Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita.