31.5.2020

Ikäihmisen koronakevät

Kevätesikot kukkivat tänä keväänä melko laiskasti, johtuneeko olemattomasta talvesta, vai onko tappajaetanat olleet aterioimassa???
 hempeä värinen esikko, uusi tulokas pihallani....
 Muutama tulppaani säästyi peurojen lounashetkestä......
Ilmojen lämmettyä, asensin taas pienen suihkulähteeni. Veden lorina on korvia hyvelevää taustaa, lintujen kevätkonserteille.
 Halkaisukone, vanha ja uskollinen apulaiseni oli pitkästä aikaa hyötykäytössä.........
 Siinä se on klapikasan alkua, lisää on tulossa....
 Kultatyrakki loistaa yhdessä keväauringon kanssa.....
 Nuori Pepi-päärynäpuussa on runsaasti kukkia...itsepölyttävänä, niin ei tule sato olemaan pörriäisten varassa.
Varhaisperunan ensimmäinen lehdyke maanpinnalle....

Varsinainen perunan istutus päivä on perinteisesti Kustaanpäivän aikoihin ja kuunkierrokset huomioiden, paras istutuspäivä on tänä vuonna maanantaina kesäkuun 8 päivänä. 
Kellarivarastossa odottavat Carrera-siemenperunat hyvin itäneinä vakoon pääsyä.

Joka tuutista on koko kevään tullut asiaa Korona-viiruksesta, niin että ihan kyllästyttää. Olen jatkanut ikäihmisen itsenäistä arkielämää ihan normaalisti, maalaisjärkeä käyttäen. En ole moisen vouhotuksen antanut mielenrauhaani horjuttaa, enkä ole asettanut vierailukieltoja läheisilleni. Normaalistikin nuoret eivät tule flunssaoireisina luokseni etteivät tahallaan tartuta tautiaan tälle mummelille.
Ainoa harmittava asia oli kun ei ystävälläni ollut 80-vuotisvastaanottoa. Ystävyytemme on kestänyt 57 vuotta, joten tuntui erittäin haikealta kun ei saatu synttärikaffeita yhdessä ryypiskellä. Tosin olimme puhelinyhteydessä, joka jäi mukavaksi kokemuksesksi siksi, että hän aina sanoi, ettei pidä mitään juhlia ja huomasin miten tärkeitä kaikki kortit ja muistamisen hänelle kuitenkin olivat. Sainkin tarkat selonteot kuka minkäkinlaisen onnittelukortin oli lähettänyt...värssyineen kaikkineen. Tunninpuhelu täynnä juhlatunnelmaa.

Koronakeväiset päivät ovat sujahdelleet entiseen tapaan liukkaasti viikko toisensa perään.  Pihapuuhastelut antavat sopivasti hyötyliikuntaa ja lähipiirin traumaattiset kokemukset jännitteitä sekä tilaisuudet harrastaa taitojensa mukaan "vapaaehtoistyötä". Joten voimassaolevat kokoontumiskiellot ja tilojen sulkemiset eivät meikäläisen elämään päässeet vaikuttamaan. Virikkeitä virkeään ikäihmisen elämään on viime aikoina ilmennyt ilman kummempia etsimisiä. Meidän suvussa vaan sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään mutta kaikista on selvitty ja selvitään tulevistakin. Luotan siihen että ihmiselle ei anneta vastoinkäymisiä enempää kun se jaksaa kantaa ja selviytyä.

Huomenna päättyvät useammat Korona rajoitukset, eniten olen odottanut lounas ravintoloiden  ja kirjaston aukenemista. Varattuja kirjoja on noutamatta ja olisi mukavaa käydä vaihteeksi lounaalla mielipaikoissaan. 

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on suunniteltu nuorten kanssa kahvitteluhetki ihanassa omenapuutarhassa ja varmaankin  kesäkuulle tulee sovittua muutama lounastapaaminen.
Näillä mennään keväästä kesään, nauttien myöskin täysillä luonnon ja puutarhojen tarjonnasta.






11.5.2020

Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.
 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝
 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍
 ja kukkia 💖
kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢
Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.
Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.
Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 
Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.
"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕
"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