Klapitalkoot

 Siinä on pöllikasat pilkottavaksi

Halkaisukone oli jo huollettu ajoissa  ja valmiina klapin tekoon. Aloitin itse pilkkomisen ja tein muille selväksi ettei tähän hommaan sitten muut tule. "Minä itte" tyylillä mennään.

Kuinka ollakkaan, niin Suvi otti väkisin homman itselleen, minulle jäi vaan puiden pinoaminen, hyvä sekin, etten jäänyt kokonaan  ilman "virkaa".

Hommaa tehdään autokatoksessa, niin sateen sattuessa ei tarvitse klapikonetta siirrellä sateensuojaan. Takaseinälle on jo puita pinottu seinän pituudella. 

 Kone käy ja musiikit soivat taustalla....

 Sinikin teki osuutensa...

 Katjakin halusi kokeilla miten sähkövoimalla pölli halkeaa....

 Kasat ovat pienentyneet...

 Viimeiset pöllit puolitettu....

Klapit tehty ja pinottu, osa puista pinottiin suoraan puuliiteriin kuivumaan, keväällä siirretään katoksestakin klapit liiteriin, kunhan ensin kuivahtavat kunnolla. 

En saanut mielestäni tarpeeksi "siistiä pinoa", mutta kelpaa minulle, ihan on latojansa näköinen, vähän muhkuroita siellä, sun täällä.
Matti-pappa ori taituri pinohommissakin, alakuvassa hän hoiti vielä viimeisenä elinvuotenaankin klapien pinoamisen ihan itse, siihen hommaan ei muut saaneet osallistua. Työn jälki oli kerrassaan upea, klapien päät olivat täysin tasassa ja suora pino, olisi saanut vaikka vatupassilla tarkistaa.

Nyt on saunapuita tehtynä muutamaksi vuodeksi eteenpäin, niin että passaa pihasaunaa lämmitellä lauantaiehtoisin, entisajan tapaan. 

Hyvähän homma oli tehdä talkoon omaisesti, saatiin nopeammin puut pilkottua ja kuivumaan. Nyt ne tuli melkein suoraan "pystystä pinoon", nopeammin ei olisi voinutkaan toimia.  Puiden kaaduttua ne kuskattiin meille ja hakominen alkoi. Tuoreeltaan puu halkeaakin helpommin kuin seistessään pitkään kaadettuna. 

Mitähän tytöt keksittäisiin seuraavaksi talkootyöksi ? Omakotitalossa ja kesämökillä riittää kyllä isommallekin joukolle tekemistä kunhan vaan päätetään ja kokoonnutaan yhdessä tekemään. Syksylle olen itsekseni jo suunnitellut toteutettavaksi mökkitontille risusavottaa. Vaahteran ja pihlajan taimia on ilmestynytr taas liian paljon, varjostaen pähkinäpensaiden kasvua, niitä olisi nyt hyvä  aika tuhota. 
Jari ja Sini heittivät talkoiden aiheeksi uuden laiturin rakentamista, se vissiin toteutetaan seuraavaksi. Kyllä se niin on että, kyllä "tekevä työtä löytää".

Kylmä yö tulossa, täysikuu ja "arjenenkeli"

 Ensi yöksi on on luvattu tänne eteläiseenkin maamme osaan pakkasta pari astetta, joten asettelin lautaa apuna käyttäen harson suojaksi kukille.

Harson alle jäi piiloon/suojaan tämän näköinen "kukkapöytä".

Olin viikolla siirtänyt pelakuut kellarista autokatokseen haistelemaan keväistä säätä ja totuttelemaan kevättuulen tuiverruksiin. Oletin niiden olevan vielä sen verran "hienohipiäisiä" että paleltuvat jo pienestäkin pakkasesta niin ennakoin taas tulevia tilanteita ja asetin peiton pöydän päälle sekä eilen istutettujen lavendelin taimienkin päälle suojat.  Viime vuodesta viisastuneena en anna tänä keväänä tummalehtisen särkyneensydämenkään kylmettyä, siis harsoa edelleen pieni palanen suojaksi.

