14.3.2012

Pajunkissoja

Aamuisella koiralenkillä kokeilimme pellolla miten hanki kantaisi.... se kantoi kävelynkin... Kyttä-koira oli vallan innoissaan, vaikka se ei halua lähteä luotani edemmäksi ilman kepakon heittoa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta eikä napakka pohjoistuulikaan haitannut lenkkeilyämme. Löysimme pajunkissoja ja tietysti taitoin pienen kimpun maljakkoon vietäväksi. No Kyttäkin ilmaisi elekielellään että; mulle kanss´! Aikamme juoskennellessamme hangilla, lähdimme hakkuualueen viertä kohti kotiinpäin vievää tietä. Tullessamme haketettavien puuaines-röykkiön kohdalle , nappasimme melkoisen kepakon koirallekin, eikös vaan; se innokkaasti suoritti mielitehtäväänsä; kantaen karahkon kotiin asti, pää ylpeästi pystyssä, istuen eteeni heti eteisessä, mikä tarkoitti ; "anna palkkio". Taskussani on aina koirankeksejä siltä varalta jos Kyttä kunnostautuu erityisen hyvin kohdatessaan muita uroskoiria, koska siinä meillä on lemmikkini kanssa vielä paljon opeteltavaa.

4 kommenttia:

ikki kirjoitti...

Hei,
onko Hän pitkäkarvainen schäfer? Meillä on sellainen vuosi ja kaksi kuukautta vanha. Tarmokas heppu. Joka ei välitä kepinheitosta mutta juokseminen on kivaa. Huomattavasti helpompi otus kuin edeltäjänsä...

marjamatilda kirjoitti...

Ikki; Hän on Belgianpaimenkoira , ikää 5 v. Ja virtaa riittää...

marjamatilda kirjoitti...

Ikki; Hän on Belgianpaimenkoira , ikää 5 v. Ja virtaa riittää...

Anonyymi kirjoitti...

Voi rakas Kyttä <3