12.3.2012

Kiusattu

Tämän päivän puheenaiheena on päällimmäisenä työpaikkakiusaaminen nimellä "Räty/Ahde", joten ihan väkisin pukkaa mieleeni menneitä kokemuksia työelämästä, järjestön palveluksessa.

Työpaikkakiusaamista on ollut järjestöjen hallinnoimilla työpaikoilla niin kauan kun jaksan muistaa, eikä yksinomaan omalla työpaikallani vaan myöskin naapurilaitoksissa sekä  monilla muillakin eri liittojen toimistoilla ja laitoksilla. Sain useinkin tilaisuuden toimia ns kiusattujen "Leelian lepotuolina" puhelimitse ja tavattaessa henkilökohtaisesti, niin että mielipiteeni perustuu pitkään työhistoriaani, ja nyt täytettyäni 70 v. , muistelen useinkin menneitä aikoja.

Kun toimin "varapomona" ja esimiehenä työpaikalla, järjestön vuosikokouksen valitseman hallituksen alaisena, koin ainoastaan yhden hallituksen jäsenen kohdalla jatkuvaa ja perusteetonta "mollaamista"ja vähättelyä sekä jatkuvaa asiatonta käyttäytymistä.
Näin koukouksesta jäi poikkeuksetta aina masentava tunnelma ja työhalut laskivat miinukselle. Kun olisin edellyttänyt hallitukseltani kannustusta, kiitosta ja palkitsemista jotta olisin voinut jakaa sitä myöskin alaisilleni.
Tilanteessa oli selvät merkit työpaikkakiusaamisesta, työnanatajan taholta. Tilanne oli ongelmallinen hoidettavaksi asiallisesti.

En kuitenkaan ottanut yhteyttä työsuojeluviranomaisiin, koska edellä kertomani tunne kaikkosi heti kun seuraavana aamuna olin taas asiakaspalvelutehtävissä. Asiakkaat olivat se miksi jaksoin työssäni, niin ja hyvä toimiva  työtiimini. Suurena tekijänä kokouksen mielialan masentavaan vaikutuksen muuttamiseen positiiviseksi auttoi myöskin pitkät keskustelut muiden halllituksen jäsenten kanssa.

Hakeuduin itse luontaishoitojen asiakkaaksi, jotka kustansin itse. Parhaan avun sain Rosen-terapeuttini käsittelyssä ja kävinkin hänen käsittelyssään 3 vuoden ajan kerran viikossa jatkaen vielä Reiki-terapeutinkin käsitelyssä aina kun tuntui ahdistavalta ja mielestäni nämä hoidot sopivat minulle parhaiten.
Näin jälkeenpäin ajatellen tein ratkaisuissani viisaasti koska olin jo 70 -luvulla sitoutettu niin työpaikkaani että ajattelin aina työpaikan ja työnantajani etua, itseni unohtaen.
Yllä oleva valokuva merimaisemasta oli yksi hyvä nollaamis ja voimaantumispaikka, perheen kanssa, ilman tasapainoista perhe-elämää en olisi jaksanutkaan olla "läsnä" alaisilleni ja asiakkaillemme.
Vaikeissakin tilanteissa, empaattiset työtoverit/alaiseni , antoivat omalla osuudellaan myöskin voimaa käsitellä asioita rakentavasti.

Tilanteessani oli hyvätkin puolensa; hankalan hallituksen jäsenen vaikutuksena oli myöskin töidemme laatutason nousu, teimme kaiken huolella ja tarkistimme asiat kuin asiat työpaikalla huolellisesti.

Yritin myöskin asettua kiusaajan osaan ja ajattelin miksi hän toimii niinkuin toimi, johtuuko se jostakin oman elämän vaikeuksista.  Opettelin myöskin tavan suhtautua hänen toimintaansa niin kuin hänen sanansa olisivat lentäneet ohi korvieni  eli ns "yli hilseen". Menin myöskin itseeni; olenhan melkoinen "jääräpää" kun sillä päällä
satun olemaan. Eihän "pahakaan yksin tappele", sanoi mumminikin aikoinaan.

Kaikki asiat järjestyvät aikanaan kunhan on vaan kärsivällinen, niin myöskin asiat järjestyivat parhaalla mahdollisella tavalla, viimeisinä työvuosinani ja sain jäädä työpaikkaani ja työhöni tyytyväisenä eläkkeelle 65-vuotiaana.

Ei kommentteja: