Varjorikko-projekti 2.

 

Varjorikkojen istutus on hyvässä vauhdissa, kuun vaihe on otollinen taimien juurtumiselle.

Helle (+29) hiukan haittaa urakkaa kun en malta odotella että omenapuun varjo lankeaisi työmaan kohdalle.

Vieri, viereen, ettei jää tilaa rikkaruohojen kasvulle.

Loppusuoralla ollaan, viimeinen taimilaatikollinen menossa.

Projekti on kastelua vailla valmis!

Runsaasti kastelua, niin juurtuvat hyvin ja lähtevät hyvään kasvuun. Varjorikko on hyvä maanpeittokasvi ja erittäin kauniskin värikkäine lehtineen ja hentoine kukkineen.

Seuraavaksi mietin mikä kohta puutarhassa vaatisi uudistamista ja rikkakasvien tehopoistoa.

Taidankin vaan käyskennellä ihailemassa runsaita syysleimujen ja daalioiden kukkaryhmiä, väriloistoineen. Tehokasta "kukkaterapiaa" , ihan omalla pihalla ja kaikessa rauhassa. rentouttavaa viikonloppua kaikille 💓

Kevät keikkuen tulevi

Kuvattu viime vuonna tähän aikaan....

Kevään tulo vaan viivästyy. Kinokset ovat korkeita ja yö pakkaset vaan jatkuvat.  Kuitenkin merkkejä on jo keväästä, peipot visertävät aamuisin tosi kauniisti. Jotenkin tuntuu oudolta kun aamulenkillä kuljen pipo päässä ja kintaat käsissä, lunta tupruttaa ja peipot  viserrys kaiken yllä. Ei oo todellista.

Yksittäinen kevään sipulikukka viehättää isosti.

lisää krookuksia on nousussa....

tulppaanitkin alkavat heräilemään tähän kevääseen....

kevätesikot nousevat keskeltä lumikinosta...

Peurat ja kauriit vierailevat alueillamme runsain laumoin ja popsivat kaiken vihertävän suihinsa, jopa kovat vuorenkilven lehdetkin kelpaavat niille. Siksipä ruiskuttelin aamulla peurakarkotetta kaikille maasta nouseville sipulikukkien aluille. Aika sitten näyttää, tehoaako Trico Garden peurakarkoite moisiin kasvissyöjiin.

Yksi hauskimmista kevätpuuhista on pihalla purojen teko, ja vettä riittää lirisemään kun aurinko sulatta isoa lumimäärää. 

Tänään aloitin myöskin pienesti kukkapenkkien siistimisen, kun poistin kultatyrakin, iiristen ja metsätyrakin viimevuotiset kasvut, niiltä osin kun lumi oli sulanut.  Olivat jääneet syksyllä leikkaamatta kun asentohuimaukseni ei suvainnut kumarruksia, nyt oli parempi tilanne kykkiä nenä maata kohden kun ei huipannut yhtään. Semmosta se on kun ikävuosia kertyy tarpeeksi niin saa noita vaivoja seurakseen, normielämää rajoittamaan, mutta ei haittaa tahtia, näillä mennä porskutellaan päivä kerrallaan ja jokaisestam uudesta aamustya nauttien.

 

Ruska roihahti pihallakin

 Puut ja pensaat ovat saaneet upean värityksen.....

 "ruskaroihahti" tosiaan omalla pihallakin....

 upeasta väriloistosta saa nautti omalla pihalla.....

 pilvikirsikkan keltainen väritys ei oikein päässyt kamerani otoksessa esille....

pieni punertava kirsikkapuuni 💖

pensasmustikka.....

pupujussi vahtimassa pensasmustikkaa.... 

purppuraheisiangervo.... 

happomarjapensas.....

vihreätäkin vielä jäljellä.....

Syksy on vuodenajoista ihanin, koska saamme nauttia ruskan kaikista vivahteista aivan kylliksemme, eipä tule hinkua lähteä lapin ruskaa kokemaan. 

Värikylläistä syksyä kaikille 🍁🍂🍄

Huh, huh hellettä

 Huh, huh hellettä... jota on kohtpuoleen kestänyt jo pari kuukautta. Keväällä oli kylmää ja kosteaa, kylvöt myöhässä ja villasukat jalassa :)  Helleaalto yllätti ja lamautti meikäläisen ihan täysin. Pihallakaan ei jaksa puuhastella yhtikäs mitään, kunhan pakollisimmat istutukset saan kasteltua. 

Ukonkello yllätti Iloisesti rehevillä kukinnoillaan, kuivasta kaudesta huolimatta. Ottaen huomioon että se oli melkein kuollut sukupuuttoon, viime kesänä se jaksoi kehitellä vaan pari kukkavartta. Ukonhattu on yksi mieleisimmistä perinnekasveista, olihan niitä  mummulankin  pihalla 40-luvun puolivälissä, jonka ajan muistan  varsin hyvin, olinhan 2-3 vuotias ja kiinnostunut jo silloin kukkasista

 Unikot viihtyvät erittäin hyvin, ihanan erivärisine kukintoineen...

 unikoista hempein....

