29.11.2011

Talvisuojausta, Harjaneilikan kylvöä ja kukkotappalua

On marraskuun viimeiset päivät ja tuntuu todella oudolta kun maa ei  vieläkään ole jäässä , jotkut kasvitkin   ovat  alkaneet  vihertämään. Niinpä päätin lähteä taas pihalle puuhastelemaan. Olin kerännyt Harjaneilikan siemeniä mökin pihalta jossa ne ovat kasvaneet luonnonvaraisesti jo 40 vuotta. Laitoin muoviseen juureslaatikkoon missä on ristikkopohja joka läpäisee veden, multaa ja kylvin mustat pienet siemenet , upotin vietä laatikon kasvimaan laitaan , että kosteus pysyy tasaisena.  En ollut varma tarvitseeko lajike kylmäkäsittelyn joten siksi tein kylvön jo nyt syksyllä niin saavat kylmäkäsittelynkin talven aikana.
Pieni pakkanen ( -2 ) vaikutti heti  Alpiruusuuun; se otti tuon "alakuloisen" ilmeen. Nuppuja on kehittynyt runsaasti, melkein jokaisen oksan päässä on lihava kukan nuppu.




Lisä"Minilampikin sai ohuen jääpeitteen, pikkulinnut ovat käyneet juomassa mutta nyt nekin luistelivat hassusti kirkkaalla jääpinnalla.ä kuvateksti
Viimeiset "kypsät kompostimullat" tuli kärrättyä ruusujen talvisuojaksi
Jalohortenssioille laitoin kuusen havuja suojaamaan talvipakkasilta.
Osalle Jalohortenssioista lapioin kompostimultaa talvisuojaksi.
Saapas nähdä kumpi on parempi talvisuoja näille; havut vaiko multa ?
Vieras fasaanikukko oli tullut tontille ja siitäkös syntyi kunnon tappelu.. En vaan onnistunut kuvaamaan pikkukamerallani sitä vaihetta kun ne ovat yhtä aikaa ilmassa. Tappelu kesti melkein puolipäivää eikä kumpikaan tahtonut antaa periksi. Lopulta ne pelästyivät naapuripihalla liikkuvaa ihmistä ja lensivät molemmat samaan suuntaan. Jatkuukohan kisa edelleen?


Tänään vasta ven ruohonleikkurinkin kellarivarastoon talveksi ja otin akun irti, toivottavasti muistaisin käydä sitä lataamassakin pari kertaa talven aikana että siinä olisi vielä virtaa ensi kesänäkin. Samalla kun leikkuri kulki sisälle niin potkukelkka kulki ulkotiloihin jos sitä vaikka tulisi käytettyä tulevana talvena.
Oli todella kiva ilma puuhastella pihalla että piti aivan keksiä tekemistä ettei tarvinnut mennä sisälle. Laitoin polkupyörällekin suojapussukan , vaikkakin se on talven autokatoksessa mutta ei lumituiskut löydä sitä , ehkäpä se vähän edes suojaa ruostumuiselta.
Autokatoksessa on vielä klapeja yhden pinon loppu niin leikkelin pinolle sopivan kaistaleen muovia suojaksi tuiskuilta ja vesisateilta jotka syysmyrskyjen myötä sataa jopa katoksen alle....
Vielä hiekoitushiekkaa ämpärillinen verannalle ettei tarvitse luistella kun rappusen jäätyvät yöpakkasten aikaan.


Nyt on tullut tehtyä pieniä mutta tärkeitä pihahommeleita ja onkin hyvä aika siirtyä sisätiloihin, lukulampun alle kirjan tai kutimen kanssa.

26.11.2011

Velmu toipilaana päivähoidossa

Velmu-pennusta on kasvanut jo iso poika.
 Pentu pääsi toipilaana päivähoitoon luokseni.Yritin ottaa kuvia muta eihän kuvauskohteeni malta poseeraa kun se on aina liikkeessa, joten pikku kamerallani otetut kuvat ovatkin epätarkkoja.
Puruluu on tämän päivän suosikki purtava.
Velmun varvas oli murtunut ja pentu hyppeli kolmella jalalla, ei tiedetä missä ja miten vamma oli syntynyt. Pennun emäntä vei potilaan röntkeniin ja lekuriin missä todettiin vammaksi murtunut varvas. Siihen oli täytynyt laittaa yksi tikkikin ja sitten varvas tuettiin teippaamalla se vieruskaveriin. 
Eläinlääkäri oli määrännyt sairauslomaa pari viikkoa. No sehän ei toteudu alkuunkaan,
Koiralla on virtaa yli oman tarpeen, tuntuu että se ei lepää koskaan. Pienet päikkärit ja taas menoksi. Varvas on kuitenkin parantumaan päin koska se ei onnukaan enään ja juoksentelee normaaliin tapaansa.

