Linnunpönttöjen tyhjennystä ja peurojen karkoittelua

Viime tippaan on jäänyt tämä homma, mutta ajattelin että tirpat saavat vielä pakkasöinä tutua pehmustetussa asunnossaan. Ylemmässä pontössä asusteli viime kesänä sinitiaiset ja alemmassa talitintti. Hiukan on pesissä akenteellisia eroja. Pehmikkeenä kummassakin koirankarvoja joita tarjoilen linnuille; kuivassa paikassa ja verkkopussista. hyvin ovat kelvanneetkin. 

Kaikki kahdeksan pönttöä tyhjennetty ja asuntomarkkinat voivat alkaa !!!!!!

Vilkkaasti tirpat käyvät tutustumassa mahdollisiin kesäasuntoihin.

Pienet peuralapsen jäljet kukkapenkissä herättivät tarkempaan katselmukseen ja löytyihän käyntiin varsinainen tepastelun syykin; taas oli napsittu tulppaanin lehtiä salaatiksi????!!!!

Onneksi olin jo tilannut peurakarkoitetta; Kodin Kukat. Heti aamutuimaan kävin ruiskuttamassa kaikki sipulikukkien alut....ähäkutti... nyt saatte bambit etsiä uudet salaattipaikat, meillä ei enään tarjoilla teille.

Ai miksi tilasin tuotteen enkä hankkinut sitä alan lähimyymälöistä , no siksi kun sitä ei ollut esim. Hankkijalla lainkaan myynnissä ja muista liikkeistä se oli loppunut. Onneksi löytyi taas ammattilainen joka oli varautunut kevään tuomiin haasteisiin. Edellisen kesän harmilliset kokemukset opettivat varautumaan peuravaaraan, koska silloin ne söivät kaikki tulppaanin alut yhden yön aikana maantasalle. Onneksi havahduin edes nyt, tosin hiukan myöhässä mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, sanoo vanha sanontakin.

Salaatti aineksia tulollaan!!!

Herneenversoja luvassa! Vaihtelua salaatteihin!! Pitäisi olla makeampia kun kaupan versot. Onhan nämä sokeriherneitä 😍😍 Pieni mutta tärkeä lisä terveelliseen ruokavaliooni !!😎

Onneksi olen saanut sen verran ravinto-oppia ammattiini liittyen, jo opiskeluaikoina, että olen syönyt aina melko terveellisesti. Tosin, olen melko perso makeille herkuille mutta sokerimittarini palautta  minut aina ruotuun... ehkäpä siksi olen saanut olla terveenä ja pienet herkkuhetket kuuluvat edelleen päivän parhaihin hetkiin , hyvässä seurassa 💖

Nautiskellaan 💝😍
 

Vuosi vaihtui

 Mukavia pikkupakkasia vihdoinkin, on hiukan talven tuntua kun ulkoilee koiran kanssa, niin ei tarvitse enään sadevaatteita, eikä koirakaan ole yltäpäätä kurassa. 

Uusi vuosikin vaihtui rauhallisesti, Velmu-koirani ei reakoinut lainkaan raketti-melusta, jota oli tänä vuonna huomattavasti vähemmän naapurustossa. Enkelikoira-Vilille uudenvuoden aatto oli yhtä tuskaa, mihin eivät täysin vaikuttaneet mitkään hoitotoimenpiteetkään. Tuntui oudolta kun Velmu vaan oli koko illan täydessä unessa, kylkeään välillä kääntäen ja huokaisten, jatkoi uniaan.

Olen tuhannesti kiitollinen Suville siitä, kun hän antoi Velmu-koiransa minulle heti Vilin siirtyessä koirien taivaaseen. Jouduin siirtämään ikävääni taustalle ja keskittymään iloisen Velmu-koiran hoitamiseen. Velmun seurassa ei kukaan voi olla surullinen eikä allapäin, ilo siirtyy koirasta välittömästi taluttajaan ja rapsuttajaan.

Joukkueemme sai uuden jäsenen kun Suvi otti 12 viikkoisen Tyyppi-pennun hoiviinsa.

 Tässä sitä ollaan matkalla uuteen kotiin.

 Kotona ollaan ja tutustuminen alkaa

Kuin kaksi marjaa, Kelmi, alias Ipana ja Tyyppi. Mitä iso edellä sitä pieni perässä.

Tyyppi-lapsikoira kävi jo tutustumassa joukkueen kolmanteen jäseneen; Velmuun. Hiukan pelotti uusi paikka , ihmiset ja uusi iso koira, mutta hyvin meni ensivierailu. Lapsikoira on sisäsiisti, ei kylässäkään tehnyt tarpeitaan sisälle ja käyttäytyi kuin aikuiset.

Hauskan ja Vilin kirmatessa koirien taivaassa, elämä jatkuu iloisemmissa tunnelmissa ja suuntaamme tulevaisuuteen koiriemme kanssa ulkoillen ja kouluttaen niistä mahdollisimman  hyvin käyttäytyviä, yhteisömme jäseniä. 

Toivon mukaan onnistummekin , onhan meillä parhaat mahdolliset "tukihenkilöt" Mari ja Taina. http://www.kuunsirpin.com/  http://www.elainlaakaripalvelut.com/

 Vuodenvaihteessa meni henkilökorttini vanhaksi, niinpä suunnistin kohti kelloliike Karppista otattamaan passikuvaa. Kuvan otto onnistui nopeasti ja lähti sähköisiä teitä suoraan poliisille, josta tuli oitis tekstiviesti puhelimeeni jossa ilmoitettiin koodi liitettäväksi korttihakemukseen. Seuraavaksi teinkin henkilökorttihakemuksen läppärillä ja viikon kuluttua poliisi lähetti jälleen koodin millä kortin voi lunastaa oman kylän R-kioskilta. Helppoa ja halpaa, 5:n vuoden voimassa oleva kortti 54 euroa ja kuva 15 euroa.

 Omalääkärini on vaihdettu tietämättäni, mrrrr. Meillä on ollut tuttavani kanssa sama lääkäri ja hän sai tietää käynnillään lääkärin vaihdoksesta. Soitin terkkariin ja varmistin asian , niin on tehty. Ensiksi ajattelin ottaa heti yhteyden ylilääkäriin ja pyytää vaihtaa oman lekurini takaisin. Mietittyäni hetken asiaa niin tulin siihen tulokseen ettei kannata vaihtaa ennen kun on tavannut uuden tohtorin ja kokeillut miten potilassuhde lähtee kehittymään, lääkärin vaihto voi olla hyväkin asia. Onneksi olen saanut olla suht koht terveeenä ja mittailen itse säännöllisesti verenpaineet ja sokerit, jotka antavat itselleni tarpeelliset "diaknoosit" nykytilastani. Eihän sitä lääkäriään voi päivystyksessäkään valita, jos joutuu akuutin tilanteen takia hakeutumaan hoitoon. Loppujen lopuksi ihan sama kuka on omalääkärini, pääasia on että saatiin terveysasemalla 4:s lääkäri.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluvat edelleen; riittävästi liikuntaa, terveellinen ruokavalio, riittävästi yöunia, rentoutusta, venytyksiä, laiskottelua, hyötyliikuntaa, jne. Näillä mennään alkanut vuosi  taas positiivin ja kiitollisin mielin.

Vuosi vaihtui

Amaryllikset ja jouluruusut juhlistivat kauneudellaan jouluani.

on ne kukat vaan niin upeita 👍

Ilman kukkia ja kynttilöitä ei ole joulua 💖

Unohdin tahallani kaikki terveellisen ruokavalioni periaatteet ja syyllistyin kinkun syöntiin oikein urakalla. Oikeastaan maiskuttelin mehevää kinkkua, hyvällä punaviinillä 😁 alas huuhdellen. Emme unohtaneet joulupöydästämme perinteisiä laatikoitakaan ja tein jopa kotijuustonkin, joka onnistui edelleen hyvin, omaanhan vuosikymmmenien harjoittelun sen teossa, palkkatyöhöni liittyen. Työhistoriastani kai johtui sekin etten syönyt jouluisia laatikoita kun lusikalliset kutakin,  koko jouluna, olen kyllästetty niihin edelleen. 

Kertakaikkiaan epäterveellistä syötävää; majoneesipohjaisia salaatteja ja kermaisia jälkkäreitä, mutta pahin oli tietysti se possunliha. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja ruuansulatus elimet kunnossa, että elimistö kestää itse aiheutetun vaaratilanteen.

Oli erittäin nautinnollista käydä naaapurin puolella joulupöydässä, päivittäin syömässä, jättäen tiskaamiset tyttäreni niskoille 😍

Muutenkin nautin yhteisistä hetkistä pöydän äärellä, nauttien kiireettömästi hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Taustalla soiden jouluinen musiikki ja monet kynttilän liekit lepattamassa, luoden joulunlämpöistä tunnelmaa.

Tähän en kyllästi koskaan, tämä joulu oli vasta 10:s rauhallinen joulu, ilman työ velvoitteita ja asiakkaita. Kun on koko ikänsä tehnyt töitä ihmisten joulua "tuottaen" niin kyllä osaa nauttia tästä normaali ihmisten joulun vietosta. 

Tunnelma ja hyvä ruoka ovat tärkeimpiä asioita joulussani, en kaipaa sitä nykyajan ihmisten "rahakasta" joulua, turhanpäiväisine lahjoineen. 

Pienet paketit tosin luovat lapsuuden muistoja aattoillan ohjelmasta ja piristävät lapsenomaisesti itsekutakin yllätyksellään.

Haaveilen vieläkin joulusta jonka saisin vietää ihan yksikseni, jossakin luonnon keskellä, mihin eivät katuvalot, eivätkä naapurinkaan ikkunat loista. Ihan vaan  kirkkaan tähtitaivaan alla, lumisen metsän reunassa, seurakseni kelpuutan vain koirani ja omat muistoni eletyistä jouluista. Sen toiveeni kyllä vielä toteutan tulevaisuudessa, vaikka  joulu mökkimaisemissa olisi vielä koettava ennen kun voimani  iän myötä heikentyvät. Ehkä jo ensi jouluna 👍

Ruokavalioni on taas palautettu tervellisemmälle pohjalle, sisältäen runsaasti vihreää salaattia ja hedelmiä sekä marjoja. Liha on poistettu listalta kokonaan. Pyrin pitämään valitsemani ruokavalikon vuoden ensimmäisen neljänneksen  aivan orjallisesti, en salli itselleni pienintäkään retkahdusta. Koska olen menossa terkkariin vuositarkastukseen ja labrakokeihin, niin haluan nähdä mitä ruokavalio ihmisen elimistölle todella vaikuttaa.

Raskas jouluruoka toi uuvuttavan olon ja menetin viikoksi toimintatarmoni kokonaan. Istua möllötin vaan tv:n ääressä, elokuvia katsellen ja koiralenkitkin lyhenivät aivan huomaamatta kun laiskotti todella.😓

Pari päivää ilman possunlihaa vaikuttaa jo piristävästi ja ulkoilulenkitkin tuntuvat virkistäviltä entiseen tapaan, tästä mennään taas vireämpää tammikuuhun. 💪

Vilin kanssa valmistaudutaan huolella vastaanottamaan uuden vuoden ilotulituksia 💥

Olen varannut itselleni hyvää luettavaa ja sanaristikko tehtäviä ratkottavaksi. Meille on tulossa todella "rauhoitettu" Uuden Vuoden vastaanotto. 
Hyvissä ajoin iltapäivällä tehdään pakollinen kakatuslenkki, että koira selviää yli puolen yön, jolloin sen voi viedä seuraavan kerran ulos tarpeilleen. Onneksi "paukuttelut" eivät olleet vielä alkaneet, joten selvisimme ihan normaalisti ilman ylimääräistä tressiä ja sen seurauksia kotiin asti.
Vili pelkää ilotulitusrakettien pauketta ja valojen räiskettä, joten laskin sälekaihtimet alas, valot päälle ja musiikit soimaan joka huoneeseen. Puin koirille tarkoitetun "manttelin" Vilin ylle, se rauhoittaa omalta osaltaan koiran olotilaa. Ja sitten vaan rauhallisesti sängylle tyynyjen pehmeyteen, lukulampun alle kirjan kanssa rentoutumaan. Koirahan vaistoaa emäntänsaä mielialan hyvinkin herkästi ja tässä illassa ei itselläni ole hiukkaakaan tressin aihetta niin kuin kesäisellä ukonilmalla saattaa hiukan ollakin.

Illan ensimmäiset paukahdukset saivat Vilin läähättämään ja vapisemaan, mutta melko nopeasti se rauhoittui vaan kuuntelemaan ja loikoili vierelläni valppaana seuraten ilmeitäni miten reagoin meteliin. Vähitellen se rauhoittui jopa torkahtelemaan mutta ei käynyt koko illan aikana edes vesikipollaan. 

Ilta tuntui pitkältä vaikka vaihdoin luettavaa kirjaa ja välillä täytin ristikoita. En nimittäin voinut katsella edes tv-tä, koska se olisi ollut huoneessa joka sijaitsee sillä puolella taloa missä naapurit eniten paukuttelevat. No menihän se vuoden vaihtuminen taas kerran ja mitä en tekisi koirani hyvin voinnin eteen, olihan tämä jo aika mones uudenvuoden yö kun vietän koiran kanssa kahden.

Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta, ilman perinteisiä ruoka ja juoma nautintoja. Kuuntelin kuitenkin perinteisesti cd-ltä puhallinorkesterin soittamana "Vaaleanpunaista shampanjaa" 💟 skool vuodelle 2017

Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita. 

CARRERA siemenperunat itämään ja hiukan puutöitäkin

 Carrera on kauniin sileäkuorinen varhaisperunalajike. Keittotyyppi on kiinteä, mutta mallon rakenne silti miellyttävän irtonainen. Kestää perunaruttoa. Erittäin herkullinen maultaan. Hyvä säilyvyys, normaalissa kellaritilassa. 

 Lajiketta on myynnissä Hankkijan myymälöissä, 5 kg ja 10 kg pusseissa, hinta 12,90 €/pss.

 Laiton perunat mataliin muovilaatikoihin, kellaritilan lattialle, itämään valoisaan ja viileähköön tilaan.

Näissä laatikoissa on 20 kg siemenperunoita, sopivasti yhdessä kerroksessa ja on aikanaan helppo istuttaa laatikoista suoraan vakoon, idut pysyvät ehjinä. Ehkä arvioin yhden hengen talouteen hiukan runsaan puoleisesti siemeniä, mutta ei tarvitse istutus vaiheessa halkaista pottuja. Muistan nuoruudesta, että isoimmat siemenperunat  aina halkaistiin ja laitettiin leikkuupinta alaspäin vakoon.

Kyllä hyvä peruna kauppansa tekee, sen huomioin viime kesänä, kun jälkikasvu kyseli melkein päivittäin, että koskas keität pottuja? Oli ne niin herkullisia aidon voin ja sillin kanssa,että pitsat ja muut roskaruuat jäivät kakkoseksi.

 Askartelin lavoista uudet "aluspuut" tuleville klapipinoille, autokatokseen, tämäkin on taas sitä uusiokäyttöä hylätyille kuljetuslavoille.

 Helppo homma, kun minäkin osasin, ei tarvinnut kuin puolittaa lavat sahalla ja lisätä kapuloita alapuolelle, tukea antamaan ohuehkoille laudoille.

Komia halkaisutukki on odottamassa, katoksen nurkasta halonhakkaajaa. Tosin aion halkaista pöllit sähköllä toimivalla halkaisukoneelle. Koivutukki on muistona kaadetusta portinpieli koivusta ja sen päällä "uiskentelee" moottorisahataiteija Markun tekemä kala.

