Huoltokäynti haudoilla

Keijunkukka on osoittautunut ihanteelliseksi hautakukaksi. Kuivan ja sateettoman kesän aikana ei ole tarvinnut huolehtia kasteluista, eikä ole ollut tarvetta kerätä kuihtuneita kukkia pois. Tosin nurmikko vaatii oman leikkuunsa lehtien edustalta, onneksi eivät aja leikkurilla perennan lehtiä rikki, koska se on pikkuhomma käydä saksimassa ruohot mataliksi.

Keijunkukan lehdet ovat sinällään erittäin kauniit.... rauhaa huokuvat...... pirteät lehdet....

Perennat sopivat hautakukiksi siinä missä kesäkukatkin. Luulen että hoitamieni miespuolisten henkilöiden haudoille sopivat parhaiten juuri hillityt perennat paremmin kuin räikeän väriset kesäkukat. 

Kuunliljakin on kaunis perenna ja sopii hautakukaksi erittäin hyvin. Rauhanomaisen tunnelman rikkoo heti pienikin räikeän värinen kesäkukan jäänne, joka yrittää pilkistää perennan lehtien alta.

Yleisilme hautausmaalla on siisti ja rauhaa huokuva. Seurakunta on hoitanut hyvin nurmikot ja käytävät. Kaunis kukkaistutukset portinpielissä antaa tulijalle hoidetun vaikutelman. 

Tavallaan tekemäni havainnot ympäristöstä ovat toisarvoisia huomioita, tärkeintähän  on kunnioittaa  läheistensä muistoa, hoitamalla heidän viimeisen leposijansa muistopaikkaa. Puutarhanhoitoa harrastavana ei vaan jää ympäristön siisteys- ja viihtyvyystaso huomioimatta, se on ns verissä. 

Sytytän kynttilän Matin haudalle, hiljennyn.... 

  

Huh, huh hellettä

 Huh, huh hellettä... jota on kohtpuoleen kestänyt jo pari kuukautta. Keväällä oli kylmää ja kosteaa, kylvöt myöhässä ja villasukat jalassa :)  Helleaalto yllätti ja lamautti meikäläisen ihan täysin. Pihallakaan ei jaksa puuhastella yhtikäs mitään, kunhan pakollisimmat istutukset saan kasteltua. 

Ukonkello yllätti Iloisesti rehevillä kukinnoillaan, kuivasta kaudesta huolimatta. Ottaen huomioon että se oli melkein kuollut sukupuuttoon, viime kesänä se jaksoi kehitellä vaan pari kukkavartta. Ukonhattu on yksi mieleisimmistä perinnekasveista, olihan niitä  mummulankin  pihalla 40-luvun puolivälissä, jonka ajan muistan  varsin hyvin, olinhan 2-3 vuotias ja kiinnostunut jo silloin kukkasista

 Unikot viihtyvät erittäin hyvin, ihanan erivärisine kukintoineen...

 unikoista hempein....

Syysleimut voivat hyvin, eikä kuivuus ole pahemmin haitannut. Ne eivät ole saanet tippaakaan kasteluvettä, lukuunottamatta taivaasta sataneet vedet joita on saatu niukasti. Leimujen hyvinvointiin on varmaankin vaikuttanut parivuotta sitten  kylvetty biohiilijauhe. Se on pitänyt maan kosteuden kasville riittävänä. Muina vuosina ne ovat nuukahtaneet  keskipäivän auringon paahteestakin, vaikka niitä on kasteltu sateiden lisäksi kaivovedelläkin.

 Syysleimun väriloistoa....

Syreenileimutkin vahvistuvat vuosivuodelta, näiden alut olen saanut paikalliselta toripyyjältä, pieninä alkuina, pikkuisissa kukkaruukuissa ja nyt ne ovat tanakoita puskaita, melkein 1½ metrisiä kaunottaria.

Onneksi ensi viikolle ennustellaan ilmojen viilenevän,  että pääsee leikkaamaan nurmikot ja pensasaidat. Nyt ei vaan "vanha" ole jaksanut helteellä tehdä mitään muuta kun löhöillä varjossa, janojuomien ja kirjojen virvoittamana. Enpä olekaan malttanut näin perusteellisesti viettää  "kesälomaa", eli olemalla vaan, tekemättä pihalla mitään harrastukseen liittyvää.

Helle on pehmittänyt varmaan aivotkin kun ei jaksa paljon kirjoitellakaan. Tosin olen vähemmän seikkaillut somessakin, kun tuntuu ettei siellä jaksa kaveritkaan vierailla entiseen tahtiin, vai onko ilmassa kyllästymisen aalto menossa....aikansa kutakin...

On viihtyisämpää viettää aikaa hyvän leffan tai kirjan seurassa, olohuoneen viileydessä,  kun antaa itsensä alttiiksi somen ärsytyksille 😍😎

Tarhakeijunkukka sopii hautakukaksi

 Tarhakeijunkukka

Jos haluaa omaisensa hautamuistomerkille rauhallisen vaikutelman, niin kannattaa  valita hautakukaksi jonkun monivuotisen perennan ja mieluimmin ilman värikästä kukintaa.

Valitsin tarhakeijunkukat houdoille,  niiden lehtien kauneuden vuoksi. Leikkaan kesän aikan kukkavanat pois, niin lehdistö pysyy kauniinpana. 

Kasvivalintani on osoittanutunut onnistuneeksi  jo niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Näitä ei tarvitse kastella ja lehdistö säilyy hyvä kuntoisena koko vuoden. Tosin riippuu hiukan talven lumitilanteesta ja omaisten kynttilöiden sijoittelusta miten lehdet säilyvät talven yli. Kuitenkin uudet lehdet nousevat jo  aikaisin keväällä, vioittuneiden tilalle.  Keväällä ei tarvitse istutella hallankestäviä kukkia eikä myöskään syksyisin hauta kaipaa kanervia eikä havuja. Keijunkukat ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina ja hauta on hoidetun näköinen.

Seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla on  kauniit begoniat, kaikilla saman väriset ja samat lajikkeet. Näitä ei voi istuttaa keväällä ennen ilmojen lämpiämista, eli vasta kesäkuun alussa ja ensimmäinen yöhalla vie kauniit kukat, kerralla kokonaan.  Tällöin keväisin ja syksyisin pitää istutella kylmänkestäviä kukkia jotta haudat ovat hoidetun näköisiä.

Ei ole lainkaa helppoa valita haudoille  kukkia jotka kestävät säiden vaihtelut ja pysyvät hyvässä kunnossa koko kesän. Usein kuulen tuttavieni tuskailuja kun täytyy käydä istuttamassa jo neljännet kukat , yhden kesän aikana, huh, huh mitä tuhlausta ja aivan turhaa touhua kun tämänkin asian voisi hoitaa käyttämällä edes hiukan maalaisjärkeä.

Yleisemmin hautoja hoitavat ikäihmiset, joiden vointikin saattaa aiheuttaa omat rajoituksensa, eikä aina jaksa kulkea kilometri kaupalla, niitä kukkia kastelemaan. Helppoa olisi antaa omaisten haudat seurakunnan hoitoon mutta on se ikään kuin velvollisuus hoitaa ne itse, niin kauan kun vointi antaa siihen mahdollisuuden.

Tänään vein haudoille lyhdyt, on aika sytytellä kynttilöitä omaisten haudoille, muulloinkin kun vain pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Kävelin hautausmaan käytävillä,  muistellen edesmenneitä omaisiani ja ystäviäni, se rauhoittaa ja samalla muistuttaa elämämme rajallisuudesta.