Havahduin aamulenkilläni outoon ääneen... mustarastas lauloi upeasti kuusen latvassa!
Olihan pakkasmittari näyttänyt -20 astetta. Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani ja luminen tie narskui kengän alla keskitalvisin äänin. Kävelin koirien kanssa leppoisasti; koirat " lueskelivat sähköpostejaan" tienvarren lumipenkoista ja minä myötäilin heidän kulkuaan omissa ajatuksissani. Kunnes ilman halkoi upea kesäinen linnun luritus, pysähdyin kuuntelemaan.... kyllä se oli mustarastaan laulua. Olin juuri saapunut metsänreunaan missä kevät tulee kaikinensa aikaisin , etelärinnettä kun on, siellä kukkivat ensimmäiset sinivuokotkin kun muualla ne ovat vielä lumien alla. Siinä me koirien kanssa nuuskimme ja kuuntelimme korvat höröllä kevään ääniä. Kylläpä linnun laulua olikin runsain mitoin, aivan eri lailla kun muualla, johtuen kai rauhallisesta metsäsaarekkeesta missä on vielä isojakin puita eikä ole hakattu moniin vuosiin. Siellä ovat parhaat metsäpolutkin kuljeskella nautiskellen luonnon ihanuuksista.
Vaikka tälläkin hetkellä satelee lumihiutaleita hiljalleen ja taivas on harmaana, aurinkoa ei näy...niin kyllä se kevät sieltä keikkuen tulevi, eihän se ole koskaan jattänyt vuoroaan käyttämättä.
1 kommentti:
Minä olen yrittänyt korvat hörössä kuunnella, josko mustarastaat pian aloittasivat laununsa, pari onneton pientä yritystä lukuunottamatta, ei ole mitään kuulunut, tosin muut linnut sirkuttavat sitäkin innokkaimmin.
Mustarastaan laulussa on jotain niin kaunista, sydänalaa riipaisevaa ja pysäyttävää, hymyn huulille nostattavaa.
Aurinkoista viikon vaihdetta sinulle.
Lähetä kommentti