Nyt on kaikki valmisteltu tulevaa saunapuiden tekotalkoita varten, ei tarvitse kuin antaa halkaisukoneen laulaa.

Yhtä sun toista touhua ja mietiskelya viikon aikana

Kesää odotellessa täytynee fiilistellä menneiden kesien kuvilla, vanhoista valokuvista huomaa mieten havupuut ja -pensaat ovat kasvaneet, syysleimut ovat edelleen samalla paikalla, niinkuin muutkin istutukset ja puskaat.

Pääsiäisenä kokoonnuttiin taas koko "meidänpoppoo" yhdessä syömään ja vaihtamaan viimeisimmät kuulumiset vaihteeksi ihan vanhanaikaisesti naamasta, naamaan, kun yleensä jutellaan naamakirjassa tai lähetellään tekstareita.

Kannettava tietsikkani näyttö meni mustaksi ja oli aika ottaa esille vanha palvelijani jonka sain läksiäislahjaksi työnantajaltani jäätyäni eläkkeelle 2007. Siinäkin meni muutama vuosi sitten näytönohjaaja, meidän Jaska sai  koneen toimintakuntoon ja nyt olen kärsivällisesti päivitellyt ohjelmia niin pystyn taas kirjoittelemaan. Konevanhukseni vaatii kärsivällisyyttä, se on tosi hidas, mutta pääasiahan on että se toimii. Jaska vei pääsiäisenä mennessään taas pimenneen koneeni "hoitoon".

Keväisiin puuhasteluihini kuului taas tälläkin viikolla lämpökompostorin huoltoa, tyhjentelin siitä maatunutta massaa, kannelliseen saaviin, joka tyhjennän puutarhakompostiin muhimaan myöhemmin kunhan se ensin sulaa kokonaan ja sitä voi möyhiä.
Jouluksi tehty havuköynnös piti poistaa rappukaiteelta ja purkaa, ottaen sidontalangat talteen, sekä havut poltettavaksi grillipaikalla. Aurinko paistoi jo muutamana päivänä niin lämpöisesti, ettei havuköynnös enään oikein sointunut ympäristöönsä.
Korkkasin kevään haravoinnit; pihaantulo ja rapun etu oli pakko haravoida siistiksi, kun mielessä on isoäidin opit; että  "rapun edusta kertoo millainen emäntä talossa asuu". Tein myöskin yhden vähän hassun homman, nimittäin otin katuosuudelta hiekoitushiekkaa talteen, seuraavan talven varalle, eipähän tarvitse sepeliä ostaa rautakaupasta, säästö se on pienikin säästö, eikö?

Tekaisin viikolla myöskin ison kinkkuvoileipäkakun, jonka Suvi halusi viedä kiitokseksi, työssäoppimisviikkojen päätteeksi osaston henkilökunnalle. Ihan kohta Suvi on valmis Lähihoitaja !

Ihmettelen suuresti miksi ihmiset valittavat ja purnaavat niin runsaasti kunnan terveydenhoito palveluista, kun taas palveluihin tyytyväiset kuntalaiset ovat hiirenhiljaa. Omalle kohdalleni on sattunut poikkeuksetta aina hyvät hoitsut ja lekurit. Viikolla kävin omanlääkärin vastaanotilla kun jouduin kolmisen viikkoa sitten menemään päivystykseen asentohuimauksen ja korkean verenpaineen vuoksi, sain verenpaineeseen lääkityksen ja lähetteen labraan. No eihän siellä omanlääkärin vastaanotolla ilmennyt mitään uutta, verikokeet olivat ok ja verenpainelääkitys jää voimaan, tosin hyvää käynnissä oli se että Mirke-tohtori tutki ja kuunteli sykkeet ja virtaukset joka puolelta huolella, eipä oltu meikäläistä niin tarkkaan ennen tutkittukaan. Sain selkeät ohjeet tuleviin kontrollikäynteihin ja B-lausunnon lähetettäväksi KELAAN, saadakseni lääkkeelleni erityiskorvauksen, siistii.

Sain lekurilla käynnistä uutta puhtia painonpudotukseen, nyt kyllä lähtee talven aikana tulleet 3 kiloa läskiä niin että keikkuu. Päiväkaffeilla ei enää herkkuleivonnaisia, vaan tummaa leipää ja paljon vihreää salaatti. Jo ennestään terveelliseen ruokavaliooni lisään runsaasti itse kerättyjä marjoja, vaihteeksi kaupan hedelmiä sekä runsaammin vihanneksia ja salaatteja. Poistan kaikki rasvaiset grillimakkarat, lihat, lukuunottamatta kanan ja broiskunlihoja, sekä lisään kalan syöntiä entisestään.
Hyvää on se ettei sokeriarvot ole koholla, johtuen karkkilakosta joka on pitänyt. Teen kaikkeni hyvinvointini hyväksi että sydämeni jaksaa kanssani vielä vuosia.

Asiasta kuudenteen.... hämmästelin suuresti miten epäestettisiä kuvia voidaankin julkaista yhteisön Facebook sivuilla. Nämäkin kuvat ovat osaltaan muodostamassa  asiakkaille  mielikuvaa viihtyisistä tiloista ja palveluista Pääsiäispyhinä.

Melko kolkolta näyttää....

Viihtyisyyteen ei ole satsattu lainkaan...

Kuvat kertovat ........

Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta kyseiset kuvat vaikuttivat ilmestyessään voimakkaasti, mutta ainoastaan negatiivisesti. Johtunee kai siitä että itse aikoinaan satsasin viihtyvyyteen ja loin mahdollisuuksien mukaan silmäniloa asiakkailleni, kukilla , liinoilla ja itse kyhäämilläni kukka-setelmilla. Niukka budjetti asetti omat rajansa materiaalihankintoihin niin, että piti tarvikkeet osaksi hankkia luonnosta ja yrittää saada kukat omalta pihalta tai puutarhoilta halvalla. Ehkä olen hiukan vanhanaikainenkin, mutta kuitenkin koen asiakkaankin roolissani että viihtyvyystekijät ovat osa yhteisön markkinointia. Itse olen valinnut lomanvietto paikakseni Kuopion Rauhalahden, jonne palaan aina uudelleen ja uudelleen, juuri paikan viihtyvyyden vuoksi, tosin arvostan monipuolisia kylpyläpalveluja, notkuvia herkkupöytiä ja ihanaa henkilökuntaakin.

Itsehoitoa

Omasta terveydestään on syytä jokaisen meistä huolehtia ja kantaa vastuu valinnoistaan. Syitä ja seurauksia on turha hakea muualta , kyllä ne tavat ja tottumukset ovat jokaisella lähtöisin sieltä ihan omien pikku korvien välistä. Hyvänä esimerkkinä itsestäni on joka kesäinen mässääminen uusilla perunoilla, sillin ja oikean voin kanssa. No siitähän ei mitään hyvää seuraa; verenpaineet nousevat niin että korvissa suhisee ja sappi suttuu liiasta eläinrasvan syönnistä. Toinen omakohtainen heikkouteni on ollut kahvittelut herkkuineen, josta seuraa sokeriarvojen nousu ja kofeiini nostaa myöskin verenpainelukuja. 

Ihminen on heikko mieltymystensä edessä, vaikka järki sanoo ettei passaisi mässäillä liiaksi herkuilla niin silmät ja suu vetää järjestä huolimatta herkkuja mahan täydeltä.

Siinä vaiheessa kun kohonneet verenpaineet antavat ensi oireensa , joka tapahtuu aina syksyisin, aloitan järkevämmät ruokailutavat kehiin ja aloitan näin muiltakin osin aktiivisemman itsehoidon kohdallani.

Olen siirtynyt kokonaan rasvattomiin maitotuotteisiin ja kiinnitän huomioni eläinrasvojen käyttöön, vähentäen niitä mahdollisimman paljon, lisäten rypsiöljyn käyttöä ruuanlaitossakin. Ruokavalioni koostuu suurelta osin kasviksista, kalasta ja kanasta. Punaista- ja sianlihaa en ole syönyt enään vuosiin. Marjoja on pakastin pullollaan joita syön päittäin hunajan tai kinuskikasatikkeen kera  ja näiden lisäksi nautin tuoreista hedelmistä sellaisenaan tai tai raikkaina pirtelöinä väli- tai iltapalana.

Herääminen on mahdollista ilman kahvia ! Totta , vaikka en olisi uskonut jos joku olisi pari kuukautta sitten mokoman viisauden kertomaan.  En ole juonut kahvia kahteen kuukauteen ja hyvin olen selvinnyt ilman karvasta mustaavettä.

Riittävästä liikunnastani huolehtii edelleen Vili-koirani uskollisesti.

Vili 10v.

Verenpaineeni mittaan säännöllisesti kerran kuukaudessa, omalla mittarilla ja merkkaan luvut korttiini.

 Omron

Olen hankkinut myöskin sokerimittarin mutta teen sillä vaan joskus mittauksen, koska sokeriarvoni ovat ihan normitasossa senjälkeen kun lopetin sen älyttömän karkkien syönnin kokonaan. Laite on Breeze2 ja löytyy googlaamalla netistä.

Itsehoitoni sisältää myöskin  nämä pienet  turvavempeleet eli liukuesteet jalkineihin. Talvikelit ovat useinkin liukkaita ja vahvan, isohkon koiran kanssa liikkuessa tulee jalkineissa olla riittävästi "pitoa". Devisys/ koko L, ovat osoittautuneet tarpeisiini sopivimmiksi ja ovat erittäin kestävät, nastat eivät irtoa kuin parin/kolmen vuoden aktiivisen kulutuksen seurauksena. Tänä vuonna aion hakea sen kunnan myöntämän 10 euron avustuksen ikäihmisten liukuesteostokseen, muina vuosina en ole muistanut hakea moista.

Hoidan itseäni pääosin hyötyliikunnalla, kyllä se vain näin on. Ilman puutarhanhoitoa ja talvisin lumitöitä, olisin varmaan huomattavasti kehnommassa kunnossa. Fyysinen työ pitää lihakset kunnossa. Jos rähkin ulkotöissä yli ikäni tuomaa rajoitusta, saan selkäni hiukan kipeäksi, mutta siihen olen keksinyt itsehoidoksi "Selättimen". Muutamat kieputukset päivittäin ja mehukkaan  kipristävät venytykset kieputusten päälle niin kivuista ei ole tietoakaan.

Rauhalliset ja tehokkaat venytykset kuuluvat päivittäisiin puuhiini ja ovat tärkeä osatekijä itsehoidoissani. Pitkien kävelylenkkien jälkeen eivät jalkalihakset pysy vetreinä ilman venytyksiä. Niitä voi tehdä samalla kun katselee televisiosta vaikka uutisia. Jos jättää venytykset tekemättä niin lihakset eivät palaudu rasituksen jäljiltä ilman kiputiloja, se taas vaikuttaa tai estää saamasta rauhallista ja syvää yöunta.

Itsehoitoon tulee sisältyä myöskin henkisen puolen hoito; ihmissuhteet, läheiset ihmiset, ystävät,kirjallisuus, luonto, linnut, musiikki, kukat, taide. Kaikki edellä mainittu sopivina annoksina nautittuina sielun ravinnoksi, takaa hyvän terveydentilan myöskin henkiselle puolelle. Elämästään voi nauttia täysin siemauksin, eikä siihen tarvita epäterveellisiä nautintoaineita eikä muitakaan nykymaailman turhia "kotkotuksia".

Ituja tulossa

Liotin  hyvin huuhdellut sinimailasen siemenet yön yli.

On hyvä huolehtia idättämisen ajan välineiden ja veden puhtaudesta, ettei pääse syntymään ylimääräisiä ja haitallisia "pöpöjä". Olen idättänyt jo 80-luvun alusta lähtien eikä itujani syöneet ole saaneet minkäänlaisia vatsapuruja, päin vastoin ne ovat vielä helposti sulavia eivätkä tuota sappivaivaisillekaan minkään laisia ongelmia.

