Takatalvesta huolimatta olen puuhastellut pihapiirissä, jokavuotisia kevätpuuhiani. Alppiruusut ja tuijat saivat aurinkosuojat, estämään liialliset ja vahingolliset kevätauringon säteet ikivihreille lehdistöille.
Aamuteelle istahtaessani näin keittiön ikkunasta talitintin tarkastelevan pöntön suulla mahdollisuutta asettumaan kesäksi naapurikseni. Niinpä, aamun ensimmäinen homma oli lintupönttöjen tyhjennykset edellisen kesän roskista. Siistiä tuli ja pöntöt valmiina tulevan pesintäkauden asukkaille.
Jatkan lintujen talviruokintaa vielä ainakin kuukauden, koska lunta on jokapuolella niin paksusti, etteivät pienet siivekkäät löydä vielä luonnosta tarpeeksi einettä itselleen.
Joudutan isompien lumikasojen sulamista vanhalla konstilla, eli kylvän puuntuhkat hangelle. Nuukana "mökinmuijana" laitan tuhkatkin saunanpesistä hyötykäyttöön. Tuhka kerää lämpöä itsensä ja nopeuttaa lumien sulamista.
Metsäkauriit tulivat etsimään evästä puutarhastani ja söivät suihinsa marjapensaiden kuivat marjat jotka jätin syksyllä lintujen ruuaksi.
Fasaani-herra vierailee lintujen ruokintalaudan alustoja putsaamassa, niille ei taida löytyä talvella luonnosta ruokaa lainkaan, joten meillä on molemminpuolinen hyöty "herran" vierailuista, hän täyttää vatsansa ja samalla vähentää minun pihansiivousta.
Mustarastas lauloi jo viime viikolla upeasti, se on meikäläiselle vahva kevään merkki, samoin tikka kertoi kevään tulleen kun se pärryytteli tolppapeltejä.
Hiukan kärsiivällisyyttä vaatii tuo viivästynyt kevään tulo, kun kynnet syyhyää jo päästä rupsuttelemaan. Niinpä sukkapuikot ovat kilisseet tiukkaan tahtiin, kun olen samalla nauttinut ElisaViihteen tarjoamia kulttuurinautintoja. Olen löytänyt myöskin kylämme kirjastosta mielenkiintoista ja virkistävää luettavaa. Sais tuo kevät jo tulla meille viherpeukuillekin, eikö vaan !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti