Tervehdyskäynnillä entisen työtoverin luona ja povausta kolmelle polvelle

Olen kokenut huonoa omaatuntoa, viime lauantaista lähtien kun huomioin vastaamattomissa puhelutiedoissani entisen työtoverini ja hyvän ystäväni soittaneen, juuri sillä aikaa kun olin saunassa.
Kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin, törmäilin kaupan ovella hänen poikaansa enkä siinä tohinassa ehtinyt edes lähettää terveisiä.

Istuimme kahvipöydässä kolmisin; nuorin tyttäreni ja nänen nuorempi tyttärensä, siis kaiken kaikkiaan naisia kolmessa polvessa. Siinä jutustellessamme kävi ilmi ettei meistä kellään ollut kuluvalle päivälle mitään sovittua menoa, niin mieleeni pompahti tarve käydä tervehdyskäynnillä entisen työtoverini ja ystäväni luona, naapuri kylässä. Esitin päivän piristeeksi käyntiä povarin luona. Tytöt eivät aluksi yhtään innostuneet vaan sanoivat että mennään vaan mutta sitten ei povauksia, lupaatko? No tietenkin tulin luvanneeksi koska minua halutti saada autokyyti ovelta ovelle, menopaluu. Päätimmekin lähteä heti. Ensin kukkakauppaan ja sitten kahvipaketin ostoon, tuliaisiksi.

En soittanut ystävälleni tulostamme etukäteen koska tiesin hänen olevan aina kotosalla, mutta pihalle tultuamma soitin hänelle, että tuutkos ulos tupakkatauolle. Yllätyskäynti onnistui täydellisesti.

Hän ilostui tulostamme niin ettei kahvinkeitostakaan meinannut tulla mitään. Kuulumiset vaihdettuamme hän otti povauskortit esille vaikka emme mitenkään pyytäneet emmekä olleet edes vihjanneet sanallakaan ennustuksista. Siinä sitten unohtui keitetty kahvikin pannuun juomatta. Niin meitä kaikkia omalla povausvuorolla jännitti mitä ne kortit näyttävätkään itsekullekin. 

Kortit näyttivät ihan mukavi"juttuja" tulevaksi meille kaikille kolmelle, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä eikä mikään asia "kiusaamaan" jälkeenkään  päin kun juttelimme kortin kertomista jutuista. Hauskaa hupiahan se olikin ja tärkeintä käynnissämme hänen luonaan oli tuoda hänelle vaihtelua melko yksinäisiin päiviinsä.

Ystäväni on koko ikänsä ennustanut korteista, hän on saanut siihen opin naapurissaan asuvalta vanhalta mummolta. Useinkin hänen ennustuksensa pitivätkin paikkansa kun hän katsoi korteilla meille työtovereille tulevia tapahtumia elämissämme.

Itse en oikeasti usko millin vertaa tähän povaukseen enkä muihinkaan ennustuksiin enkä horoskooppeihin mutta porukassa se on kyllä viihdyttävää ja hiljaisimmatkin ihmiset avautuvat puhumaan omista asioistaan; iloista ja murheistaan. 

Mieltäni jäi vaivaamaan ystäväni yleiskunnon heikentyminen kun sen huomasi ilman kysymättäkin , liikkeistä ja ulkoisesta olemuksesta. Pudotetut ylimääräiset kilot olivat tulleet tuplaten takaisin ja liikkuminen oli hankalaa. Jäin pohtimaan sitäkin miten hän jaksaa huolehtia huushollistaan, siivouksista ja lumitöistä, eikä varmaan pysty yhtään edes harkitsemaankaan  pienen kävelylenkin tekoa päivittäin, tai muutamaa tehohasta jumppa ja venytysliikettä sisätiloissa.

Jos ei aina muistakaan olla kiitollinen omasta terveydentilastaan niin tälläkin tapaamisella oli se vaikutus että lähetin kiitokset yläkerranherralle. Kohdatessamme ihmisen joka on enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen niin silloin viimeistään huomaa tuntevansa kiitollisuutta luojalta saamastaan terveyden lahjasta, yleensä sitä pitää aivan kuin asiaan kuuluvana luontaisetuna. Vammainen tai sairastunut lähimmäisemme herättää meidät tajuamaan kuinka suuri luojan lahja elämässämme on terveytemme.

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

"Viherpeukalon" käynti asuntomessuilla

Lähdin messuille julkisilla kulkuneuvoilla Hyvinkäälle ja sieltä olikin "messubussin" kyydissä helppo mennä messualueelle. Yllättävän paljon alueella oli KIVIÄ, muodossa jos toisessa, johtunee kai siitä että alueella oli itsessään niitä runsaasti.

Mielestäni onnistunein alue oli Lounatuulen puisto, Japanilainen puutarha, kasveineen oli omalla tavallaan karun kaunis. Mielenkiintoista olisi nähdä puisto rankkasateella jolloin hulavedet ohjautuvat purouomiin.

Oli erittäin onnistunut ratkaisu laittaa kasvien ja puiden nimet esille pienin kyltein, niistä oli helppo ottaa lajikkeiden tarkemmatkin tiedot muistiin , kun hankkii omaan puutarhaan jotakin tiettyä kasvia, pensasta tai puuta.

Nämä kuvat ovat ns Zen-puutarhan "Kilpikonnat"

Hulevesistä kerääntyy ihania pienia "lampia"

Tyynyt ovat Minna Tuomisen; Tapion tyyny ja Pumpulityyny. myöskin kiveä.

Heinät "kukkasina"

Tällä pihalla täytyy käyskennellä "turvakengät" jalassa :)

Oli sentään yhdellä pihalla pikkiriikkinen suihkulähdekin, ja taas kiviä :(

Käytännön ihmisenä tein heti havainnon roskiksen sijainnista; miten tämä tyhjennetään, ylämäki ja karkeahko kivimurska ilman astian kääntötilaa :( eikä mitenkään kaunis katseltavakaan :)

Kaunis "virtaana vesi" :)

Pihoilla oli runsaasti erilaisia katteita ja KIVIÄ.

Löytyi sentään pieni perunamaakin; kivikon keskeltä.

Lasten hiekkalaatikko, kivien keskellä.

Puupinokin oli mahtunut kivien väliin :)

Lasten leikkipuisto oli kaunis. Monipuoliset leikkipaikan kalusteet ja ympärillä alueen kauniimmat istutukset.

Asuntoihin olikin hurjan pitkät jonot, etten tuntenut tarvetta jonottaa , olinhan tullut hakemaan uusia ideoita ja kiinnostuksen kohteet olivatkin pääosin pihat ja puistoalueet.

Pääosin pihat olivat laattaa, kivimurskaa ja haketta. Jos oli nurmikkoa niin siellä "robotti" oli hommissa. Tähänkö suuntaan ollaan menossa ?

Helppohoitoisiahan nuo pihat varmaan ovatkin mutta jäin kaipaamaan kukkia tuoksuineen, vesiaiheiden solinaa, mullan tuoksua.....

Kaunein talo oli mielestäni Kimara Aurinkorinne. Pihasuunnittelu oli Kukkahuone Linnean ja kesäkukat Mahkosen puutarha.

Olin aivan järkyttynyt näkemääni; näissä taloissa ja pihoilla ihmiset muka sitten tulevat viihtymään, enpä usko !

Mustikkametsään pyöräillen

Heräilin maanantaiaamuun hitaasti, nauttien omasta rauhasta, aamukahvin aromeista ja Aamupostin uutisista. Oli erittäin virkeä olotila ja kiitollisuuden tunne hyvästä terveydestäni pulpahti jostakin sisimmästäni. Lisäksi saan viettää vapaa-aamua koirien ulkoiluttamisesta. Sää oli aurinkoinen mutta mittari näytti vain + 14 astetta ja hiukan tuulikin, siis verrattain mukava sää lähteä mustikkametsään.

