PÖNTTÖPUUHASTELUA

Linnunpöntöt ovat tulleet tiensä päähän, ovathan ne palvelleet muuttolintujen tarpeita jo 30 vuotta ja vanhimmat ehkä kauemminkin. On aika vaihtaa vanhat uusiin ja samalla toimivimpiin malleihin. 

Sini- ja talitiaisten pesintä on jo tältä kesältä ohi, poikaset lentelivät pensastoihin, turvaan uhkaavilta petolinnuilta, joten vanhat pöntöt joutivat saunan padan alle poltettaviksi. Kirjosiepoilla onvat vielä poikueet ruokittavina, pari vuotta sitten asennetuissa pöntöissä.

Sammalta jo katoilla, eikä noissa vanhoissa ole linnunpoikasten turvallisuuskaan taattu.

Toimiva malli ja lentosuun aukossa peltivaahvistus takaa linnuille pesintä rauhan.

Ohjeet mukana.

Metsälehmuksessa myöskin poikasille sopivaa "lähiruokaa" tarjolla; paljon ötököitä.

Pönttö on helppo avata, etulauan alareunasta kun vetää hiukan itseensä päin....

Keväällä tyhjennykset sujuvat helposti!!!!

Tirpoille ovat asunnot valmiina, kevääksi, kun pesintäkausi alkaa. Talven aikaana haihtuvat puupinnoilta kaikki lintuja haittaavat hajut ja varmaan kelpaavat kylmän suojaksi pahimmilla pakkasilla,

Tervetuloa sini- ja muut tiaiset, kirjosiepot, pikkuvarpuset, punarinnat ja kaikki muutkin pikkutirpat. Keväällä taas nähdään!

Tänään oli tämänlaista puuhastelua, saas nähdä mitä keksinkään huomenna????

Linnunpönttöjen tyhjennystä ja peurojen karkoittelua

Viime tippaan on jäänyt tämä homma, mutta ajattelin että tirpat saavat vielä pakkasöinä tutua pehmustetussa asunnossaan. Ylemmässä pontössä asusteli viime kesänä sinitiaiset ja alemmassa talitintti. Hiukan on pesissä akenteellisia eroja. Pehmikkeenä kummassakin koirankarvoja joita tarjoilen linnuille; kuivassa paikassa ja verkkopussista. hyvin ovat kelvanneetkin. 

Kaikki kahdeksan pönttöä tyhjennetty ja asuntomarkkinat voivat alkaa !!!!!!

Vilkkaasti tirpat käyvät tutustumassa mahdollisiin kesäasuntoihin.

Pienet peuralapsen jäljet kukkapenkissä herättivät tarkempaan katselmukseen ja löytyihän käyntiin varsinainen tepastelun syykin; taas oli napsittu tulppaanin lehtiä salaatiksi????!!!!

Onneksi olin jo tilannut peurakarkoitetta; Kodin Kukat. Heti aamutuimaan kävin ruiskuttamassa kaikki sipulikukkien alut....ähäkutti... nyt saatte bambit etsiä uudet salaattipaikat, meillä ei enään tarjoilla teille.

Ai miksi tilasin tuotteen enkä hankkinut sitä alan lähimyymälöistä , no siksi kun sitä ei ollut esim. Hankkijalla lainkaan myynnissä ja muista liikkeistä se oli loppunut. Onneksi löytyi taas ammattilainen joka oli varautunut kevään tuomiin haasteisiin. Edellisen kesän harmilliset kokemukset opettivat varautumaan peuravaaraan, koska silloin ne söivät kaikki tulppaanin alut yhden yön aikana maantasalle. Onneksi havahduin edes nyt, tosin hiukan myöhässä mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, sanoo vanha sanontakin.

Salaatti aineksia tulollaan!!!

