Varjorikko-projekti 1.

Olisi varmaan aika tehdä jotakin tälle varjorikko ryhmälle. 

Heinäkasvit ovat valloittaneet koko alueen....

varjorikosta ei näy lehteäkään, kukista puhumattakaan...

Tästä se tilanne paranee, lapiolla kasvit/heinät multapaakkuineen ylös ja varjorikot talteen.

Rikkaruohoja tuli kärryllinen.....

varjorikkoja useampi  dynollinen.

Tästä on hyvä jatkaa parantamalla kasvualustaa lisäämällä kompostimultaa ja biohiiltä. Taimet saavat odotella suotuisampaa istutusaikaa, eli viikon verran, kuunkierron mukaan, uusi kuu syntyy 28.7.

Taimilaatikot on hyvä pitää sopivan kosteina kosta heinäkuun helteen kuivattavat ne erittäin helposti.  Onneksi pihakaivoissa (2kpl) riittää vielä hyvin vettä.

Nyt on varjorikkopenkin vuoro siistiytyä ja seuraavaksi löytyy kyllä helposti uusi perkaus kohde. Vanhalla pihalla kukkaryhmät heinittyvät melko nopeasti jos ei niistä huolehdi aika ajoin.  Tätähän tämä viherpeukalon harrastus on, aina on menossa joku uudistus tai parannus projekti. Tässä näkee niin selkeästi kättensä jäljet ja palkinnoksi saa näyttävät kasvit kukkaloistossaan.

Puuhastelut pihalla ja puutarhassa ovat parasta terveyden "omahoitoa" ja kun sen lisäksi voi kerätä satoa kasvimaalta, puista ja pensaista rikastuttamaan terveellistä ruokavaliotaan, niin  enpä vaihtaisi harrastustani mihinkää nykyajan hömpötyksiin.

Palaillaan varjorikko projektin kakkososaan kuunvaihteessa ja nautitaan heinäkuun helteisrä.

Vesiastia oraville, siileille ja linnuille

Näillä helteillä jano yllättää luontokappaleitakin, joten olenkin laittanut pihalle laakeaan vatiin vettä tarjolle oraville, linnuille ja siileille. 

 Mustarasta oli aamun ensimmäinen vierailija.....

 juotuaan, piristäytyi vielä pikaisella kylpyhetkellä.....

jano oli yllättänyt kurrenkin.......

 seuraavaksi aamupalalle....

 kannen nosto....

 löytyihän sieltä syötävää......

 posket täyteen ja mutustelemaan.....

 olisikohan vielä vettä tarjolla.....

 kipinkapin vesiastialle......

 on siellä vielä juotavaa....

olipas iso jano.

Ipana-koira seuraa tyynen rauhallisesti pihan tapahtumia, liekö aamuinen pitkä metsälenkki kuluttanut  ylimääräiset energiat, vai onko hän hoksanut että paikallaan ollen tapahtuu enemmän katseltavaa kuin haukkuen ja hyökkäillen "rakkikoirien" tapaan. Aina viisas Ipana.

Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Huminalanka

Tämän päivän yksi ilo-uutisista oli että "Huminalankaa" on jälleen myynnissä. Tämä tuote on egologisin linnunpelätin puutarhaan ja käytännössä olen totenut sen kaikista kokeilluista keinoista tehokkaimmaksi.

Huminalanka on ohutta muovia ja se pingoitetaan keppien väliin, tarpeeksi kireälle että tuulen väre pääsee "vinguttelemaan" sitä sipivasti.. Langasta lähtee niin monisointuinen ääni etteivät räkätit totu siihen ja pysyvät poissa mansikkamaalta ja marjapensaista.

Kyseistä lankaa ei ole ollut myynnissä moneen vuoteen ja olenkin hämmästellyt moista kun se oli tosi tehokas lajissaan, hinnoittelukin oli kohdallaan.

Helpoinkin kaikista torjuntakeinoista, eipä tarvitse viritellä rastasverkkoja. Aionkin Huminalangan lisäksi viritellä myöskin cd-kasetit välkkymään;  tehostaen torjunnan vaikutusta.

Tulisipa kesä jo ! Vieläkin täällä etelässäkin on yöllä -5-10 astetta pakkasta, iltapäivällä lämpötila kohoaa +6 asteeseen, lumet sulavat erittäin hitaasti. Onneksi ensiviikolle on ennustettu yöpakkasten laskevan joten kyllä se kesä on tulossa :)

TUETUT LOMAT "Viiherpeukalo" lomaviikko Kotorannassa 14 -19.5.2012

Tänä vuonna on siis Lomakoti Kotorannassa, Nurmijärven Kiljavalla, teemallinen Viherpeukalo -lomaviikko. Se on Tuettu loma eli Raha-automaattiyhdistys tukee toimintaa, jolloin omavastuuosuudeksi jää vain 20 euroa/vuorokausi. Lomalle voi hakea, jos täyttää Tuettujen lomien kriteerit (taloudelliset tai sosiaaliset tai terveydelliset). Hakeminen on helppoa... hakulomakkeita voi tiedustella suoraan Kotorannasta.

Viherpeukalo-lomaviikko ei suinkaan ole pelkästään puutarhahommia, vaan siellä on monenlaista muuta lomaohjelmaa. Tai voihan sitä vain nauttia luonnosta ja omasta rauhastakin.
Kotoranta on aivan ihanalla paikalla, puhtaan ja kirkasvetisen Sääksjärven rannalla. Paikka on aika pieni, joten siellä ei ole juurikaan muita kuin lomaviikon lomalaiset... siis hyvin rauhallinen ja kodinomainen paikka : )

Orvokit kukkivat runsaasti viime vuoden "Viherpeukalo" viikollakin,  seuraavat kuvatkin  ovat siltä viikolta.

Kukka-asetelmia tehtiin kotiinkin vietäviksi.

Kauniita tuli kaikkien asetelmista, olisivat kelvanneet kukkakaupan asiakkaillekin.

Luonto oli kauneimmillaan.

Vielä on mahdollista hakea tuettua lomaa www.hyvinvointilomat.fi vaikka hakuajat ovat jo olleet ja menneet.  Lomapaikkaan voi tutustua www.kotoranta.fi . Teemaloman hortonomina "kuokkii" kanssamme Sari www.puutarhastudio.fi  häneen voi syvemmin tehdä tuttavuutta blogi-sivuilla http://sarinpuutarhat.blogspot.com 

Loma sopii kaikille, puutarhahommeleita vähemmänkin harrastaneille, kuin pitempäänkin alaan hurahtaneille, koska saammehan toisiltammekin runsain mitoin vinkkejä ja hortonomi-Sari antaa ammatillista apua itse kullekin. Jos ei itsellä olisikaan tällä hetkellä  palstaa tai parveke istutuksia, niin nyt olisi mainio tilaisuus laittaa "sormet multaan" ja nauttia kaikenlaisista kevätkesän pihapuuhista. Lomaviikon ohjelmaan sisältyy myöskin retki yhteen puutarhaan josta voi tehdä kukkaostokset kotiinkin vietäviksi.

Lomakodin ympärillä Kiljavan luonto antaa oivat mahdollisuudet ulkoiluun puhtaassa, pihkan tuoksuisessa maastossa, taustamusiikkina runsaat lintujen konsertit.

Vaurasta elämää

Aloitin torstaiaamuni tietysti kahvilla, aamupuurolla ja koiralenkillä. Ilma oli piristävä, olihan pakkasta - 17 astetta.

Avasin tietokoneen ja seuraavaksi naamakirjaan aamun ajatuksin . Lueskellessani kavereiden juttuja, minut pysähdytti "Hidasta elämää" kirjoitelma joka on lainattu supergurun blogista ja mieleni teki kopsata siitä pääkohdat omaan blogiini jotta voin aina tarpeen tullen palata lukemaan; mitä on vauarus !