Siispä tein pienet eväät ruispaloista, juustoa väliin ja vesipullo. Pakkasin muovikassiin marja ämpärin, poimurin ja eväät. Muistin ottaa myöskin kännykän taskuun, varmuuden vuoksi koska olin yksikseni lähdössä ja vielä Kiljavan metsiin, tai oikeastaan minun marjapaikkani on osin Röykän maastossakin. Matka taittui joutuisasti oikoteitä; karavaanarialueen, KIO:n. Kotorannan, sairaalan ja Haukilammen pihojen kautta , Sääksin ranta-alueelle, metsikköön, "vaki" marjapaikkaani.

Järven rannalla tuulee aina, joten oli hyvä olla helteestä huolimatta. Lähtiessäni oli jopa hiukan viluinen olo, tuuli tuntui vähän liiankin raikkaalta, teepaitasillaan kun olin. Muistin toki huolehtia "nesteytyksestäni". 

Pieniä ovat tänä vuonna mustikat. Aikaa kului poimurillakin edellisiä vuosia verraten yllättävän paljon, ennen kuin ämpäri täyttyi. 

Olin jo puolilta päivin taas kotona ja kevyen lounaan ja päikkärien jälkeen tuli marjat nopeasti perattua koska ne olivat hivenen raakileita ja kovia,  mukaan tulleet roskat erottuivat helposti marjoista. Sitten marjat pyörähtelivät vielä pakastuspusseihin ja pakastekaappiin. Sain tänään tarvitsemani mustikat mutta mieleni tekisi vielä poimia syntymäpäivälahjaksi Katjan anopille yhden ämpärillisen, saas nähdä, saanko aikaiseksi.

Jo se metsässä olo viehättää, ei liikenteen melua eikä muitakaan ääniä, vaan tuulen suhina puiden lehvistössä ja laineiden liplatus, sitä luonnon "musiikkia" ei voi mikään korvata. Rantakivellä istuessani tuli yhtä juhlava olo kuin kirkossa. Metsä onkin minulle aito pyhättö jossa luojamme on tosi lähellä ihmistä.

Mustikkamaa kuntoon

Seuraava pihapuuhastelu onkin sitten "mustikkamaan" perustaminen. Aluksi on vain 3 tainta, koska ei ole ihan varmaa onnistunko tässä puuhassani ja miten mustikat viihtyvät pihallani.

Hankin oikein "Rodomultaakin" kun mustikka viihtyy happamassa maassa.

Aiemmin oli kaadettu lehmus ja kanto on vielä jäljellä niin ajattelin sen piiloittaa mustikkapensaiden keskelle. Poistin palan nurmikkoa ja vähän multaakin, että voin jakaa rodomultasäkin kolmelle  taimelle. Ongelmana olivatkin lehmuspuun juuret, ei vaan tahtonut löytyä sopivaa koloa istutettavaksi.

Siinä ne nyt ovat Pensasmustikan taimet istutettuna aurinkoiseen paikkaan ja vielä reilu kastelu niin mustikkamaani on perustettu. Tähän on hyvä istuttaa lisää taimia ja laajentaakin voi tarpeen mukaan istutusaluetta joskus myöhemmin jos intoa riittää ja mustikat viihtyvät.

Levitän vielä katteen mullan peitteeksi pitämään maan kosteana. Nurmikon leikkuujäte olisi varmaan sopiva kateaine mutta ongelmana on ettei leikkurini ole keräävä vaan siinä on bioterä joka leikkaa ruohot paikalleen jääväksi, ravitsemaan ja kosteuttamaan vanhaa nurmikkoa. Täytynee mennä naapurin isännän luokse kottikärryn kanssa kun hän ajelee laajan nurmikkonsa keräävällä, päälläistuttavalla leikkurillaan :)

Toivottavasti muistan viritellä suojaverkot tarpeeksi ajoissa, syksyllä etteivät rusakot pääse herkuttelemaan maalleni.

Istutuspuuhat jatkuivat vadelmarivistössä, josta poistin muutaman yksilön ja tilalle istutin keltaista vadelmaa pari tainta näin aluksi. Maata kaivaessani huomasin miten hyvin lehtikate pitää maan kosteana ja isot lierot olivat omissa hommissaan, siksi nuo vatut ovatkin tuottaneet hyvän sadon vuosittain.

Päivän päätteeksi vielä jokailtaiset kastelupuuhat, ainakin kasvimaa tarvitsee vettä päivittäin.

Varhaisperunat taimella

Helatorstaina istutetut perunat ovat jo hyvällä taimella, Jokohan Jussina saisi uusia pottuja pöytään.

Viime vuoden keväällä istutetut mansikantaimet ovat rehevässä kasvussa ja niissä on tosi runsaasti kukan nuppuja, niin että tulee hyvä marjasato.

Raparperit ovat jo "täysi-ikäisiä", olen antanut niitä tuttaville kun en itse pidä raparperista erikoisemmin.

Viiniköynnöksenikin on virkistynyt talven koettelemuksista, sehän istutettiin viime kesänä ja vähän jännitti miten se selviää talvesta mutta hyvinhän se voi :)

Arovuokot ovat parhaassa kukassaan

Vihdoinkin olen saanut "Verenpisaran" kukkimaan, sekin on ekaa kesää pihassani, toivonkin että tämä viihtyisi ja siitä kasvaisi oikein jättipuskas !

Yksi Jopuluruusuistamme on tuollainen tummahipiäinen mutta kooltaan tosi - iso

Tänään ajoin toisen kerran jo nurmikon ja kylläpä se ehti viikossa kasvamaan, nyt täytynee ajella ihan pari kertaa viikossa noiden voikukkien takia, koska en ole viitsinyt niitä poistaa erikseen, kukkikoon minkä kukkivat...loppujen lopuksi aika lyhyen ajan kuitenkin, kyllä sen kestää...

Pihalla riittää puuhasteluja tähän aikaan kesästä mutta olen malttanut toki aina välillä istahtaa pihakeinuun kuuntelemaan tuulen suhinaa lehtipuiden latvoissa ja lintujen viserryksiä.

Aamulenkin koirien kanssa suunnistin kohti laajan peltoalueen läpi kulkevalle kärrytielle. Tunnen tarvetta käydä ihailemassa aina keväisin oraalla olevia viljapeltoja. Johtuukohan se siitä että olen lapsesta asti kokenut orastavat pellot jotenkin  juhlavina koska olen ihan pienenä tyttösenä kulkenut pelloilla isoisäni kanssa kun hän tarkkaili viljan itävyyksiä ja muita "juttujaaan". Tunnelmaa juhlisti lisäksi  kaikki pelloilla viihtyvien lintujen viserrykset, tuli lapsuuden ajat mieleen,  herkistäen lisää tunnetilaani. Olin kuin "kirkossa" konsanaan.

Elämän rajallisuus

Parhaillaan sataa vettä ja rakeita, kevät tulee vieläkin keikkuen. Kuvan onnenpensa on kuvattu viimekesänä koska nyt siinä on vielä hyvin laihat kukkasilmut.

Menneellä viikolla on elämän rajallisuus tullut erittäin tuntuvasti mieleeni, olenhan saanut useita suruviestejä ja lähettänyt adresseja. Tämän päivän aikana kirjoitan vielä adressin Anna-Liisa-tädin omaisille. Voimani eivät vielä riitä osallistua hautajaisiin oman surutyöni vuoksi. 

Vakavan sairauden kourissa taistelleiden kuoleman läheisyys on jonkin asteisena aina mielessä mutta kun läheisen poismeno tosiaan tapahtuu niin se tulee pokkeuksetta aina yllätyksenä ja liian aikaisin. Tulee tunne että niin paljon jäi sanomatta, olisin voinut pitää enemmän yhteyttä... selittelen mielessäni monia syitä miksi en käynyt tai soitellut.... 

Näin vaan käy elämässa että kun ihminen on kuihtumassa niin hänet unohdetaan tai pelätään uutta ja outoa tilannetta kohdata sairas ihminen. On ymmärrettävää ettei haluta rasittaa sairasta henkilöä liiaksi kun ei ole mitään tärkeää asiaa toimitettavana ...enään... Harrastuksiin liittyvät ystävät ja entiset työtoverit jäävät pois. jäljelle jää potilaan oma perhe, ne läheisimmät. Viimeisinä elin viikkoina perheenjäsentenkin vierailut  vievät tuntuvasti potilaan voimia kun levon tarve on kasvanut tuntuvasti tai normaali päivän rytmi on kadonnut kipujen häiritessä yöunia.