Syysleimut voivat hyvin, eikä kuivuus ole pahemmin haitannut. Ne eivät ole saanet tippaakaan kasteluvettä, lukuunottamatta taivaasta sataneet vedet joita on saatu niukasti. Leimujen hyvinvointiin on varmaankin vaikuttanut parivuotta sitten  kylvetty biohiilijauhe. Se on pitänyt maan kosteuden kasville riittävänä. Muina vuosina ne ovat nuukahtaneet  keskipäivän auringon paahteestakin, vaikka niitä on kasteltu sateiden lisäksi kaivovedelläkin.

 Syysleimun väriloistoa....

Syreenileimutkin vahvistuvat vuosivuodelta, näiden alut olen saanut paikalliselta toripyyjältä, pieninä alkuina, pikkuisissa kukkaruukuissa ja nyt ne ovat tanakoita puskaita, melkein 1½ metrisiä kaunottaria.

Onneksi ensi viikolle ennustellaan ilmojen viilenevän,  että pääsee leikkaamaan nurmikot ja pensasaidat. Nyt ei vaan "vanha" ole jaksanut helteellä tehdä mitään muuta kun löhöillä varjossa, janojuomien ja kirjojen virvoittamana. Enpä olekaan malttanut näin perusteellisesti viettää  "kesälomaa", eli olemalla vaan, tekemättä pihalla mitään harrastukseen liittyvää.

Helle on pehmittänyt varmaan aivotkin kun ei jaksa paljon kirjoitellakaan. Tosin olen vähemmän seikkaillut somessakin, kun tuntuu ettei siellä jaksa kaveritkaan vierailla entiseen tahtiin, vai onko ilmassa kyllästymisen aalto menossa....aikansa kutakin...

On viihtyisämpää viettää aikaa hyvän leffan tai kirjan seurassa, olohuoneen viileydessä,  kun antaa itsensä alttiiksi somen ärsytyksille 😍😎

Hellekausi yllätti

 Kävimme tarkistus käynnillä Mustiossa, onko mökkerömme säilynyt talven rasituksista vaurioitta ja olihan se. Koiratkin päästettiin keväisen vilpoiseen Lohjanjärveen uimaan. Hauskinta koirilla oli juosta vapaaina, kolmistaan kirmaten pitkin ja poikin mökkitonttia.

 Seuraavalla käynnillä oli pari ahkeraa ihmistä mukanamme, niin tuli kelohonka kaadettua ja piha haravoitua. Koirat toimivat vaan työnjohtotehtävissä. 

No tietysti hauvoja kiinnosti naapurin tontilla haukahteleva pikkukoira ja eikös vaan; ne lähtivät  kaikki kolme karvakuonoa ohjusten lailla  tutustumiskäynnille, kieltoja ja käskyjä kuulematta. Onneksi mökkinaapurimme on maailman paras naapuri... eikä ollut millänsäkään meluisista tervehdyksistä. 

 Kauan saatiin kevään tuloa odotella ja sitten se pääsikin ylläättämään pahemman kerran.....alkoi varsinainen hellekausi. 

Tälle viherpeukalolle iski kevättöiden kanssa kiirettä tossuihin. Kasvi- ja potuumaat piti  joutuin muokata, lannoitukset suorittaa, ulkokalusteet siirtää ulos ja suihkulähde kunnostaa.
Vihdoinkin tarkeni pestä allas ja uskalsi jo tuoda vesipumpun kaivonkannelle kun ei ollut enään jäätymisvaaraa olenmassa.

Suihkualtaan täyttö käy helposti ja halvalla, kun saa pumpattua vettä  omasta pihakaivosta, ettei tarvitse kuluttaa vesimittarin kautta kulkevaa verkostovettä. Pieni vesiaiheen pumppu veteen, sähköjohto seinään ja suihkulähde toimii taas koko kesän......

 veden soliseva ääni on niin rauhoittavaa......

 Velmu-koiran 7-vuotis kakku.....

 maistui herkulliselta ja Velmu malttoi ihan nautiskella kakullaan, ei lainkaan ahminut hotkimalla, tosin aina välillä katsoi anovasti että: "saanko syödä ihan yksin kaikki".

 Myöhässä ollut kevääntulo ottaa aikataulua kiinni kiireellä. Tuntuu että kaikki kevätkukat puhkeavat kukkaan yht´aikaa. 

Helle vaikuttaa niihin lyhentäen kukinta-aikaa huomattavasti. 

Ensimmäisiin helteihin ei vaan ole vielä tottunut, vaikka lämpöä onkin kovasti odotellut. Kyllä se vie voimat, vaikka ei juurikaan mitään tee fyysisesti, niin on aivan uuvuttava olotila. 

Kaipa tähän kohta tottuu, pitää vaan muistaa nesteyttää ittensä, juomalla riittävästi päivittäin vettä. 

Väliaikaisia  noi helteet varmaankin ovat, ollaanhan me totuttu viileisiin ja sateisiin kesiin, niin että passais nyt vaan nauttia heltestä täysin rinnoin. 

Nautin suuresti puuhasteluista pihalla ja puutarhassa, kuntokin kohentuu kohisten kun talven aikana  ei ole tarpeeksi lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa. On se niin mahtava tunne kun pystyy ja jaksaa vielä ihan itse (76v.) muokata kasvimaat ja tehdä kuokalla vaot perunoille. Kaiken kukkuraksi, vielä nautin kaikesta puurtamisesta suunnattomasti. En vaihtaisi nykyistä oloani  mistään hinnasta kerrostalo asumiseen enkä "marttailtoihin" tai muihin tyhjänpäiväisiin "kotkotuksiin".

Puuhastelujen lomassa saa nauttia lintujen keväisistä konserteista, puiden ja pensaiden vihertymisestä, aistia kukkien tuoksuja, sekä ihailla niiden väriloistoa. 

Tämän ikäisen mummelin kai pitäisi muistaa käydä joskus edes kirkossa mutta kun koen että kirkkoni ovat metsä ja luonto jossa lenkkeilen paljon. En tunne tarvitsevani pappejakaan  yhteyden pitoon "yläkerranherran" kanssa, mutta muistan toki kiittää luojaani monta kertaa päivässä, kaikista ansiottani saaduista armolahjoistani.

Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Kesäinen sadepäivä

 En muista milloin omenapuut olisivat kukkineet näin runsaasti kun ne nyt kukkivat.

 Nuori koristeomenapuukin kukoistaa tänä keväänä "täysillä".

Pörriäisiäkin tuntuu olevan suurin joukoin hommissaan, niin että tulossa taitaa olla runsas omenasato. 

Pellis kukkii "muodostelmassa".

Tänään istutin perunat ja varhaisperuna on jo taimella. Aivan kuin tilauksesta "taivas sadetin" avasi vesihanat ja automaattikastelu tuli istutustyötä viimeistelemään. 

Nautin suuresti lempeästä, kesän ensimmäisestä sadepäivästä, luontokin tuoksuu niin ihanalle. On tuota sadetta jo odoteltukin, tuntuipa  maakin olevan todella kuivaa, että jos olisi yskäissyt, niin maasta olisi  noussut pölypilvi. Peseytyy myöskin siitepölyt, helpottaen allergisten hengitys ongelmia. Varmaan maanviljelijätkin ovat nyt tyytyväisiä kun kylvöt saivat vettä. 

Kesäisestä sateesta innostuivat linnutkin pitämään oikein mega tason konserttia.

Sade sai  aikaan Espanjansiruetanat marssimaan esille piikoistaa sankoin joukoin. Nyt niitä kannattaa keräillä ahkerasti, ennenkuin ne munivat, näin voi hiukan estää niiden lisääntymistä.  

Pelastin Väinönputken ohikulkijoiden tuhotöiltä, siirtämällä sen tontin toiselle laidalle, sadetta saa nyt sekin "komistus". Vettä tarvitsivat kaikki pienet istutetut karkulaisetkin, joita olen siirrellyt niiden oikeille kasvupaikoilleen.

Terveellisempi ruokavalioni on onnistunut erittäin hyvin. Suunnittelen huolellisemmin ostoslistan kauppaan mennessä, myöskin noudatan sitä, listassa on enemään kasviksia ja vihreitä salaatteja. Marjatkin ovat pakkasesta löytäneet lautaselleni. Päivittäinen hyötyliikunta on sulattanut jo hiukan "talvisia läskejäni" ja toivon että liiat kilot putoilevat pihahommissa ilman sen kummempia diettejä. Verenpaineet ovat kohdillaan, tosin lääkitystä on 2 ½ kuukautta takana päin, eikä lääke ole aiheuttanut minkäänlaisia sivuvaikutuksia niin näillä konsteilla mennään taas eteenpäin.

Vanhuus ei tule yksin, se on pakko myöntää. Perunamaan muokkaus ja istutustyö on niitä raskaimpia puutarha hommia, joista enen olen selviytynyt saman päivän aikana. Muokkauksen tein eilen, tänään vedin kuokalla vaot, istutin ja taas kuokalla perunat piiloon. Vanhan selkä ei kestä enään pitempi aikaista rasitusta ja venytykset on tehtävä huolellisemmin jotta palautuminen rasituksesta olisi mahdollisimman täydellinen.

Sateen ropinasta nauttien kuluikin kesän ensimmäinen sadepäivä rattoisasti, hyvän dekkarin seurassa, ikkuna raollaan, tausta ääninä lintujen viserrystä ja sireenien tuoksua, voiko nautinnollisempaa iltapäivää  osata enään toivoakaan, en minä ainakaan.