Se tässä tapauksessa ihmetyttää että se antaa varvasteippien olla paikoillaan eikä revi ja nuole niitä irti. Kaipa se jalka oli nin kipeä että se muistaa sen eikä itse koske siihen vielä. Yleensähän koirat nuolevat haavansa!

25.11.2011

"Ajomiehen" seurassa

Vuoden pimeimpään aikaan on aivan kuin talviunilla. Aamuisin heräilen vasta auringon nousun aikaan ja se myöhään kun olen aina ennen ollut aamuvirkku. Iltaisin tulee luettua melko myöhäiseen ja sitten yöuni jääkin lyhyeksi ja vaatii pienet päikkärit lounaan jälkeen.

Olen melko kummajainen kun nautin suuresti tästä "hiljaisolosta" ja annan itselleni luvan olla laiska. Minua ei yhtään haittaa vaikka on hämärää, tykkään sytytellä iltapäivällä kynttilät ja vien myöskin ulkolyhtyyn kynttilän palamaan.

Nyt on se aika  kun tulee luettua paljon. Viimeisimpiä lukemistani kirjoista on Seppo Jokisen 16. rikosromaani "Ajomies". Kaikki Jokisen kirjat ovat tekstiltään arkikieltä ja helposti luettavaa, juoni vie lukijansa mukanaan selvittämään rötöksiä Tampereen maisemiin,  komissario Koskisen johdolla. Olenkin lukenut kaikki Jokisen rikosromaanit ja suosittelen niitä kaikkien luettaviksi. Jotenkin niissä kerronta on myöskin niin ihmisläheistä ja rehellistä että niissä kokee ymmärtävänsä esille tuodut ihmissuhde ongelmatkin  niin todellisina.

Kun saa mieleisen kirjan ja juoni vie mukanaan niin ei malta lopettaa lukemista  vaan jatkaa kirjan loppuun asti, näin kävi kohdallani "Ajomiestä" lukiessani. Havahduinkin tyytyväisenä olotilaani kun tajusin ettei mikään ole niin tärkeää elämässäni tänään ja tässä kuin tämä lukeminen..ja jatkoinkin lukemista vain lukuasentoa vaihtaen kirjan alkulehdiltä sen viimeiselle lehdelle. Nautinnollinen päivä "Ajomiehen" kanssa.

Seuraavaksi kyllä luen hömppää eli "Lääkärisarjaa" iltalukemisenani. Näitä lukiessaan voikin kirjasen jättää kesken  ja jatkaa taas seuraavana iltana.


15.11.2011

Lintujen talviruokinta

Meidän pihalla on lintujen talviruokinta aloitettu jo kuukausi sitten koska mustarastas palaili puskaitten alle "kuokkimaan" ja sehän on varma merkki siitä että linnut tarvitsevat apuamme ruokintaansa.

Sini- talitiaiset saapuivat heti runsain laumoin auringonkukan siemeniä nappaamaan ja kipinkapin lähimmälle puun tai pensaan oksalle sitä nokkimaan.

Tosin talipallot ole laittanut nyt vasta kun eka pakkasyö oli takana, taas tänäkin vuonna asetin palloset kanaverkon sisälle, suojaan harakoilta ja oravilta.
Punatulkkujen saapuessa lintulaudoille tietää varmaa talven tuloa, niinpä tänäkin syksynä niitten ilmestyessä tulivat myöskin pakkasyöt tänne eteläiseen suomeenkin.

Viherpeipot ovat kauniita ja uskollisia naapureitamme. Pylvästuija toimii niiden talviasuntona.
Muutama kuusitiainenkin eksyy joskus ruokailemaan.
Keltasirkuille pitää tarjota kauroja, mieluiten vielä maahan heiteltynä, nämä eivät suostu ruokailemaan laudalta eikä mistään ruokinta-automaatilta.
Muutama vihervarpunenkin on pyrähtänyt jo ruokailemassa.
Pikkuvarpuset taas ovat vuosivuodelta lisääntyneet ja ne ruokailevat laudoilta ja siemenet ovat niidenkin mieliruokaa.
Närhipariskunta käväisee aina päivittäin samaan kellonaikaan ruokinta-automaattien alustoilla "siivoamassa" toisten siemenroiskeet.
Urpiaiset ovat kaikki erinäköisiä, ei ole parvessa kahta samanväristä yksilöä.
Huomaan lintujen käyttäytymisestä koska varpushaukka kyttää lähistöllä. Mokoma petolintu on pesiytynyt läheisen mäennyppylän metsikköön ja vaanii sieltä saalistaan. Viherpeipot ovat niin hitaita ja keskittyneitä ruokailuunsa että haukka saa useinkin hyvän paistin itselleen :(
Ei niinkään irrallaan kulkevat kissat ole lintujen uhkana, kyllähän nekin ovat vaanimisasemissa mutta linnut varoittavat jo toisiaan kun kisuli lähestyy ruokintapaikkaa.