Vapaasti suomennettu David Wolte/blogi
Todellinen vauraus on rauhallinen mielentila
Todellinen vauraus on vahva fyysinen terveydentila
Todellinen vauraus on yhteys henkiseen energiaan
Todellinen vauraus on tunne-elämän hyvinvointia
Todellinen vauraus löytyy toisten palvelemisesta
Todellinen vauraus on itsensä tuntemista, ympäristönsä tuntemista… ja oman elämäntehtävänsä etsimistä ja seuraamista.


Lisäksi:
Todellista vaurautta ei voi rohmuta, vain jakaa.
Todellinen vauraus ei synny siitä, mitä olet hankkinut, vaan siitä, mitä olet antanut pois.
Todellinen vauraus (tai onnellisuutesi) on suoraan verrannollinen iloon, jota tuotat muille.

Luettuani pariinkiin kertaan edellä olevat viisaudet, totesin että minähän olen onnellinen ja elämäni on vaurasta, olenhan varsinainen miljonääri.

Tätä vaurauttani ei voi ulosotto eikä konkurssi uhata, tätä ei rikoskoplat voi ryöstää minulta, eikä lähimmäisetkään osaa tätä rikkautta kadehtia.

Vaurauteeni eivät vaikuta lainkaan nykyajan elintasoerot eikä -kilpailut.

Eikä tarvitse välttämättä olla sitä vahvaa fyysistä terveydentilaakaan, heikompi tasokin on riittävä.

Elän tänäänkin , tässä ja nyt, jokaisesta hetkestä nauttien ja tulevaisuuteen luottaen.

Lintujen talviruokinta

Meidän pihalla on lintujen talviruokinta aloitettu jo kuukausi sitten koska mustarastas palaili puskaitten alle "kuokkimaan" ja sehän on varma merkki siitä että linnut tarvitsevat apuamme ruokintaansa.

Sini- talitiaiset saapuivat heti runsain laumoin auringonkukan siemeniä nappaamaan ja kipinkapin lähimmälle puun tai pensaan oksalle sitä nokkimaan.

Tosin talipallot ole laittanut nyt vasta kun eka pakkasyö oli takana, taas tänäkin vuonna asetin palloset kanaverkon sisälle, suojaan harakoilta ja oravilta.
Punatulkkujen saapuessa lintulaudoille tietää varmaa talven tuloa, niinpä tänäkin syksynä niitten ilmestyessä tulivat myöskin pakkasyöt tänne eteläiseen suomeenkin.

Viherpeipot ovat kauniita ja uskollisia naapureitamme. Pylvästuija toimii niiden talviasuntona.
Muutama kuusitiainenkin eksyy joskus ruokailemaan.
Keltasirkuille pitää tarjota kauroja, mieluiten vielä maahan heiteltynä, nämä eivät suostu ruokailemaan laudalta eikä mistään ruokinta-automaatilta.
Muutama vihervarpunenkin on pyrähtänyt jo ruokailemassa.
Pikkuvarpuset taas ovat vuosivuodelta lisääntyneet ja ne ruokailevat laudoilta ja siemenet ovat niidenkin mieliruokaa.
Närhipariskunta käväisee aina päivittäin samaan kellonaikaan ruokinta-automaattien alustoilla "siivoamassa" toisten siemenroiskeet.
Urpiaiset ovat kaikki erinäköisiä, ei ole parvessa kahta samanväristä yksilöä.
Huomaan lintujen käyttäytymisestä koska varpushaukka kyttää lähistöllä. Mokoma petolintu on pesiytynyt läheisen mäennyppylän metsikköön ja vaanii sieltä saalistaan. Viherpeipot ovat niin hitaita ja keskittyneitä ruokailuunsa että haukka saa useinkin hyvän paistin itselleen :(

Ei niinkään irrallaan kulkevat kissat ole lintujen uhkana, kyllähän nekin ovat vaanimisasemissa mutta linnut varoittavat jo toisiaan kun kisuli lähestyy ruokintapaikkaa.

Kun syksyllä aloittaa lintujen talviruokinnan niin tulee ruokintaa jatkaa taukoamatta yli talven. Jos jättää muutamankin päivän väliin, ilman siemeniä niin pikkulinnut eivät aina löydä uutta ruokapaikkaa ja kovilla pakkasilla puute voi koitua linnun menehtymiseen.