Nyt on kukkien puolesta levollinen olotila mutta on syytä jossain määrin valmistua täydenkuun vaikutukseen yöuneni laatuun ja yleensä sen "Nukkumatin" saapumiseen, tuleeko hän lainkaan ja jos aikoo saapua niin koska suvaitsee tulla?

Unimasan viipyillessä voin keskittyä kotimaiseen dekkariin, niitä lukiessani uni on tullut alta aika yksikön, saaspa nähdä tuleeko tänä yönäkin.

Meillä käväisi tänään miespuolinen "arjenenkeli" korjaamassa kauan repsottaneen rännin ja enkelin tyypistä teki hänen lausahduksensa sopiessamme  palkkiosta; .......................lisäksi  "loppuelämän ystävyys". 
Mahtavaa omata monitaitoisia ja auttavaisia naapureita, heidän ansiostaan yksinelävän mummelinkin on helppoa asustella omassa mökkipahasessaan, vanhanakin.

Risusavottaa

 Sireenit ovat kasvaneet ja levinneet hulvattoman suuriksi puskaiksi, joten hyväksi lääkkeeksi moiseen ongelmaan on "risusavotta". Viritin sähköjohdot ja otin moottorisahani esille mutta kuinka ollakaan se ei lähtenyt "pyörimään" siis terä eio liikahtanutkaan. Hitokseen siinä kiukutteli minulle syyttä suotta... vein sahan takaisin varastoon ja otin kaikki sahani käyttöön. Siinä olivat puukkosaha, oksa- ja se tavallinen timpurinsaha. Lisäksi apuvälineisiin kuuluivat oksasakset.

 Helposti pensaat harvenivat, Ajankohtakaan ei ollut kuunkierron  mukaan paras mahdollinen,.....

 mutta en katsonut sitä seikkaa mitenkään ratkaisevaksi tekijäksi koska noi vanhat pensaat kestävät .

 minkälaista käsittelyä vaan ja kasvu vaan senkun jatkuu. Isommassa rungossa olisin tarvinnut ....

 moottorisahaa mutta meni se poikki oksasahallakin ja käsivoimin. Paljon tuli haketettavaa....

 siitä huolimatta pensaat jäivät reheviksi ja varmaan ensikesänä on riittämiin sireenintuoksua.

Hyötyliikunnasta moinen touhu kävi toden totta, vielä makeasti venytellen lihakset kuntoon ja illan voikin viettää istuen lukulampun alla.

Kukkia ihaillen ja kasvimaata kunnostaen

Kultatyrakki loistaa keltaisena puskana kuin kevätaurinko konsanaan.

Ihanuus; Atsalea

Arovuokot nyökyttelevät hyvät huomenensa ohikulkijoille.

Pellikset parhaassa kukassa.

Häikäisevä marjaomenapensas.

Virittelen itseni aamuisin kukkakierroksella, sitten vasta pääsen "tosihommiin". Seuraavaksi olikin kasvimaan kunnostusta ja kompostimullan kärräämistä herne- ja kasvimaalle. Onnekseni pilvikerros peitti auringon, joten oli helpompi työskennellä lapio ja haravointi hommissa.

Kevät kylvöt tuli tehtyä, herneet, pavut, pinaatit, persiljat, porkkanat, tillit, ynm. peittyivät muhevaan multaan, tulihan joukkoon myöskin muutama kukansiemenkin piristämään tulevana kasvukautena kasvimaan ilmettä.

Mahtava tunne kun voi kärrätä valmista kompostimultaa kymmeniä kottikärryllisiä kukkien ja hyötykasvien  kasvua vauhdittamaan. Eikä puutarhakompostin ylläpito ole edes vaikeaa , se tulee ihan huomaamatta; sivutuotteena kun keräilee puutarhajätteet yhteen kasaan, huolehtien  kuitenkin kasan ilmastoinnista ja kosteudesta. Mitään herätettä ei puutyarhakomposti tarvitse. 

Käväisin aamupäivällä ajamassa nurmikon kun tutkin netissä sääsivujen sadetutkia jotka ennustivat sateita tällekin alueelle. Viimeiset voikukatkin saivat kyytiä ja itse nurmikosta tuli tasainen, tosin ajoin leikkurilla nyt poikkipäin niin ei jäänyt huomattavia raitojakaan.