Kun syksyllä aloittaa lintujen talviruokinnan niin tulee ruokintaa jatkaa taukoamatta yli talven. Jos jättää muutamankin päivän väliin, ilman siemeniä niin pikkulinnut eivät aina löydä uutta ruokapaikkaa ja kovilla pakkasilla puute voi koitua linnun menehtymiseen.

14.11.2011

Enkelikortit / Armo

ENKELIKORTIT
ARMO

Kehittääksesi armon hyvettäsi anna sekä itsellesi että kaikille lähimmillesi anteeksi.

Ole jalomielinen, näe hyvää toisissa äläkä tuomitse heitä.

Avaudu myötätunnolle ja löydä sisältäsi ennen kaikkea se viisaus joka huomaa Jumalallisuuden kaikissa luoduissa.

Kun olet suopea ja löysäät asenteitasi muita kohtaan, osoitat heille armollisuutta.

Levität ympäristöösi paljon valoa. iloa ja vapautta ja rohkaise muita löytämään hyvää sisältään.

Tämän kortin valitseminen saattaa merkitä sitä, että armon enkelit tarjoavat sinulle vapautuksen tuskistasi tai hankaluuksistasi. Ota se armollisesti vastaan.


VOIMALAUSE
Olen armollinen.

Lähde: Diana Cooper, Valon enkelit -kortit
Copyright: Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari

11.11.2011

Hautaseppele

Tekaisin vielä havukoristeen sukulaismiehen haudalle , kirkonkylän hautausmaalle. Pallotuija on nyt sitten kaluttu kun aikaisemmin jo otin siitä havut vävyn haudalle. Kyseinen tuija on saanut hävitystuomion kun se on malliltaan aivan ruma ja muutenkin on hyvä tehdä tilaa Tapionpöydälle joka on taas mieleiseni puu/pensas, kumpikohan se oikeasti onkaan ?

Seppeleitä on ihan helppo väsätä, en nyt kuitenkaan aio enenpää siitä asiasta innostua, no voihan sitä taas ensi syksynä ottaa ohjelmaan ja keräillä matskuja jo kesän aikana. Ovikranssejahan tehtiin vuosi sitten "joka oveen"mutta ei aina jaksa samaa harrastaa....


9.11.2011

Koirstekurpitsat keittiöön

Koristekurpitsa viihtyi kompostin harjalla hyvin, kunhan muistin vaan kastella silloin tällöin. Sain suojeltua pienet mehukkaat taimet ja kukkasilmut "tappajaetanilta" niin eipä se muuta hoitoa tarvitsekaan. Sadosta tuli hyvä ja teinkin asetelman niistä keittiön työpöydän koristeeksi ja toisen asetelman jätin ulos pihakoristeeksi.

Viime yönä oli ensimmäinen hallayö, olipa hyvä kun muistin ottaa kukkivan verenpisaran ulkoa sisätiloihin. Aurinko paistoi koko päivän lirkkaalta taivaalta kylläpä oli kaunis ilma ulkoiluunkin.
Syksykin on ihanaa aikaa kaikkine raikkaine aamuineen ja värikylläisyyksineen, nautinnollista !

8.11.2011

Lyhtykukan kylvöä ja hiekoitussepeliä varastoon

Otin salaa ystävän pihalta pari lyhtykukan siemenkoteloa. Nyt muistin kuivamassa olevat siemenet ja kävin vielä ennen talventula ne kylvämässä multaruukkuun jonka upotin kukkapenkkiin, ruusukvinttenin keskelle. Kyllä ne varmaan itävät keväällä.
Kauniit oranssin väriset lyhdyt ovat tähän aikaan vuodesta erittäin kauniita ja piristäviä väriläikkiä pihoilla.
Kaunis ulkovalo pihalle.
Lyhtykukan siemenkodat ovat kauniita kuivakukkinakin.
Nyt on varattu myöskin talven hiekoitussepelit ulkovarastoon. Pianhan liukastellaan taas "Liisan liukkailla". Yksi parhaista henkivakuutuksista liukastumisvammoihin on; jäisten pihojen kunnollinen hiekoitus liukkailla keleillä.


