihoidossa edes ollut häntä väsyttänyt. Vietimme ilon voittoisan tuokion hänen luonaan. Hiukan jäin ihmettelemään kun ei saada puhelinyhteyttä toimimaan hänen vuoteellaan olevaan luuriin. Taas kerran luvattiin hoitaa homma huomenna kun huoltomies saapuu töihin, saas nähdä tapahtuuko mitään.

Toinenkin  tyttäreni käväisi pääsiäiskaffeilla ja samalla teimme hankinta- toimintasuunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle. Pihalla krookukset availivat jo hiukan rohkeammin nuppujaan kun aurinko loi hetken säteitään niiden iloksi. Iltapäivällä aloitin uuden dekkarin lukemisen, joten lukuharrastus jatkuu edelleen....

Juhlapyhien mentyä aloitan tulevana viikkona keväiset pihahommat joista tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Perhe koolla

Eilen koko perhe oli taas yhtä aikaa koolla. Kuinka sattuikaan, unohdin käyttää kameraa... niin jäivät tilanne kuvat ottamatta.

Iltapäivä hurahti rattoisasti rupatellen , unohtamatta ruokailua ja kahvittelua.

Olin tehnyt hyvää pottumuusia oma kasvatetuista Carrera-perunoista, runsaasti voita ja punaista maitoa, tietenkin. Kokeilin uutta tapaa valmistaa Lohi, näin tv-kokki ohjelmasta kuinka Tomppa keitti mausteliemen ja kaatoi sen kiehuvana lohen päälle. Se sai kypsyä kannen alla, omia aikojaan, ollen noin 6 tunnin kuluttua syötävän kypsää. Se oli HYVÄÄ, siinä maistui lohen oikeat maut. Olin ostanut kalan www.auvisenkala.fi autosta, joten sen tuoreus oli taattu.

Meidän perheessä on kasvisruokaa syövä, kasvis/kalan syöjä ja muut ovatkin kaikkiruokaisia. Näin ollen laitan aina kasvi-, kala- ja liharuuan. Jälkkärinä oli mangorahkaa, kaikkien herkkua.

Yksi huono asia oli eilisessä päivässä, tuli syötyä liikaa.....on vieläkin ähky olotila, jota ei paljonkaan helpottanut aamuiset koiralenkit.

Sari, lapsosistani vanhin

Jari, keskimmäinen, vierellään kihlattunsa Katariina.

Lapsosista nuorin , Katja, vierellään edesmennyt miehensä Timo.

Kahdesta lapsenlapsesta vanhempi; Suvi

Nuorenpi lapsenlapsi; Sini.

On se vaan niin että lapset ja lapsenlapset ovat elämän suurimmat ja arvokkaimmat saavutukset.
Niiden rinnalla ei tunnu miltään; varallisuudet, mitalit, ammatit, tai yhteiskunnalliset  saavutukset.

Silloin viimeistään kun menettää puolisonsa oivaltaa tämän elämän arvojärjestyksen.

Siunattua Loppiaisen aikaa kaikille !

Seurakunnan hautausmaksu noussut huimasti

Kotiseurakuntani on nostanut vuoden sisällä hautaus hintojaan 292,5 %!!!!!????????

Vuonna 2012/syyskuussa laskutettiin 200,00 € sisältäen
- haudan lunastusmaksun 50 euroa
- arkun hautausmaksun 150 euroa

Vuonna 2013/syyskuussa laskutettiin 785,00 € sisältäen:
- haudan lunastus 255 euroa
- hautausmaksu    285 euroa
- haudan peruskunnostus 140 euroa
- hautapalkkimaksu 105 euroa

Näin suurta kertakorotusta ei tällainen maalaisjärjellä ja lapsen uskolla varustettu seurakunnan jäsen ymmärrä alkuunkaan.

Harvoissa perheissä kuolema vierailee vuoden välein, nyt kuitenkin kävi näin :(  Tyttäreni ihmetellessä seurakunnan laskun loppusummaa, ehdotin siinä olevan jonkin virheen....

Otinkin sähköisesti yhteyden srk:n talousjohtajaan, kysellen hinnan korotuksesta, hän siirsi kyselyni puistopäällikölle. Sain vastaukseksi  ympäri pyöreitä selityksiä.

