Ikäihmisen koronakevät

Kevätesikot kukkivat tänä keväänä melko laiskasti, johtuneeko olemattomasta talvesta, vai onko tappajaetanat olleet aterioimassa???

 hempeä värinen esikko, uusi tulokas pihallani....

 Muutama tulppaani säästyi peurojen lounashetkestä......

Ilmojen lämmettyä, asensin taas pienen suihkulähteeni. Veden lorina on korvia hyvelevää taustaa, lintujen kevätkonserteille.

 Halkaisukone, vanha ja uskollinen apulaiseni oli pitkästä aikaa hyötykäytössä.........

 Siinä se on klapikasan alkua, lisää on tulossa....

 Kultatyrakki loistaa yhdessä keväauringon kanssa.....

 Nuori Pepi-päärynäpuussa on runsaasti kukkia...itsepölyttävänä, niin ei tule sato olemaan pörriäisten varassa.

Varhaisperunan ensimmäinen lehdyke maanpinnalle....

Varsinainen perunan istutus päivä on perinteisesti Kustaanpäivän aikoihin ja kuunkierrokset huomioiden, paras istutuspäivä on tänä vuonna maanantaina kesäkuun 8 päivänä. 

Kellarivarastossa odottavat Carrera-siemenperunat hyvin itäneinä vakoon pääsyä.

Joka tuutista on koko kevään tullut asiaa Korona-viiruksesta, niin että ihan kyllästyttää. Olen jatkanut ikäihmisen itsenäistä arkielämää ihan normaalisti, maalaisjärkeä käyttäen. En ole moisen vouhotuksen antanut mielenrauhaani horjuttaa, enkä ole asettanut vierailukieltoja läheisilleni. Normaalistikin nuoret eivät tule flunssaoireisina luokseni etteivät tahallaan tartuta tautiaan tälle mummelille.

Ainoa harmittava asia oli kun ei ystävälläni ollut 80-vuotisvastaanottoa. Ystävyytemme on kestänyt 57 vuotta, joten tuntui erittäin haikealta kun ei saatu synttärikaffeita yhdessä ryypiskellä. Tosin olimme puhelinyhteydessä, joka jäi mukavaksi kokemuksesksi siksi, että hän aina sanoi, ettei pidä mitään juhlia ja huomasin miten tärkeitä kaikki kortit ja muistamisen hänelle kuitenkin olivat. Sainkin tarkat selonteot kuka minkäkinlaisen onnittelukortin oli lähettänyt...värssyineen kaikkineen. Tunninpuhelu täynnä juhlatunnelmaa.

Koronakeväiset päivät ovat sujahdelleet entiseen tapaan liukkaasti viikko toisensa perään.  Pihapuuhastelut antavat sopivasti hyötyliikuntaa ja lähipiirin traumaattiset kokemukset jännitteitä sekä tilaisuudet harrastaa taitojensa mukaan "vapaaehtoistyötä". Joten voimassaolevat kokoontumiskiellot ja tilojen sulkemiset eivät meikäläisen elämään päässeet vaikuttamaan. Virikkeitä virkeään ikäihmisen elämään on viime aikoina ilmennyt ilman kummempia etsimisiä. Meidän suvussa vaan sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään mutta kaikista on selvitty ja selvitään tulevistakin. Luotan siihen että ihmiselle ei anneta vastoinkäymisiä enempää kun se jaksaa kantaa ja selviytyä.

Huomenna päättyvät useammat Korona rajoitukset, eniten olen odottanut lounas ravintoloiden  ja kirjaston aukenemista. Varattuja kirjoja on noutamatta ja olisi mukavaa käydä vaihteeksi lounaalla mielipaikoissaan. 

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on suunniteltu nuorten kanssa kahvitteluhetki ihanassa omenapuutarhassa ja varmaankin  kesäkuulle tulee sovittua muutama lounastapaaminen.

Näillä mennään keväästä kesään, nauttien myöskin täysillä luonnon ja puutarhojen tarjonnasta.

Klapitalkoot

 Siinä on pöllikasat pilkottavaksi

Halkaisukone oli jo huollettu ajoissa  ja valmiina klapin tekoon. Aloitin itse pilkkomisen ja tein muille selväksi ettei tähän hommaan sitten muut tule. "Minä itte" tyylillä mennään.

Kuinka ollakkaan, niin Suvi otti väkisin homman itselleen, minulle jäi vaan puiden pinoaminen, hyvä sekin, etten jäänyt kokonaan  ilman "virkaa".

Hommaa tehdään autokatoksessa, niin sateen sattuessa ei tarvitse klapikonetta siirrellä sateensuojaan. Takaseinälle on jo puita pinottu seinän pituudella. 

 Kone käy ja musiikit soivat taustalla....

 Sinikin teki osuutensa...

 Katjakin halusi kokeilla miten sähkövoimalla pölli halkeaa....

 Kasat ovat pienentyneet...

 Viimeiset pöllit puolitettu....

Klapit tehty ja pinottu, osa puista pinottiin suoraan puuliiteriin kuivumaan, keväällä siirretään katoksestakin klapit liiteriin, kunhan ensin kuivahtavat kunnolla. 

En saanut mielestäni tarpeeksi "siistiä pinoa", mutta kelpaa minulle, ihan on latojansa näköinen, vähän muhkuroita siellä, sun täällä.
Matti-pappa ori taituri pinohommissakin, alakuvassa hän hoiti vielä viimeisenä elinvuotenaankin klapien pinoamisen ihan itse, siihen hommaan ei muut saaneet osallistua. Työn jälki oli kerrassaan upea, klapien päät olivat täysin tasassa ja suora pino, olisi saanut vaikka vatupassilla tarkistaa.

Nyt on saunapuita tehtynä muutamaksi vuodeksi eteenpäin, niin että passaa pihasaunaa lämmitellä lauantaiehtoisin, entisajan tapaan. 

Hyvähän homma oli tehdä talkoon omaisesti, saatiin nopeammin puut pilkottua ja kuivumaan. Nyt ne tuli melkein suoraan "pystystä pinoon", nopeammin ei olisi voinutkaan toimia.  Puiden kaaduttua ne kuskattiin meille ja hakominen alkoi. Tuoreeltaan puu halkeaakin helpommin kuin seistessään pitkään kaadettuna. 

Mitähän tytöt keksittäisiin seuraavaksi talkootyöksi ? Omakotitalossa ja kesämökillä riittää kyllä isommallekin joukolle tekemistä kunhan vaan päätetään ja kokoonnutaan yhdessä tekemään. Syksylle olen itsekseni jo suunnitellut toteutettavaksi mökkitontille risusavottaa. Vaahteran ja pihlajan taimia on ilmestynytr taas liian paljon, varjostaen pähkinäpensaiden kasvua, niitä olisi nyt hyvä  aika tuhota. 
Jari ja Sini heittivät talkoiden aiheeksi uuden laiturin rakentamista, se vissiin toteutetaan seuraavaksi. Kyllä se niin on että, kyllä "tekevä työtä löytää".