Toivonkin että se talvehtii myöskin onnistuneesti että siitä on monivuotinen ilo silmälle.
Puutarhamessuilta hankitut Gladioluksen sipulit piti olla pinkinpunaisia mutta valaosa kukista oli väriltään sininen, yllätys, yllätys. Eihän värillä niin väliä ole muuten mutta kun sinisten kukkien ryhmä oli toisella reunalla piha-aluetta. Mitä opimme tästä; emme hanki enään kukkasipuleita messuilta :( oppia ikä kaikki:)
Aution näköinen puutarha, omenapuut palasina....
Kumma kyllä, en osaa ajatella että tuo kantomaa on jo naapurin pihaa, täytynee opetella uusi asenne käytännössäkin, ettei tulevaisuudessa puutu tyttären asioihin liikaa, eli "pysyy omalla tontilla".
Vaikkakin ei meillä lasten kanssa ole koskaan isompia erimielisyyksiä ollut koskaan kaikesta on puhumalla selvitty.
Lastenlpset ovat enemmänkin kulkeneet "ovet paukkuen" mutta eivät sen pahemmin reakoineet vanhusten mielipiteisiin.
Viime yönä päätin hidastaa tahtiani kun tuskailin sappivaivoissa, että osaakin olla pistävä kipu oikean kylkikaaren alla, eikä löydä millään sopivaa asentoa. Siihen vaivaan eität tavanmukaiset särkylääkkeet auta.
Niimpä aamulla heti varaamaan aikaa omalääkärille, joka oli taas vaihtunut. Pääsin vastaanotolle 3 tunnin päästä soitosta. Uusi lääkäri olikin hyvin nuori tyttölapsi jolla ei mennyt naama kurttuun kun hän kyseli vaivaani niin sanoin vaan että; sapettaa, jopa hymyilikin tekemälleni diaknoosille. Kuultuaan ettei minulla ole ollut sappikiviä eikä tulehdusta mutta kyseiseen vaivaan sain vuonna 1973, Litalgin- nimistä lääkettä ja vaivat helpottivat sillä.
Vähän tuo tyttö-tohtori paineli vatsaani ja kirjoitti oitis reseptin, kertoen samaa lääkettä käytetään vieläkin sappivaivoihin. Olin vastaanotolla 3 minuuttia ja homma hoidettu, sitten vaan apteekkiin.... vaiva helpotti tabletin nieltyäni melko nopeasti.
Nyt laitan taas kerran tämän mummelin ruotuun.... eipäs enään herkuttelua kermakakuilla ja kiusauksilla, puhumattakaan sieniherkuista, se on loppu nyt ja kohtuus kaikessa!
Hidastan myöskin touhujani; koska eilen heräilin klo 4.45 ja heti koiran kanssa lenkille, seuraavaksi miehen saattajaksi Meilahden sairaalaan, bussi lähti klo 6.10. Kotiuduttiin klo 10.15 ja heti leipomaan kahvileipää valmistelemaan muutakin tarjottavaa klo 14.00 alkavaan pihatapahtumaan. Koko alkuviikko oli ollut matalaa lentoa kun hoitelin läheisteni asioita ja välillä sairaan epäterveellistä herkuttelua. Ei ole lainkaan ihme että sappeni kouristelee!
Olen myöskin unohtanut kokonaan painonpudotusohjelmani joka on pudottanut painoani alkuvuodesta lähtien 5 kiloa, sitäkin tulen nyt jatkamaan. Tälläkertaa olen jättänyt vain sokerin ja makeiset kokonaan pois ja pienentänyt annoksia mutta lyhentänyt ruokailuvälejä, enkä syö mitään raskasta ilta 18.00 jälkeen. Näillä konsteilla painoni on laskenut pysyvästi :) HYVÄ MINÄ :)