Nyt sataa ihan kunnolla, maahan asti ! Pihapuuhastelija tykkää paljon !

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.

Pihapuuhasteluja

Tänään sitten SATOI VETTÄ, ihan tuli taivaan täydeltä mutta vain pari tuntia, ois nyt vähän pidempään jaksanut. Oli taivaallista herätä sateen ropinaan, hitaasti kuunnellen, venytellen....

kiittäen mielessään uudesta päivästä ja terveydestä.... ylellisyyttä kaikki.... kiitos...nautin elämästä...

Nyt on otettava sahat/oksasakset käteen ja  poistettava pähkinäpuun alaoksia että näkee paremmin pihalle kun istuu keittiön pöydän ääressä. Oksat olivat kasvaneet rutkasti ja olivat kasvattaneet lehtiä niin että oksat roikkuivat ihan maahan asti. Kottikärryllinen puun lehtiä siitä tulikin, kompostin ruuaksi. Oksat pilkoin saunapuiksi koska ne ovat ihan kelvollisia klapeja vesipadan alle. 

En kuitenkaan hennonnut sahata alimpia oksia kokonaan pois koska yksi niistä toimii rekkitankonani kun venyttelen selkälihaksiani pihatöiden lomassa ja samaan  oksaan on tuulikellokin ripustettu. 

Puu on hyvällä paikalla, varjostaen pahimmalta auringon paahteelta ja  keittiökin pysyy siedettävän viileänä hellepäivinäkin.

Innostuin sahaamaan taas yhden jykevän oksan orapihlaja-aidan takana olevasta männystäkin, vaikka se on kunnan maalla mutta oksat ovat meidän tontin päällä. Lumisina talvina oksat taipuvat lumitaakan painosta pensasaidan päälle.

Nykyään kun aikaa on enemmän niin kierrätän  kaiken puutarhasta ja pihalta tulevan materiaalin hyötykäyttöön. Ennen keräilin oksat kasaan ja poltin ne pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Nykyään kompostoin kaiken mahdollisen ja isommat oksat pilkon poltettavaksi saunan uuneissa.

Rytmitän päiväni mielitekojeni mukaan ja nyt on meneillään mahdoton lukuvimma, onneksi kirjasto on omalla kylällä niin siellä polkaisee fillari tuossa tuokiossa. Luen kirja ja päivä, olen parhaillaan Anneli Kivelän romaanien kimpussa mutta kelpaa tähän lukuvimmaan aina välillä henkilöhistoriaa ja jännäreitäkin. Seuraavaksi otan käteeni Anne Leinosen kirjan; "Viivamaalari" ja asetun tyynyjen varaan mukavasti, lukulampun alle, lukemisiin !

Mustarastas lauloi

Havahduin aamulenkilläni outoon ääneen... mustarastas lauloi upeasti kuusen latvassa!

Olihan pakkasmittari näyttänyt -20 astetta. Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani ja luminen tie narskui kengän alla keskitalvisin äänin. Kävelin koirien kanssa leppoisasti; koirat " lueskelivat sähköpostejaan" tienvarren lumipenkoista ja minä myötäilin heidän kulkuaan omissa ajatuksissani. Kunnes ilman halkoi upea kesäinen linnun luritus, pysähdyin kuuntelemaan.... kyllä se oli mustarastaan laulua. Olin juuri saapunut metsänreunaan missä kevät tulee kaikinensa aikaisin , etelärinnettä kun on, siellä kukkivat ensimmäiset sinivuokotkin kun muualla ne ovat vielä lumien alla. Siinä me koirien kanssa nuuskimme ja kuuntelimme korvat höröllä kevään ääniä. Kylläpä linnun laulua olikin runsain mitoin, aivan eri lailla kun muualla, johtuen kai rauhallisesta metsäsaarekkeesta missä on vielä isojakin puita eikä ole hakattu moniin vuosiin. Siellä ovat parhaat metsäpolutkin kuljeskella nautiskellen luonnon ihanuuksista. 

Vaikka tälläkin hetkellä satelee lumihiutaleita hiljalleen ja taivas on harmaana, aurinkoa ei näy...niin kyllä se kevät sieltä keikkuen tulevi, eihän se ole koskaan jattänyt vuoroaan käyttämättä.