Elämämme rajallisuus vaan ole mielissämme ilman läheisten ja ystävien suruviestejä. Kuitenkin meidän tulisi se muistaa päivittäin ja elää niinkuin meneillä oleva päivä olisi viimeisemme. Osaammako ? Emme tosiaan!

Voisimme enemmän huomioida läheisiämme ja muistaa aamuisin kiitollisuus, herätessämme uuteen päivään, koska emme tiedä montako aamua meille suodaan ja kauanko saamme olla läheistemme elämässä.

Lämpökompostorin madot ja asemankello

Lämpökompostorini pysyi sulana koko talven ja ilmojen lämmetessä sen lämpötila nousi +60 asteeseen.

Pelästyin kun avasin luukun, punertavia vilkkaita lieroja ihan kasapäin, kompostorin suulla. YÖK.

Lienevätkö nuo näkyvät vaaleat pienet niitä kärpäsen toukkia ?

Sekoittelin lapiolla koko massan ja tiputin kaikki madot massan sekaan. Kuorikkeella kuivasin vielä vapaana olevat pinnat ja lisäilin kuoriketta massan päälle. Tuoksu oli muhevan hyvä. Matosille oli varmaan tullut "HIKI" kun lämpötila nousi ja yrittivät tuloksetta päästä kannen alta ulkoilmaan vilvoittelemaan.  Kuorikkeen käyttö estää karpastentoukkien muodostumiset ja korkeassa lämpötilassa varmaan kaikki elolliset oliot kuolevat ja muuttuvat maaksi jälleen.

Hankin asemankellon ja nyt se näyttää aikaa autokatoksen seinällä, pihamaalla puuhastelijoille eikä tarvitse multaisin sormin etsia taskusta kännykkä aikaa.

Yöpakkasia ei ole enään ollut ja aamulla mittari on näyttänyt jopa + 8 astetta, nousten päivällä jopa +12:sta.

Kevät sateita on saatu jo muutama päivä joka on sulatellut mukavasti lumiakin. Kevät on!

Peipon laulu kuului tänään jo komeasti :)

Menneen talven lumia ja ne pahuksen rusakot

Levittelin rakennuksen pohjoispuolelta, seinän viereltä noita menneen talven lumia.

Siinä toivossa että ne levitettynä sulaavat nopeammin.

Lunta kyllä riittää, sulaakohan ne sentään edes juhannukseen mennessä.

Vanhat narsissit odottelevat kevättä innolla. Yllättivät vihreydellään kun lapioin paksun lumikerroksen niiden  päältä pois.

En tykkää rusakoista ! Kuvista näkyy syy miksi en tykkää. Niille on kelvannut hyasintinkin kasvut, luulisi että sillä olisi kirpeämpi lehdistö kun kukissakin on voimakas tuoksu. Krookukset on syöty kaikki.

Tässä ja nyt tein päätöksen että muistan noutaa metsästä jo alkusyksystä kun tuomissa on vielä lehdet, niin niiden oksia jotka asettelen noiden syötyjen kasvien sekaan. En ole ennen tuomea kokeillut mutta nyt täytyy terästäytyä eläintorjunta-asioihin täysillä. Kyllä niin paljon harmittaa.

Ulkotyöt veivät voimat, täytynee istahtaa tv:n ja käsityön ääreen levähtämään ennen iltalenkkejä.

Suruyhmässä ja laskeutumista varovaisin askelin vanhuuteen

Valitsin itselleni sunnuntaiksi sopivan tilaisuuden kotikyläni kirkossa.