7.11.2011

Jänissuojat puuntaimille ja lintujen ruokintaa


On se aika syksystä kun tulee suojata nuoret hedelmä- ja koristepuut rusakoilta. Tänään pystytin tolpat maahan ja virittelin kanaverkot valkeakuulaan , rusokirsikan, koristeomenapuun ja atsalean ympärille. Runkosuojat olin jo aiemmin laittanut paikoilleen.

Haravoin vielä viimeiset, sireenin pudottamat ja tuulen keräämät lehdet autokatoksesta kompostiin.

Lämmin ja kostea ilma oli hyvää hengittää ja olisin puuhastellut pidempäänkin ulkosalla mutta en keksinyt enään mitään mielekästä tekemistä. Olinhan laittanut linnuille talviruokinta paikat jo pari viikkoa sitten paikoilleen ja aloittanut auringonkukan siemenien tarjoilun, tosin aluksi täydensin lautoja vaan joka kolmas päivä mutta nyt annan siemeniä jo ilman katkoja. Viherpeipot ja pikkuvarpuset käyvät ahkerasti laudoilla , erilaisten tinttien seurana, tänään tulivat myöskin punatulkut lounaalle, siitä tulikin ihan talvinen olotila, lumi ja pakkaset vaan jäivät tunnelmasta puuttumaan.

Kun katselee ympärilleen ja huomaa monet monivuotiset kukat vielä kukassa ja nurmikko vihertää niin tulee ristiriitainen tunne; ei kesä/ ei oikein syksy/ eikä talvikaan. Meneillään on ilmastoltaan erittäin harvinainen vuodenaika, "kesäsyystalvi-aika".
Sormustinkukka on ehtinyt kasvattamaan rehevät kasvut ja niitä on runsaasti eri puolella puutarhaa ja pihaa. Tulevana kesänä saamme nauttia niiden upeista kukinnoista, varmaankin rehevä kasvusto tekee runsaat kukatkin.


4.11.2011

Kompostin ruokintaa

Puutarhakompostit rinnakkain, pienempi on "ruokittu" 2010 kesän aikana ja isompi taas menneen kesän aikaan saannos. Taitaakin olla ennätys korkea "rakennelma" tälläkin kertaa. Kunhan se kunnolla muhii niin kasan koko pienenee ja pienenee... niinkuin kuvasta näkyy. Syksyllä tulee kompostiin tavaraa eniten ja siinä vähän täytyykin kikkailla että saa sen pysymään malliltaan mahdollisimman korkeana jotta se "palaa" reippaasti eikä leviä matalaksi jolloin kompostoitava tavarakaan ei maadu yhtä voimakkaasti ja lyhyessä ajassa kuin isompi versio tekee.
Kesän mittaan kerään kaiken puutarhajätteen kompostiin ja useinkin heitän muutaman lapiollisen multaakin roskien väliin. Keväällä ja syksyllä siirrän myöskin lämpökompostin sisällön puutarhakompostin "sisuksiin", peittäen sen niitetyillä ruohoilla. Silppuan myöskin ohuemmat risut, koska ne toimivat ilmastointikanavina ettei kompostista tule liian tiivista, tarvitseehan palaminen aina happeakin....
Laitoin maa-artisokan varret kompostikasan ympärille , pystyasentoon ja kiersin ympärille vielä salkohumalan, sen pituus taas riittikin kasan ympärille ja varmistin "vyön" vielä solmulla. Sen toimenpiteen jälkeen oli helpompi saada lehtiaines pysymään keon harjalla.
Puutarhakompostini sijainti ei ole paras mahdollinen ajatellen naapureitani mutta olen saanut luvan molemmilta pitää kompostiani vanhassa paikassa. Kesäisin sitä ei huomaakaan kun sen peittää kurpitsan kasvustot, eikä niistä ole minkäänlaista hajuhaittaa kun kompostoin vain puutarhajätteitä.

Kompostikasan tulee olla sopivan kostena että maatuminen edistyy, kastelenkin molemmat kasat silloin tällöin kesän aikana. Kurpitsatkin tarvitsevat kasvunsa alkuvaiheessa runsaasti kosteutta joten siinä samalla kostuu koko komposti.

Valmiimman kasan peitin kokeilumielessä oksahakkeella, olettaen että kaikenlaiset kompostiötökät viihtyvät paremmin ja työskentelevät näin ollen tehokkaammin.

Olenkin onnistunut tuottamaan kaiken tarvitsemani mullan omalla kompostoinnillani, hiukan se vaatii viiteliäisyyttä ja aikaa mutta samalla riittää aina puuhasteltavaa eikä oloneuvoksen olo käy tyhjänpäiväiseksi.