Herneenversoja luvassa! Vaihtelua salaatteihin!! Pitäisi olla makeampia kun kaupan versot. Onhan nämä sokeriherneitä 😍😍 Pieni mutta tärkeä lisä terveelliseen ruokavaliooni !!😎

Onneksi olen saanut sen verran ravinto-oppia ammattiini liittyen, jo opiskeluaikoina, että olen syönyt aina melko terveellisesti. Tosin, olen melko perso makeille herkuille mutta sokerimittarini palautta  minut aina ruotuun... ehkäpä siksi olen saanut olla terveenä ja pienet herkkuhetket kuuluvat edelleen päivän parhaihin hetkiin , hyvässä seurassa 💖

Nautiskellaan 💝😍
 

Tinteille talipötkylöitä ja metsäjänis

 Paras talipötkylän syöttöteline konsanaan.......

 vipinää ja villejä hyökkäyksiä......

 joku tirppa eksyi myöskin lintulaudalle, auringonkukka-aterialle.....

 syölaudan alustaa siivoamassa rouva mustarastas......

 herra-punatulkullekin kelpasivat muitten tähteet.......

 sitten saapuikin oikein "siivouspartio", lauma akka-fasaaneja........

 arkoja, vaiko vaan ujoja naisia.....

tarkkailija työssään.......

Metsästä ja pelloilta löytyy varmasti vielä linnuille ruokaa, kun pihoilla on melko hiljaista. Kauralyhteiltä puttuvat keltasirkkujen laumat, eikä pikkuvarpusiakaan ole kun muutama ruokintalaudoilla, muina talvina niitä on ollut runsaat parvet. 

Vesisateet vaan jatkuvat, lunta tosin satoi pari senttiä joulupäivänä ja pakkasmittari näytti jopa 8 astetta miinusta mutta parin päivän päästä saman verran plussaa, että se siitä lumesta.

Jatkan taukoamatta lintujen talviruokintaa kun olen sen syksyllä aloittanut. Jos ruokinnan kesken talvea lopettaa, niin se voi olla kohtalokasta linnuille, varsinkin pakkaslumien aikaan. 

Tämän vuoden tärkeimmäksi luonto tapahtumaksi jäi mieleen METSÄJÄNIS. En ole vuosikymmeniin nähnyt ilmielävää valkoista pupua mutta jouluisena aamuna sellainen istua kökötteli naapuritontilla. Lähestyimme rauhallisesti koirien kanssa ja pääsimme melko lähelle, oli se söpön pieni ja niin valkoinen. Arka kuin mikä, loikki pitkin harppauksin lähimetsään turvaan kaikenkarvaisilta varhaisaamun kulkijoilta. 

Kuva Heli Santala

Kevään ekat sipulikukat ja valeampiaispesät

 Olen talven aikana vähentänyt huonekasveja, heittäen pois kaikki huonokuntoiset yksilöt. Tuli mieliteko vaihtaa hiukan lajikkeita, siispä hankin kiinanruusun ruokakaupan valikoimista. Kukan kaunis väri viehätti niin paljon etten päässyt kulkemaan kukan ohitse vaan se piti ottaa mukaan. Sijoitin sen eteläikkunalle, toivotaan että uusi tulokas viihtyy luonani.

 Pihapuissa on muutama linnunpönttö jotka ovat liki 30 vuotta palvelleet kesäasuntoina siepoilla ja tiaisilla. Hankin 4 uutta pönttöä ja ripustin ne itse puihin, välittömästi tiaiset kävivät uteliaina pöntönsuulla tutkailemassa uutta yksiötä, mahdolliseksi kesäkodikseen.

Se on taas se aika vuodesta kun meikämamma kulkee pihapiirissä nokka maata kohden, tarkkaillen mistä mikäkin sipulikukka putkahtaa pintaan. Ikivanhat krookukset nousevat ensimmäisinä, minulle tuli kiire kylvää  hiukan kahvinporoja krookusten juurille, etteivät rusakot käy niitä popsimassa  salaatteina suihinsa.

 Lumikellot nousevat harvakseen....

ja jouluruusussakin ovat nuput säilyneet lumen alla.

Viime kevään "muotiin" tulleet valeampiaispesät ovat taas kysyttyä tavaraa. Mökille on toivottu niitä terassille ja ulkohuussiin, karkoittamaan pörriäisiä muualle pesänrakennus hommiin. Valepesät tosiaan toimivat ampiaisten karkoittajina, ne on kokeiltu viime kesänä ja hyviksi havaittuja. Tuleepahan turhat villalanka jämät hyötykäyttöön. Virkkaan noita suoraan pallon muotoisiksi, ilman varsinaista virkkuuohjetta, muotoilen virkaten, täytteeksi käytän kaikenvärisiä langan jämiä joita en muuten tulisi käyttämään neuleissani. 