Oletin että hinnat perustuisivat hautauksesta aiheutuvista kustannuksista ja että niistä olisi tehty päätökset asianomaisessa hallintoportaassa, että minulle olisi kerrottu haallintoelin/kokous/ päätöspykälä , missä hinnat on vahvistettu. Mutta näin ei asia ollutkaan.

Tuntuu melko "löysältä" taloushallinnolta. Näinkö meitä kirkollisveron maksajia rahastetaan "viimeisestä palvelusta"? Näinkö paikataan aukot jotka srk menettää verotulojaan kun porukat eroavat kirkosta?

Vaikka mietin asiaa miltä kantilta hyvänsä niin en ymmärrä; miksi kaksi aivan samanlaista toimitusta  ja hinnassa 292,5 % erotus.

Käyttämämme hautaustoimisto www.callankukka.fi ei ollut korottanut hintojaan.
Surullista asiassa on myöskin se että kaikki lähipiirimme nuoret päättivät yhteen ääneen erota kirkosta.

Kyllä tässä täytyy olla jotain mätää ????? Eihän seurakunta voi näin toimia !!!!!!????

Hoitokäynti Hyvinkään sairaalan keuhkopolilla

Sain eilen olla mukana mieheni syöpähoitoon liittyvässä hoitotilanteessa, kokemus oli jälleen erittäin positiivinen. Meille oli varattu aika ennakkoon ja aikataulut pitivätkin hyvin paikkansa. Hoitaja tuli kutsumaan meidät iloisesti tervehtien ja kuulumiset vaihdettiin.

Lääkereseptit ja seuraavien käyntien ajatkin olivat paperilla jo ennakkoon hoidettu, joten hoitaja pääsi heti varsinaiseen asiaan; solusalpaaja-lääkityksen aloittamiseen.

Itse asiassa yllätyin että mieheni olikin suostunut lääkitykseen, omasta ennakkopäätöksestään huolimatta ja sopinut lääkärin kanssa, puhelun aikana, aloitus ajankohdankin. Positiivinen yllätys sinänsä kun hän oli sitä mieltä ettei enään koskaan solusalpaajia kun ne veivät vuosi sitten hänet tosi huonoon kuntoon.

Nyt aloitettavaan lääkitykseen tulevat mukaan myöskin kortisonilääkkeet ja vitamiinit. Saimme kotiin luettavaksi erittäin selkokieliset  ALIMTA -hoidon opasvihkoset ja lääkkeiden käyttöön liittyvät ohjeet. Lopuksi hoitaja antoi pistoksena B-12 vitamiinia ja ehkä siinä oli myöskin kortisoonia, en ole ihan varma asiasta.

ALIMTA on solunsalpaaja jonka vaikuttava aine on pemetreksedi. Lääke vaikuttaa syöpäsolujen aineenvaihduntaan ja estää niiden jakautumista. Tällöin syövän eteneminen voi estyä tai hidastua.

Tosiaan, esilääkitys aloitettiin eilen ja seuraavaksi on 

käynti verikokeissa maanantaina, lääkäri soittaa tuloksista tiistaina ja keskiviikkona suoritetaan solunsalpaaja lääkkeen tiputus suoraan suoneen mutta sitä ennen  on vielä lääkärin vastaanotto.

Suosittelivat lääkitysten lisäksi syömään runsasravinteista ruokaa riittävän useasti ja nauttimaan lisäravinteina NUTRIDRINK proteiini valmisteita joita jo tilattiinkin paikalliseen apteekkiin.

Syöpäsairaan potilaan lähiomaisena voimaannuin ihan tuntuvasti käyntimme seurauksena. Kyllä ne hoitajat olivat niin positiivisia ja empaattisia etteivät sanatkaan  riitä sitä kuvailemaan. Lähdimme kohti kotia hyvin kepein askelin ja potilaskin tuli ladattua täyteen elämänhalua ja keväistä kepeyttä.

Nyt vasta on tuntuu siltä että syöpäsairaus kuuluu jokapäiväiseen arkeemme ja sen kanssa on vaan elettävä, tahdomme tai emme. Jos punnitsee sisimmässään asioita niin enemmän jää aineksia positiiviseen vaaankuppiin kuin negatiivisen puolelle.

Nyt on jättänyt kaiken turhuuden ja vähempiarvoisen elämässään vähemmälle ja keskittyy vain arvokkaimpiin asioihin ja arvoihin.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ

Ilontäyteistä ja rentouttavaa Pääsiäisen aikaa kaikille !