Käytän idättämiseen lasipurkkia ja harvaa kangasta joka on kumilenkillä suljettu lasipurkin suulle. Huuhtelen pari kertaa päivässä idut kylmällä vedellä. Huuhtelu on helppoa ilman siivilää ja lisä astiaa, se onnistuu suoraan idätys  purkin kanssa.

Huuhdellut siemenet valutan ja laitan purkin vinosti alassuin kuivauskaappiin valumaan.

Tässä vaiheessa itäneet siemenet on hyvä "kylvettää" runsaassa vedessä. 

Tässä kylvetetyt siemenet  syötäviksi ja säilytettäviksi jääkaapissa.

Idut ovat terveellistä ja ravinteikasta salaattiainesta. Jostakin syystä keväisin herään aina myöskin idättämään. Sinimailasen siementen lisäksi mieli ituja ovat mung pavun idut.

Siemenissä on tavallisesti runsaat eväät uuden taimen alkuvaiheita varten. Niissä on valkuaisaineita, tärkkelystä ja rasvaa sekä rakennusaineiksi että energian lähteeksi. Niissä on myöskin kaikki elintärkeät kivennäisaineet.

Sopii erinomaisesti tarjottavaksi aterialla salaattina, eikä välttämättä tarvitse edes salaatinkastiketta makua parantamaan, maistuu herkulliselta ihan sinällään.

Alppiruusun suojaus kevätauringolta ja pihakukkien tarkkailua

Ihmeellinen valoilmiö ! Aurinko paistaa ! Nyt on viimeinen tilaisuus suojata Alppiruusut kevätauringon paahteelta.

 Laitoin suojakankaan kaksinkerroin, kun mielestäni se on liian harvaa eikä anna riittävää suojaa.

Kiinnitin varjostus kankaan toisen pään naruilla pähkinäpuun oksaan ja helmojen päälle tiiliskivet, nyt saa tulla minkälainen myrsky tai lumisade hyvänsä niin kyllä tekeleeni kestää tuulen tuiverrukset.

Oli nautinnollista olla puuhastelemassa pihalla kun aurinko lämmitti mukavasti eikä ollut mihinkään kiirettä, voin tehdä suojaus homman huolella. Vili oli pihalla seuranani ja silmn nähden sekin nautti keväisestä säästä, vaikka olikin kytkettynä mutta pitkässä narussa.

Aivan kohta avaavat ensimmäiset krookuksetkin nuppunsa. Tänä keväänä olen kylvänyt kahvinporoja krookuksille etteivät fasaanit ja rusakot söisi niitä suihinsa. Näyttää suojauskeino  tehoavan kun nuput ovat vieläkin tallella.

 Myöakin keltaiset Talventähdet ovat saaneet suojakseen kaffeen poroja.

Ovat hiukan laiskoja lisääntymään, viime keväänä oli 2 kukkaa ja nyt niitä tulee 5.

 Lumikellokin löytyi tontilta !

 Jouluruusut availevat piakkoin kukkansa.

Myöskin jouluruusut ovat suojattu kahvinporoilla, eikä nuput ole kelvanneet fasaaneille.

Kevät on viherpeukaloiden kulta-aikaa, on jännittävää seurailla mitkä sipulikukat nousevat missäkin kukkapenkissä tai nurmikolla. Lintujen konsertit ovat monipuolistuneet. Tuoksuu keväälle.
Kaikki aistit herkkinä.... vastaanottamaan keväiset nautinnot.... omalla pihalla. Taito nauttia tästä kaikesta mitä luonto ympärilläni antaa varmaankin vaikuttaa osaltaan hyvään terveyden tilaani kun olen saanut olla terveenä kaikki nämä vuodet. Pihalla puuhastelut antavat sopivasti myöskin liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Mieli oikein  halajaa päästä tekemään taas käsillä ja voimalla puutarhatöitä samalla nauttien kevätauringon lämmöstä, pihakeinun rauhallisen keinuttelusta.