Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita. 

Mustikkametsään pyöräillen

Heräilin maanantaiaamuun hitaasti, nauttien omasta rauhasta, aamukahvin aromeista ja Aamupostin uutisista. Oli erittäin virkeä olotila ja kiitollisuuden tunne hyvästä terveydestäni pulpahti jostakin sisimmästäni. Lisäksi saan viettää vapaa-aamua koirien ulkoiluttamisesta. Sää oli aurinkoinen mutta mittari näytti vain + 14 astetta ja hiukan tuulikin, siis verrattain mukava sää lähteä mustikkametsään.

Siispä tein pienet eväät ruispaloista, juustoa väliin ja vesipullo. Pakkasin muovikassiin marja ämpärin, poimurin ja eväät. Muistin ottaa myöskin kännykän taskuun, varmuuden vuoksi koska olin yksikseni lähdössä ja vielä Kiljavan metsiin, tai oikeastaan minun marjapaikkani on osin Röykän maastossakin. Matka taittui joutuisasti oikoteitä; karavaanarialueen, KIO:n. Kotorannan, sairaalan ja Haukilammen pihojen kautta , Sääksin ranta-alueelle, metsikköön, "vaki" marjapaikkaani.

Järven rannalla tuulee aina, joten oli hyvä olla helteestä huolimatta. Lähtiessäni oli jopa hiukan viluinen olo, tuuli tuntui vähän liiankin raikkaalta, teepaitasillaan kun olin. Muistin toki huolehtia "nesteytyksestäni". 

Pieniä ovat tänä vuonna mustikat. Aikaa kului poimurillakin edellisiä vuosia verraten yllättävän paljon, ennen kuin ämpäri täyttyi. 

Olin jo puolilta päivin taas kotona ja kevyen lounaan ja päikkärien jälkeen tuli marjat nopeasti perattua koska ne olivat hivenen raakileita ja kovia,  mukaan tulleet roskat erottuivat helposti marjoista. Sitten marjat pyörähtelivät vielä pakastuspusseihin ja pakastekaappiin. Sain tänään tarvitsemani mustikat mutta mieleni tekisi vielä poimia syntymäpäivälahjaksi Katjan anopille yhden ämpärillisen, saas nähdä, saanko aikaiseksi.

Jo se metsässä olo viehättää, ei liikenteen melua eikä muitakaan ääniä, vaan tuulen suhina puiden lehvistössä ja laineiden liplatus, sitä luonnon "musiikkia" ei voi mikään korvata. Rantakivellä istuessani tuli yhtä juhlava olo kuin kirkossa. Metsä onkin minulle aito pyhättö jossa luojamme on tosi lähellä ihmistä.

Vapaaehtoistyötä Kotorannassa

Kesäkuun ensimmäinen viikko oli kalenteriini merkitty; vapaaehtoistyötä Kotorannassa.

Olimme suunnitelleet tuetulle lomalle teemaksi "viherpeukaloviikko" ja ohjaajaksi olin pyytänyt Hortonomi Sarin.

Olen mielessäni turhautunut teemoihin jotka ovat ns. "tekaistuja" jonkun asian ympärille, toisin sanoen; tyhjänpäiväistä hössötystä josta ei jää osallistujille mitään kotiin vietävää!

Ehkäpä asenteeni johtuu siitä että olen niin työkeskeinen ihminen että aina pitää tehdä jotakin näkyvää tai hyödyllistä.

Ihana Säääksjärvi ! Järvinäkkymään en kyllästy milloinkaan! Siis latauduin heti kauniin luonnon tunnelmiin.

"Honkapirtti" monien kirpakoiden palaverien pitopaikka mutta myöskin ikimuistoisia hetkiä hiljaisuudessa, hyvässä seurassa !
Järvi aivan imaisee viileään syleilyynsä tai soutelemaan hiljalleen veneen lipuessa eteenpäin...
Monet siikasaalit on pyydetty Sääksistä ja monet suolasiiat nautittu. Ei mistään saa niin hyvänmakuisia mateitakaan kuin Sääksistä.
Lokki teki itsepäisesti pesäänsä laiturille , vaikkakin se tuhottiin monta kertaa, eikun uudestaan alusta alkaen risuja kasaan...
Ai niin minähän tulin vapaaehtois hommiin..... eka homma oli kasvimaan rakentaminen, eli teimme naisvoimin kasvatuslaatikot laudoista joiden pohjalle levitimme sanomalehtiä ja niiden päälle multaa. Lomalaiset innostuivat välittömästi kylvö- ja istutustöihin. Niinpä laatikoihin kylvettiin erilaisia salaatteja, herneitä, persiljaa ja istutettiin monenmoisia yrtintaimia.

Toinen mielenkiintoinen viikon puuhista oli kesäkukkien istutus laatikoihin ja ruukkuihin. Saimme 250 tainta istutettavaiksi ja homma oli tehty alle aika yksikön.
Välillä vietimme nautinnollisa kävelylenkkejä Kiljavan opiston kauniilla piha-alueellakin.
Opiston alue huokuu tasapainoa ja rauhaa.
Viimeisenä lomapäivänä lomalaiset tekivät kukka-asetelmia ja kylläpä niistä tulikin kauniita, aivankuin ammattilaisten käsistä. Onnistumisen ilo välittyi jokisen ilmeistä, jokaisen luovuus ja värisilmä pääsivät valloilleen. Toinen toistaan kauniinpia taideteoksia valmistui päivän aikana jopa kotiin vietäviksi.

Lomaviikon kunniaksi istutimme "muistopuun", Hevoskastanjan taimen, päätimmekin kaikki käydä useasti Kotorannassa lomailemassa ja katsomassa miten meidän istuttama muistopuu kasvaa.

Vapaaehtoistyö on todella antoisaa ja palkitsevaa puuhastelua mieleisen harrastuksen parissa. Oli hyvin rikastuttavaa vaihtaa kokemuksia puolin ja toisin, kaikkea kasvien hoitoon liittyvää ei saa kirjoista eikä netistäkään. Kokemuksia on siksi erittäin hyva vaihtaa, niistä aina poikkeuksetta viisastuu, koska monet konstit puutarhuritkin oppivat vasta kantapään kautta eli kokemuksen kautta.

Toivon mukaan vastaavanlainen teemaloma järjestetään vuosittain, ilmoittaudun välittömästi vapaaehtoistyöhön. Tuettu loma myönnetään sosiaalisin , terveydellisin ja taloudellisin perustein ja sen voi saada vaan joka toinen vuosi.

Tavataanhan "Viherpeukaloiden" viikolla toukokuussa 2012 Lomakoti Kotorannassa.