Sunnuntaina aamulenkillä ja lehmät brunssilla

Pakkasta vaan -2 astetta, aurinko juuri noussut ja aivan tyyntä, Metistönmäen metsiköstä kuuluu vain Sepelkyyhkyn huhuilua ja pikkulintujen vaimeaa viserrystä. Kävelen eteenpäin hiekkatiellä joka on melkein sulanut jäistä, saavuttuani mäen itärinteen puolelle , aurinko lämmittää niin että vesi virtailee tien pinnalla pieninä noroina. On hiljaista , ei autojen melua, kolmostiekin on liki äänetön. Aukeama pellolla on rauhoittava. 

 Lihakarja on asettunut heinäpaaleille "aamubrunssilleen".

 Aivan uusi "opastintaulu" tienvarressa.

Eilen vietimme Jarin ja Katariinan kihlajaisia, ja eikös Jari napsinut kuvia kahvipöydästä. Jos olisin sen tiennyt etukäteen,  niin olisin tehnyt koristukset huolellisemmin. Nyt tein täytekakun kuin omalle väelle, nopsaan ja vähän huolimattomasti. Pursotukset pystyn saamaan kyllä aivan pilkulleen paikalleen, kun paan parastani.
Porukka kehuskeli kakkuja herkullisiksi ja jotakin todistaa se että isot kakut syötiin eilen viimeistä murusta myöden.
Mukavaa oli todeta että oman kylän "Valtsussa" oli uudehkoja kakunkoristeita ihan tarpeellinen valikoima. Ihastuin tummiin ja valkoisiin suklaasydämiin ja uutta olivat kultapallot jotka ovat pehmeitä. Molemmat sopivat erittäin hyvin kihlajaisteemaan. Ennenhän nuo kuula-nomparellit olivat niin kovia että hampaat lohkeilivat...
Huvittavin "juttu" juhlapäivässä olikin Suvin "hääkakku tilaus", huvittavaa siinä on se ettei hänen matkassaan ole sulhaset pysyneet kun tyttönen menee tukkaputkella hevostallien, maatilojen ja kenneleiden välillä, vai oiskohan hänellä joku "maajussi" siltikin katsottuna? Aika näyttää!

Ruisleivän leivontaa

Sain postissa ruisleivän juuren. Kyllä! Varpulan tilan emäntä Riitta Rantanen lähetti kuivatun juuren kirjeessä. Laitoinkin heti toimeksi, laitoin juurenmuruset haaleaan veteen, lisäin myöskin ruisjauhoja niin että seoksesta tuli löysää, vellimäistä, kansi päälle ja siinä se hellan takana saa olla noin vuorokauden. Tosin sekoitan sitä aina välillä.

Yllä oleva kuva ei ole itse ottamani, vaan se on googlesta kopioitu. Kuva viehätti  ja muistui mieleen lapsuusajan leivontalauantait. Samalla tavalla taikinatiinu oli jakkaralla ja jauhot mätettiin suoraan säkistä, taikinaa alustettaessa. Ruisleipätaikinan alustus olikin minun tehtäväni koska olin nuori ja vahva kätinen sitä tekemään. Muistan yhden tärkeän toimenpiteen kun taikina oli valmis, sen pinnalle tehtiin aina risti ja auta armias jos yritin siitä laistaa niin oli vähällä saada tukkapöllyä...kylläkin sen joka tiinulliseen laitoin :)

Parasta lauantaisin olikin lämpimäisleivän maistelu, aah kuuma leipä ja paljon voita päälle, nytkin vielä vesi herahtaa kielelle. Täytynee muistaa ostaakin voita , siksi kun leipä valmistuu...

Se on kyllä aika metkaa että monetkin askareet mitä oli lapsuudessa ja nuoruudessa joutunut  tekemään kyllästymiseen astikka, tuntuvat taas ihan mukavilta puuhasteluilta, vaikuttaakohan siihen mitenkään eletyt vuosikymmenet, tiedä häntä.

Saahan nähdä miten saan leivän onnistumaan kun edellisestä ruisleivän teosta on jo vierähtänyt monia vuosia. No sehän tullaan tällä viikolla näkemään ! Pidetään peukkuja!

Tavoitteena on nämä lainakuvan limput, toivon mukaan omanikin tekeleet kestävät kuvauksen, tuli mitä tuli, sehän ei ole tärkeää miltä se näyttää vaan miltä leipäni maistuvat !

Vielä muutama sana juuren lähettäjästä; Riitta Rantanen järjestää perinnekursseja 1800-luvun pohjalaistuvassa,Sipoon Talmassa. Seuraava Ruisleipäkurssi on 28.3.  2012 urssiohjelman löydät sivulta;

www.varpula.fi  

Jouluaaton aattona

Aloitin aatonaaton puuhat lähtemällä Kyttäkoiran kanssa reippaalle kävelylenkille, luntakin oli vielä pari milliä joten luonto oli valkoinen ja kävelytiet olivat hyvin hiekoitettuja, ettei tarvinnut hipsutella vaan sai astella pitkin reippain askelin.


Ulkoilusta virkistyneenä aloitin heti amusta normaalin viikkosiivouksen, koska en ole säästänyt isompia suursiivouksia koskaan juuri joulun alle, sehän vaan vie joulusta sen nautinnollisen valmistelun ja veroittaa mielialaa negatiiviseen suuntaan. 


Suunnittelin pyöräyttää viimeiset pyykit koneessa ja valmistella aaton ruokia mutta kuinka ollakaan , Suvi  (lapsenlapseni) soitti että; lähde mamma mun kaa syömään ja otetaan Sini-systeri messiin. HUPS! No... pikamietintää; sepä olisikin kivaa... eipä noi hommat tosta mihinkään lähde, ehdinpä minä ne tehdä myöhemminkin...
Niinpä lähdimme kolmistaan kirkonkylän Kiinalaiseen ravintolaan herkuttelemaan kesken ns. "joulukiireiden". Istuimme kaikessa rauhassa nauttien hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta, kivaa oli. Kotimatkalla sain nauraa  vatsalihakset kipeiksi tyttöjen jutuista, se teki hyvää vanhalle sielulle ja sydänkin varmaan nuortu parikymmentä vuotta !


Tälle päivälle sunnittelemani puuhat hoituivat alle aikayksikön, vaikkakin vatsa oli liian täysi ja päikkärillekin teki mieli mutta joutaahaan tässä joulunpyhinä ottaa vaikka useammatkin päikkärit päivässä.
Joskus on hyvä muuttaa toimintatapojaan ja hylätä vanhoja tottumuksia, sillä on kumman virkistävä vaikutus. Nuorten kanssa puuhastellessa joutuu arvioimaan aivan uudelta suunnalta omia  tottumuksiaan ja on pakko myöntää ettei kaikki hommelit ole ihan tarpeellisiakaan, vähemmälläkin tässä elämässä pääsee. Näin jää aikaa havaita hetket tässä ja nyt, pyrkien nauttimaan jokaisesta yhdessäolon tuokiostakin täysillä.

Seesteinen viikko

Kiireisen viikon jälkeen olen saanut viettää hiljaisempaa viikkoa. Päivätkin ovat pimeimmillään, nytkin on harmaata ja sataa vettä/lunta vuorotellen.

Puuhastelutkin ovat pienimmällä vaihteella. Teen vain välttämättömät huushollityöt. Eipä silti nautin suuresti tästä pimeästä ajasta. Otan hyvin vikkelästi kirjan käteen ja asetun lukulampun alle nojatuoliini tai sängynpäälle , torkkupeiton alle.

Nautin suuresti tästä nykyhetken seesteisyydestä kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään eikää välttämättä tarvitse lähteä minnekkään. Olenkohan tullut vanhaksi ?

Kerään voimia, tuleviin koitoksiin, ehkä , enpä tiedä....

Tämän kuukauden aikana tulee olemaan vielä isompiakin muutoksia lähipiirissäni, joten "mamman" apua taas tarvitaan. Suvi muuttaa kamunsa kanssa isompaan asuntoon kirkolle ja Sinikin hakee omaa asuntoa ja aikoo muuttaa Samin luota pois.

Muutot vievät paljon energiaa ja aikaa itse muuttajiltakin ja vielä kaikilta apuihmisiltäkin. Mutta yhdessä tehden selviydytään.

Iltaisin olen syventynyt välittämään energiaa läheisilleni, vahvistaen samalla lahjaani siirtää energiaa sitä tarvitsevalle.

Hautaseppele

Tekaisin vielä havukoristeen sukulaismiehen haudalle , kirkonkylän hautausmaalle. Pallotuija on nyt sitten kaluttu kun aikaisemmin jo otin siitä havut vävyn haudalle. Kyseinen tuija on saanut hävitystuomion kun se on malliltaan aivan ruma ja muutenkin on hyvä tehdä tilaa Tapionpöydälle joka on taas mieleiseni puu/pensas, kumpikohan se oikeasti onkaan ?

Seppeleitä on ihan helppo väsätä, en nyt kuitenkaan aio enenpää siitä asiasta innostua, no voihan sitä taas ensi syksynä ottaa ohjelmaan ja keräillä matskuja jo kesän aikana. Ovikranssejahan tehtiin vuosi sitten "joka oveen"mutta ei aina jaksa samaa harrastaa....

Jätkän kynttilät ja ternimaitoa

Tähän aikaan vuodesta on kiva poltella jätkänkynttilöitä, niistä loimuaa lämmin liekki ja havupuu räiskyy tunnelmallisesti.

Sunnutai on hämärtymässä iltaan, ulkona on 12astetta pakkasta ja lunta noin 29 senttiä, siis oikea talvipäivä. Keskipäivällä jopa aurinkokin pilkisteli pilven reunan takaa.

Muutama punatulkkukin koristi pihapensaita hetken aikaa kun käväisivät "sunnuntai päivän lounaallaan":).

Sain vastaanottaa muutaman litran ternimaitoa ja nyt on herkuteltu uunijuustolla, kanelin ja sokerin saattelemina. Olen tarjonnut tätä vanhanajan herkkua myöskin naapurin rouvalle joka piipahti iltakylässä sekä sukulaispariskunnalle kun poikkesivat tervehtimässä meitä, mennessään tyttärensä perheen vieraiksi viikonlopun viettoon. En ole lainkaan varma pitivätkö he meidän herkusta. Eipä sillä väliä pitivät tai eivät! Itselleni ternimaidosta tehty uunijuusto on äärettömän hyvää ja tuo taas mieleen lapsuuden ajan herkut. Tänä iltana paistan vielä lettuja, taikinasta joka on tehty ternimaitoon.

Ternimaito on ravintorikas maitotuote , onhan se vastasyntyneen vasikan ensimmäinen energiapaukku ja antaa vauhtia rivakkaan kasvuun ja kehitykseen.

Hyvin on mennyt toiveeni "jakeluun" krääsättömästä joulunvietosta! Tänä vuonna ei ostella lahjoja vaan ollaan yhdessä ja nautitaan jouluherkuista joihin satsataan sekä tietysti toistemme seurasta. Odotan jo kovasti aikaa jolloin voimme oleilla jouten ja jutella niitä näitä, kuunnellen hyvää musiikkia ja varmasti lauletaankin onhan meissä kaunisäänisiä ja taitavia laulajiakin. Itse kyllä mieluimmin vain kuuntelen kun toiset laulavat.

Isänpäivänä

Sytyttelin kynttilät isäni, isoisäni, vaarin ja appiukon muistoksi. Tänään olen muistellut heitä kaikkia lämmöllä. Isoisäni, Aku-pappa oli elämäni tulipilari nuoruusvuosinani ja oma isäni tuntui taas ikään kuin "työkaverina", koska paljon tehtiin yhdessä maatilan töitä. Vaari, isänisä jäi etäisemmäksi, häntä en tullut tuntemaan lainkaa koska tapailimme hyvin vähän. Appiukkoni oli vähän pelottava , pienessä hiprakassa joskus hauskakin, mutta olisiko ehkä ammatti hänestä tehnyt tiukan ihmisen, onneksi oli välimatkaa ettei nähty liian usein.

Aku-papalta olen saanut tärkeimmät elämän ohjeet ja mallit, ehkä olen perinnyt hiukkasen hänen luonnettaankin, kuka tietää. Ihan pienestä tytön tylleröstä olen käynyt papan kanssa verkoilla ja pidellyt sähkövaloa kun pappa teki autoon remonttia, hänellä kun oli jo 40-luvun alussa oma auto, siinä hommassa olen saanut ekan ja ainoan sähköiskunkin elämässäni. Hassua miten nuo nyt pulpahtivat mieleeni.

Muistellan tänään, ISÄNPÄIVÄNÄ kaikkia rakkaita isähahmoja ja heidän muistoaan lämmöllä!

Helmikorpi Helmitalo tänään

Omenapuiden kannot nousevat kevyesti...
Talonpohja tampattu
Sementtiä....
Pohjatyöt jatkuvat
Kätevästi sementti saadaan oikeisiin paikkoihin....
Terassinkin pohjatyöt aloitettu valuilla
Ensilumi.... vesikin kytketty
Patolevy asennettu...

On erittäin mielenkiintoista seurata talopaketin www.helmitalo.net eri vaiheiden toimintoja näin naapurina. Varsinaisesta rakentamisesta en ymmärrä yhtikäs mitään ja sen huomaa varmaan kuvien kommenteistakin. Minusta on kivaa hommaa kuvata kohdetta ja lähettää tuotokset sähköisesti kaikille perheenjäsenille, näin kaikki on ikäänkuin ajan tasalla missä mennään.

Eilen illalla satoi ensilumi, hurjan isoja hiutaleita ja aamulla oli kadut liukkaita. Teinkin koiran kanssa lenkin soratiellä jonka liikenne on aamupäivisin tosi hiljainen ja niinpä Kyttä koiramme huokaili turhautuneena kun ei ollut muuta liikennettä eikä saanut tavata kavereitaan.

Käynti Meilahden sairaalassa

Tänään miehelläni on sovittu käynti Meilahden sairaalassa; labrassa, röntkenissä ja sitten osastolle 72. Leikkauksesta on kulunut 13 päivää.

Aamu alkoi herätyksellä klo 5.00 ja kiireesti koiran kaa aamulenkille. Huh mikä ilma; satoi rankasti vettä ja kova tuuli kävi luoteesta, oikea koiran ilma, sehän meille oli sopiva.

Keitin itselleni tipan kahvia ja sitten herättelin isännän. Olimme valmiit 6.40 kun oli sovittu että taxi noutaa meidät. No kyyti olikin 5 minuuttia myöhässä, eihän se haitannut mutta kolmosteillä oli kummallakin tapahtunut kolarit ja ne pysähdyttivät liikenteen totaalisesti. Kuljettaja sukkuloi taitavasti kiertoteitä niin että saavuimme Meilahden sairaalan labraan sovittuna aikana. On hyvin helppoa ja edullista matkustaa toipilaan kanssa kun saa käyttää ns. KELA-kyytiä.

Uusitussa sairaalan aulassa on kätevät lukittavat vaatekaapit mihin voi jättää päällysvaatteet.

Näytteenotto ja röntgen sujuivat mutkitta, ei tarvinnut jonotella ja seuraavaksi hissillä seitsemänteen kerrokseen osastolle 72. Täällä saimme odotella kuvien valmistumista toimenpiteiden suorittajajia kylläkin 2 tuntia. Leppoisasti osaston tv-huoneessa, kaksistamme katsoimme tv:n aamulähetyksiä. Ehdin siinä samalla täyttää kaikki ET-lehtien sudokut.

Lääkärikierrosten jälkeen henkilökunta otti mieheni käsittelyyn. Letku joka tulee keuhkosta jouduttiin paikallispuudutuksella kiinnittämään uudelleen ja 22 tikki (hakasia) poistettiin leikkaushaavasta joka oli parantunut ihan hyvin. Hoitsu vaihtoi myöskin letkun päässä olevan kotelon johon oli kertynyt veristä eritettä 3, 2 dl. Laittoivat uuden siteen letkun reiälle ja saimme sidostarvikkeita ja vaihtopusseja "keuhkoeritteelle" mukaankin koska minä vaihdan siteen päivittäin ja joudun nyt vaihtamaan eritepussinkin iltaisin. Olin toimenpiteiden ajan toipilaan kanssa ja kyselin lääkäriltä kaiken mikä asiassa kiinnosti ja miten toimia jos jokin tilanne muuttuu. Erittäin ystävällisesti nuori naislääkäri kertoi selkokielellä kaiken jopa epävirallisiakin tietoja etukäteen, koskien leikattun keuhkolohkon sisällä olevaa syöpäkasvainta joka leikattiin kokonaan pois ja virallinen tieto kasvista ja jatkohoitotoimenpiteistä päätetään ja tiedotetaan potilaallekin vasta loppuviikolla.

Vielä uusi resepti tulehduslääkkeelle ja "Kela-lappu" käteen sitten seuraavaksi käynniksi sovittiin seuraava maanantai klo 8.00.

Iloiset hyvästelyt ja hyvätjatkot toivottelut, kotimatka voi alkaa. Saimme odotella omaa taxiamme uudessa tilavassa aulassa, mukavilla sohvilla istuen, joista Vesku meidät nouti kyytiinsä.

Saimme taas kerran hyvää hoitoa ja palvelua henkilökunnalta ja taxifirmalta.

Toipilaskin oli päiväänsä tyytyväinen, tosin parin tunnin odottelu osastolla väsytti kun ei hän kuitenkaan halunnut vuoteeseen. Pieni lepohetki vaaka-asennossa olisi varmaan tehnyt hyvää.

Hän kokee itselleen sopivaksi tämän laatuisen "avohoidon" ja "valesairaanhoidon" kotosalla eikä halua maata leikkaustoipilaana osastolla.

Uudet tuulet puutarhatontilla

Kaikkiaan 8 :n omenapuun oksia "kauhotaan" Valteen lavalle.

Oksakasa oli valmiiksi kasattu, talkooväkenä "jälkikasvu".

Metsuri kaatoi vielä lehtikuusen omapuiden päälle.

Karmea näky. Sahatut omenapuiden rungot ja oksat sekaisin. Olipa siinä selvittelyhommia, osa rungoista polttopuuksi ja osa askarteluaineeksi. Omenaiset oksat täytynee viedä kaatopaikalle koska niitä ei voi haketta, mädäntyvien omenien takia.

Uudet tuulet puhaltavat puutarhatontillamme; puolikas tontista on nyt tyttären hallussa ja hän aikoo pystyttää omakotitalon tontilleen. On vallan ihana tilanne että lähinääpuriksi tulee oma tytär, eikä tarvinnut myydä maata vieraalle. Käytännössä varmaan tontinrajakin on häilyvä, tulee olemaan yhteiset kompostit ja kasvimaat.

Nurmikon ajoakin on sitten vaan puolet entisestä ja omenia ei tarvitse enään kärrätä peuran ruokintapaikalle. Syksyn lehtien haravointikin väheni nyt huomattavasti, verrattuna entisiin vuosiin. Vaikka puutarhan tunnelmallisuus tässä vaiheessa ei ole entinen niin hyviäkin puolia asiasta tuntuu löytyvän.

Onneksi naapuri tontin emäntä säästi terijoensalavat, kaadettiin vaan välttämätön aukko tieliittymän paikaksi.

Mielenkiintoinen ja erilainen aikakausi alkamassa tonteillamme.

Maljaköynnös

Maljaköynnös, vanha perenna, jo viime vuosisadalta.
Sain sen tänään, äitienpäivänä !

Helppohoitoinen, kukkii koko kesän

jos muistaa lannoittaa säännöllisesti.

Talveksi ikkunalle, ehkä se viihtyy

parhaiten eteläikkunalla kun se

viihtty auringossa.

Uusi haaste harrastelijalle, otetaan hoitovihjeitä vastaan !

Lastenlapset käyttyvät "määräysvaltaansa" viedessään minut ja äitinsä syömään ravintolaan äitienpäivän kunniaksi. Olihan se ihana hetki istahtaa valmiin pöydän ääreen iloisten tyttöjen seurassa.

En osaa vieläkään nauttia äitienpäivä-juhlinnasta täysillä. Johtuu kai siitä että olen joka ikinen äitienpäivä, noin 30 vuotta, ollut järjestämässä äitienpäivälounasta asiakkaille, aina 160-300 hengelle/päivä. Se on sellainen urakka että ei jaksa ajatellakkaan omaa juhlaansa. Mutta nyt pistän sille , vähän ahdistavallekin tunteelle lopun.

Päätin ääneen lausuen ja todistajien läsnäollessa että ensi vuonna, toukokuun toisena sunnuntaina kokoonnumme kaikki yhdessä syömään ulkona ja valmistaudumme myöskin juhlamielellä pukeutuen tilaisuuteen. Teen tästä lähtien päätöksen että satsaan äitien päivään ja kokoan koko pesueeen perheineen nauttimaan hyvästä ruuasta ja viihtyisästä oman pitäjän ravintolasta.

Onnekasta Uutta Vuotta 2009!

Lämmin kiitos kaikille kuluneen vuoden ystävyydestä ja toivon vuodelle 2009 ;

365 ONNENPÄIVÄÄ!