Rajamäen Mieslaulajat ja naiskuoro Mystica pitivät yhteisen kevätkonsertin kirkossa, missä on hyvä akustiikka. Kuorojen ohjelmisto nyt ei ollut mielestäni mitenkään keväinen mutta onhan se ymmärrettävää että ei kirkossa voikkaan keväästä enemmälti riehaantua. Yleisöäkin olisi mahtunut puolet enemmän kun oli paikalle saapunut, johtuikohan yleisön vähyys heikosta informaatiosta. 

Tilaisuus herkisti mieleni muistelemaan niitä monia tilaisuuksia missä olimme yhdessä mieheni kanssa. Laulajissa olikin suurin osa samoja miehiä kun silloin 1970-2005 jolloin Mattikin oli mukana. 

Onhan mieskuorolaulu aina niin mahtavan juhlallista, siihen ei kyllästy milloinkaan. Huolestuttavaa vaan on kuorolaisten keski-ikä joka tässäkin kuorossa on melko korkea, onhan nuorinkin laulaja jo 50v. täyttänyt, missä ovat nuoret miehet ? Jatkuuko kylässämme kuorolaulu perinne..... tuntuu vähän heikolta ! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan seurakunnan  osuutta konsertti-illassa, olisin toivonut pientä hiljentymistä ja lyhyttä iltarukousta tilaisuuden päätteeksi.

Seurakunnan järjestämässä "sururyhmässä" käyn edelleen joka torstai-iltana. Koen ryhmässä olon erittäin puhdistavaksi ja huomaan muutokset mieleni kiemuroissa muuttuvan valoisampaan suuntaan. On helpottavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden surutyötä tekevien kanssa, vertaistuki on tässäkin muodossa hyvin toimivaa. Lohtua elämään tuo illan päätteeksi kuultu SANA, yhdessä lauletut virret ja hengelliset laulut.

Kevään viipyessä olen saanut pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tuntemuksiani entistä enemmän ja mielenikin on seestynyt niin että itse huomaan tulleeni "rauhallisemmaksi". Enään ei tarvitse aina "suorittaa" vaan voi pysähtyä mietiskelemään kun siltä tuntuu. Onkohan tämä nyt sitä tulevaa vanhuutta ja luopumista ?

Yhä useimmin tulee mieleen USKO ja tuonpuoleinen elämä.

Vieläkään ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa olla yksinään; puhelin soi yhtenään ja ulko-ovi käy tiheään tahtiin. Aika kuluu siivillä eikä käy pitkäksi, viikot sujattavat, tuntuu että aina on viikonloppu :)

Ei vieläkään tee mieli mihinkään eläkeläisryhmän toimintaan mukaan, olenkin päättänyt sitten lähteä heidän joukkoonsa kun tunnen olevani yksinäinen, nyt en sitä vielä ole.

Jos oikein kuuntelen sisintäni niin seurakunnan ryhmät kiinnostavat jo pikkiriikkisen. Messussa käydessäni olen huomannut että kirkonmenot ovat suuntautuneet yhä enemmän yhdessä suorittamiseen, seurakunnan jäsenet osallistuvat avustaen toimitusta. Tuntui että kaikki on yhtä perhettä ja kaikki tunsivat toisensa.

Onkohan tämä nyt sitä laskeutumista vanhuuteen ?

Enkelikortit / Nauru

ENKELIKORTIT
NAURU


Nauru on suuremmoinen parantaja. Se ravistelee yltäsi pelon,  jolloin olosi muuttuu  iloisemmaksi, selkeämmäksi ja rentoutuneemmaksi.


Muista, että enkelit lentävät, koska he ottavat itsensä kevyesti. Muuta sinä vaikeutesi höyhenenkeveiksi ja näe tilanteiden humoristinen puoli.


Naura sekä itsellesi että muiden mukana.


Kun rentoudut ja naurat,  enkelisi sujauttavat mieleesi uusia ehdotuksia ja ideoita, jotka voivat muuttaa hankaluuden mielihyväksi.


Nauru on auringonpaistetta, joka hälventää pimeyden, ole siis hilpeä, iloinen ja hyväntuullinen.


VOIMALAUSE
Näen humoristiset seikat kaikessa.


Lähde: Diana Cooper, Valon enkelit -kortit
Copyright: Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari