18.3.2012

Sunnuntaina aamulenkillä ja lehmät brunssilla

Pakkasta vaan -2 astetta, aurinko juuri noussut ja aivan tyyntä, Metistönmäen metsiköstä kuuluu vain Sepelkyyhkyn huhuilua ja pikkulintujen vaimeaa viserrystä. Kävelen eteenpäin hiekkatiellä joka on melkein sulanut jäistä, saavuttuani mäen itärinteen puolelle , aurinko lämmittää niin että vesi virtailee tien pinnalla pieninä noroina. On hiljaista , ei autojen melua, kolmostiekin on liki äänetön. Aukeama pellolla on rauhoittava. 
 Lihakarja on asettunut heinäpaaleille "aamubrunssilleen".
 Aivan uusi "opastintaulu" tienvarressa.
Eilen vietimme Jarin ja Katariinan kihlajaisia, ja eikös Jari napsinut kuvia kahvipöydästä. Jos olisin sen tiennyt etukäteen,  niin olisin tehnyt koristukset huolellisemmin. Nyt tein täytekakun kuin omalle väelle, nopsaan ja vähän huolimattomasti. Pursotukset pystyn saamaan kyllä aivan pilkulleen paikalleen, kun paan parastani.
Porukka kehuskeli kakkuja herkullisiksi ja jotakin todistaa se että isot kakut syötiin eilen viimeistä murusta myöden.
Mukavaa oli todeta että oman kylän "Valtsussa" oli uudehkoja kakunkoristeita ihan tarpeellinen valikoima. Ihastuin tummiin ja valkoisiin suklaasydämiin ja uutta olivat kultapallot jotka ovat pehmeitä. Molemmat sopivat erittäin hyvin kihlajaisteemaan. Ennenhän nuo kuula-nomparellit olivat niin kovia että hampaat lohkeilivat...
Huvittavin "juttu" juhlapäivässä olikin Suvin "hääkakku tilaus", huvittavaa siinä on se ettei hänen matkassaan ole sulhaset pysyneet kun tyttönen menee tukkaputkella hevostallien, maatilojen ja kenneleiden välillä, vai oiskohan hänellä joku "maajussi" siltikin katsottuna? Aika näyttää!

1 kommentti:

Irene kirjoitti...

Kauniin kakun olet koristellut.
Minä en osaa noita pursotushommia.
Onhan se mukavaa, kun lapset löytävät sopivan kumppanin vierelleen.