Naakkapariskunta on taas mieltynyt pihasaunan piippuun, molemmat tutkivat tilaa mahdollisen pesäpaikan rakentamiseen. Kohta on kulunut viikko kun aloitin niiden karkoittelun savustamalla, on aivan pakko sytyttää savuavat tulet kiukaan alle, aina uudelleen ja uudelleen. Joskin naakat ovat kuulemma pari- ja paikkauskollisia, sen lisäksi vielä kurjan itsepäisiä kun eivät anna millään periksi "tälle" itsepäiselle saunamarille.

Vesiastia oraville, siileille ja linnuille

Näillä helteillä jano yllättää luontokappaleitakin, joten olenkin laittanut pihalle laakeaan vatiin vettä tarjolle oraville, linnuille ja siileille. 

 Mustarasta oli aamun ensimmäinen vierailija.....

 juotuaan, piristäytyi vielä pikaisella kylpyhetkellä.....

jano oli yllättänyt kurrenkin.......

 seuraavaksi aamupalalle....

 kannen nosto....

 löytyihän sieltä syötävää......

 posket täyteen ja mutustelemaan.....

 olisikohan vielä vettä tarjolla.....

 kipinkapin vesiastialle......

 on siellä vielä juotavaa....

olipas iso jano.

Ipana-koira seuraa tyynen rauhallisesti pihan tapahtumia, liekö aamuinen pitkä metsälenkki kuluttanut  ylimääräiset energiat, vai onko hän hoksanut että paikallaan ollen tapahtuu enemmän katseltavaa kuin haukkuen ja hyökkäillen "rakkikoirien" tapaan. Aina viisas Ipana.

Kevät vaiko takatalvi ?

Ei hyvältä näytä, nimittäin kevään tulo. Krookukset kukkivat jo viime vuonna tähän aikaa. Yöpakkaset vaan jatkuvat ja pohjoinen puhuri lisää kylmyyttä. Toppahaalarit piti palauttaa lenkkeilyasuksi kun kevyemmillä ulkoiluvaatteilla ei tarkene. Alkuviikosta sade tuli vetenä ja elättelin itselleni ajatusta että se kevät koittaa ja lumet sulaa, mutta niin ei vaan käynyt, tulikin takatalvi lumisateineen ja pakkaherroineen.

Takatalvesta huolimatta olen puuhastellut pihapiirissä, jokavuotisia kevätpuuhiani. Alppiruusut ja tuijat saivat aurinkosuojat, estämään liialliset ja vahingolliset kevätauringon säteet ikivihreille lehdistöille. 

Aamuteelle istahtaessani näin keittiön ikkunasta talitintin tarkastelevan pöntön suulla mahdollisuutta  asettumaan kesäksi naapurikseni. Niinpä, aamun ensimmäinen homma oli lintupönttöjen tyhjennykset edellisen kesän roskista. Siistiä tuli ja pöntöt valmiina tulevan pesintäkauden asukkaille. 

Jatkan lintujen talviruokintaa vielä ainakin kuukauden, koska  lunta on jokapuolella niin paksusti, etteivät  pienet siivekkäät löydä vielä luonnosta tarpeeksi einettä itselleen. 

Joudutan isompien  lumikasojen sulamista vanhalla konstilla, eli kylvän puuntuhkat hangelle. Nuukana "mökinmuijana" laitan tuhkatkin saunanpesistä hyötykäyttöön. Tuhka kerää lämpöä itsensä ja nopeuttaa lumien sulamista.

Metsäkauriit tulivat etsimään evästä puutarhastani ja söivät suihinsa marjapensaiden kuivat marjat jotka jätin syksyllä lintujen ruuaksi. 

Fasaani-herra vierailee lintujen ruokintalaudan alustoja putsaamassa, niille ei taida löytyä talvella luonnosta ruokaa lainkaan, joten meillä on molemminpuolinen  hyöty "herran" vierailuista, hän täyttää vatsansa ja samalla vähentää minun pihansiivousta.

Mustarastas lauloi jo viime viikolla upeasti, se on meikäläiselle vahva kevään merkki, samoin tikka kertoi kevään tulleen kun se pärryytteli tolppapeltejä.

Hiukan kärsiivällisyyttä vaatii tuo viivästynyt kevään tulo, kun kynnet syyhyää jo päästä rupsuttelemaan. Niinpä sukkapuikot ovat kilisseet tiukkaan tahtiin, kun olen samalla nauttinut ElisaViihteen tarjoamia kulttuurinautintoja. Olen löytänyt myöskin kylämme kirjastosta mielenkiintoista ja virkistävää luettavaa. Sais tuo kevät jo tulla meille viherpeukuillekin, eikö vaan !

Talvipäivän puuhasteluja ja pähkäilyjä

Kevyttä pakkaslunta luvattiin huomiseksi, se tietää jälleen lumitöitä.

Eipä haittaa lainkaan pienet hyötyliikunnalliset hommat pihapiirissä, ne vaan ylläpitävät tämänkin mymmelin yleiskuntoa ilman sen kummempia ponnisteluja. Kevyt pakkaslumi ja luistava kola tekevät suoriutumisen lumitöistä helpoksi.

Tehtyäni aamulenkin Velmu-koirani kanssa,  tarkistan yleensä aina lintulautojen tilanteet ja tarvittaessa lisään siemeniä. Lintujen tarkkailu on mielenkiintoista puuhaa, tänä talvena ovat keltasirkutkin olleet ahkerasti kauranjyviä syömässä ja isoina parvina, monena vuonna ei niitä näkynyt lainkaan pihallani. 

Lämpökompostori vaatii pakkas keleillä omat hommansa, ettei se pääse jäätymään, joka on mahdollista kun yhden hengen taloudesta ei tule riittävästi jätettä että palaminen olisi tarpeeksi voimallista. Kovimpina pakkasina laitan kuumavesikanisterin, lisälämmitystä antamaan, koska ei Biolanin Talvikuivikekaan yksistään riitä pitämään massaa sulana.

Kellarin/autotallin lämpötilaa pitää tarkkailla, ettei se laske alle +5 asteen. Laitoin juuri sähköpatterin pienelle lämmölle, etteivät talvisäilytyksessä olevat pihan kesäkukat pääse jäätymään. Yleensä kellarin lämpö pysyy sopivana mutta pidempään jatkuneet pakkaskelit viilentävät tilaa liiaksi ja vaarana on myöskin vesijohtojen jäätymiset ja se olisikin isompi juttu.

Talvi muttaa hiukan pihasaunan lämmitystäkin kun täytyy aina avata ja katkaista vedet  ennen  ja jälkeen saunomisen, etteivät putket jäädy. Pikkuhommahan tuo on kun muuten nautin kiukaan ja padan alle tulien sytytyksistä ja itse saunan lämmitys on mieluisampaa hommaa  kuin itse saunominen, vaikka pihasauna antaakin makoisan lempeät löylyt.

Monenmoista puuhastelua riittää omakotitalon asukkaalla, mutta paljonhan se antaa sellaistakin mitä ei voi kokea kerrostaloasunnoissa  asuessa. Yksinasujana pitää kaikista askareista selviytyä itse, kun elämänkumppani on muuttanut jo taivaan tarhoihin ja katselee puuhiani tuolta pilvien takaa. Onneksi maalaistalon tyttärenä on oppinut jo lapsuudesta asti monipuoliset taidot selviytyä vieläkin, hommasta kuin hommasta, leikiten. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Puuhastelujen lomassa, ikäänkuin lepohetkenä, avaan läppärini ja piipahdan fagebookissa (fb), lueskelemassa ihmisten postauksia ja jakamassa tykkäyksiä kavereiden juttuihin. Joskus fb ihastuttaa mutta useimmiten vihastuttaa ihmisten pahansuopaiset ja ilkeät kannanotot. Minua ihmetyttää myöskin suuresti kun nuorehkot naiset selittävät kaikki pienetkin sairaudet ja terveysongelmansa juurtajaksaen ja melkein päivittäin, samat tyypit jäävät hurjan usein työstään "saikulle". Ovatko nykyihmiset todella niin huonokuntoisia?

Kummallinen oli seurakunnan diakonin postaus, jossa pyydettiin meitä fb-kavereita ilmoittamaan yksinasuvan vanhuksen, jota haastateltaisiin srk ja kunnan yhteisbrojektin tiimoilta. Haastatteluilla selvitetään mitkä ja millä keinoilla meidän elinolosuhteita ja arkipäivää helpotettaisiin ja mitä me haluamme heidän tekevän meidän hyväksemme. Brojekti toteutetaan saadulla 80.000,00 euron perinnöllä. Kummallista jutussa oli se että ihmisiä, siis vapaaehtoisia pyydetään ensiksi ilmoittelemaan  seurakunnalle haastateltavat ihmiset. Eikö heillä ole jo meistä kaikki tiedot olemassa, varsinkin kun kuntakin on hommassa mukana. On aika paha mennä ilmoittamaan ketään, en minä ainakaan tohi. Luulisi seurakunnan virkailijoilla ja kunnan sosiaalityöntekijöillä olevan niin runsas kokemusperäinen  tieto jo olemassa meidän vanhusten tarpeista, ettei niiden selvittelyssä mitään haastatteluja tarvita. Vaikuttaa siltä että ollaan taas tekevinään jotakin ja rahat hupenee "kankkulan kaivoon", haastattelijan palkkakuluihin. Perintö ei näillä keinoilla meidän olojamme helpota eikä tuo virkistystä yksinäiseen arkeen.

Kerrassaan raivostuttavaa oli keskustelu Lidl`in peruuntuneesta tonttikaupasta. Ei voi olla totta, ihmetellä täytyy millä tasolla kuntamme neuvottelijat ja päättäjät ovatkaan.

Ihastuttavia ovat monet kauniit luontoon liittyvät kuvat, joita taitavat valokuvaajat jakavat fb.kavereiden katseltaviksi. Useimmat kuvat ovat pohjoisesta, lapin maisemista, ovathan siellä kuvauskohteetkin komeempia kun täällä etelässä. Kuvat kertovat luonnon meneillään olevasta  tilanteesta koko maamme alueelta, se kiinnostaa aina, eikä siihen kyllästy.

Yllätyksiäkin saa kokea kun klikkaa esim. entisen kotiseudun ryhmässä julkaistua videota, niin kuuleekin serkkupojan äänellä tehdyn jutun, vaikka aihe ei niinkään kiinnostanut mutta sukulaispojan tekele kiinnosti kovasti, jopa virkistäen.

Talventähti ja krookukset

 Talventähti tuo pihalleni kevään.... ensimmäiset kukat niissäkin ovat niin kauniita 👍 

En nykyään seuraa kevään ensimmäisiä leskenlehden kukkia lainkaan, kun paljon aikaisemmin omalla pihalla aloittavat talventähdet kukintansa.

 Krookuksia .....

 erivärisinä ....

ja eri kokoisina.....

 ikivanha lajike on aikaisin ja ahkerin kukkija...

 vanha lajike tämäkin...

uudempi lajike on tosi kaunis läheltä katsoen.... 

Talvehtineet pelargoniatkin aloittelevat kukintansa ja tekevät jo runsaasti nuppuja. 

Kevät säät ovat olleet yllättävän koleat ja lunta tupruttelee vähän väliä, sulaen kuitenkin välittömästi maahan osuessaan.  Sipulikukatkin pysyvät supussa ja avautuvat varovasti hetkeksi, kun auringon säteet hiukankin niitä lämmittävät. 

Talven jälkeen juuri ensimmäiset sipulikukkien kukinnot ovat vuoden ihastuttavimmat kukkijat. Koleasta säästä huolimatta, kuljeskelen "nenä maassa" tutkien päivittäin mullasta pilkistäviä uusia kukannuppuja, villapipo päässä ja kintaat kädessä. 💙

Koleiden säiden takia olen jatkanut lintujen ruokintaa, että peipposet ja punarinnat selviävät takatalven koettelemuksista, kesän riemuksi. Molempien viserrys on mahtavaa musiikkia korvilleni. Tuntuu että punarinta-kanta on lisääntynyt huomattavasti, kun niitä on useampi pariskunta lintulaudan alla, siemeniä noutamassa ja naamakirjakin pullistelee ihmisten punarinta-kuvista. 

Siiri-siilikin on herännyt 💚 Aloitin sen ruokkimisen liotetuilla kissan naksuilla, hyvin onkin ruoka-annos yön aikana huvennut Siiri-siilin suihin 💛

Kevät on kiireisintä aikaa tällaiselle kukkien, luonnon ja eläinten ystävälle, yksinomaan ympäristön tarkkailuun menee päivittäin runsaasti aikaa, onneksi sitä on, mitä saa käyttää hyvällä omalla tunnolla ja voi pysähtyä seuraamaan tilanteita rauhassa kun niitä eteen ilmaantuu.💜