Talvipiha ja lumien kolausta

Puutarha nukkuu talviuntaan. Rusakot ovat jättäneet vadelmatkin vielä rauhaan.

Vuorimännyt ovat kinoksen alla, lunta on jo 33,5 cm. 

Lumivallia on kertynyt syreenien juurille pihaa kolatessa.

Jasmikepensas hunnutettuna

Atsalea ja omenapuun taimi on suojattu rusakoilta.

Saunan seinustan pakkassuojana toimii lumi, koska vesijohto on joskus jäätynyt juuri tämän eteistilan lattian alla, koska siellä ei ole minkäänlaista eristystä rikä sokkeliakaan, ainoastaan sementti pilarit nurkissa.  Näin lumi toimii hyvänä eristeenä. Tosin katkaisemme vedentulon saunomisen päätteeksi ja vesijohto tyhjenee itsellään, näin säilyy veden saanti saunallekin kun vaan huolella hoitaa nämä vesien kytkennät ja katkot....

Lämpökompostorin ympärille keräilen lunta, näin se pysyy sulana varmemmin koko talven.

Tänään onkin saanut tanssahdella lumikolan kanssa kaksikin kertaa. Parhaillaan tulee tiskirätin kokoisia hiutaleita niin että aamujumppaohjelmakin muotoutuu sään mukaisesti, edelleen pienet piruetit kolan kaa....:)

Lintujen talviruokinta

Meidän pihalla on lintujen talviruokinta aloitettu jo kuukausi sitten koska mustarastas palaili puskaitten alle "kuokkimaan" ja sehän on varma merkki siitä että linnut tarvitsevat apuamme ruokintaansa.

Sini- talitiaiset saapuivat heti runsain laumoin auringonkukan siemeniä nappaamaan ja kipinkapin lähimmälle puun tai pensaan oksalle sitä nokkimaan.

Tosin talipallot ole laittanut nyt vasta kun eka pakkasyö oli takana, taas tänäkin vuonna asetin palloset kanaverkon sisälle, suojaan harakoilta ja oravilta.
Punatulkkujen saapuessa lintulaudoille tietää varmaa talven tuloa, niinpä tänäkin syksynä niitten ilmestyessä tulivat myöskin pakkasyöt tänne eteläiseen suomeenkin.

Viherpeipot ovat kauniita ja uskollisia naapureitamme. Pylvästuija toimii niiden talviasuntona.
Muutama kuusitiainenkin eksyy joskus ruokailemaan.
Keltasirkuille pitää tarjota kauroja, mieluiten vielä maahan heiteltynä, nämä eivät suostu ruokailemaan laudalta eikä mistään ruokinta-automaatilta.
Muutama vihervarpunenkin on pyrähtänyt jo ruokailemassa.
Pikkuvarpuset taas ovat vuosivuodelta lisääntyneet ja ne ruokailevat laudoilta ja siemenet ovat niidenkin mieliruokaa.
Närhipariskunta käväisee aina päivittäin samaan kellonaikaan ruokinta-automaattien alustoilla "siivoamassa" toisten siemenroiskeet.
Urpiaiset ovat kaikki erinäköisiä, ei ole parvessa kahta samanväristä yksilöä.
Huomaan lintujen käyttäytymisestä koska varpushaukka kyttää lähistöllä. Mokoma petolintu on pesiytynyt läheisen mäennyppylän metsikköön ja vaanii sieltä saalistaan. Viherpeipot ovat niin hitaita ja keskittyneitä ruokailuunsa että haukka saa useinkin hyvän paistin itselleen :(

Ei niinkään irrallaan kulkevat kissat ole lintujen uhkana, kyllähän nekin ovat vaanimisasemissa mutta linnut varoittavat jo toisiaan kun kisuli lähestyy ruokintapaikkaa.

Kun syksyllä aloittaa lintujen talviruokinnan niin tulee ruokintaa jatkaa taukoamatta yli talven. Jos jättää muutamankin päivän väliin, ilman siemeniä niin pikkulinnut eivät aina löydä uutta ruokapaikkaa ja kovilla pakkasilla puute voi koitua linnun menehtymiseen.