28.5.2013

Perunan istutusta

Valitsin perunalajikkeeksi aivan uuden; Carrera-perunan. Se on ohut kuorinen kellertävä maltoinen ja erittäin hyvän makuinen lajike. Kasvaa nopeasti ja on hyvä "kesäperuna". Perunamaa on niin peni ettei siitä riitä kahteen huusholliin kuin "uudet perunat", kellariin ne eivät ehdi kun tulevat syödyiksi aiemmin.
Idätin ne itse autotalli/verstaan lattialla, laatikoissa ja iduista tulikin sopivan napakoita maahan pantaviksi.
Tein vaot vanhalla kuokalla joka onkin paras työväline silloin kun tekee käsin koko homman. Kuokka on vanhoja peruja kotoa, tosin se ei ollut enään käytössä kun maa muokattiin ja vaot ajettiin traktorin voimin.

Kärräilin vielä kompostimultaa vakojen harjalle ravinteiksi ja maanparannukseksi ainakin 15 kottikärryllistä. Lopuksi lapioin loput "kypsät mullat" keoksi ja peitin mustalla muovilla ettei sateet huuhtele ravinteita maastoon. Näin tuli myöskin lisätilaa kesän aikana kerätyille kompostiaineksille.

Perunamaan muokkaus ja istutus on kyllä puutarhatöistä se kaikkein raskain homma.Kylläpä vanhankin selkä on nyt jumissa, täytynee venytellä tehokkaasti ennen levolle menoa ja vielä aamullakin, jospa se siitä taas verttyy ennelleen. Onhan tuo selkä aina noi hommat hyvin kestänyt ja palautunut suht koht nopeasti normaaliin kuntoon.

Kuukalenterin mukaan parasta perunanistutus aikaa on 26.5-4.6, perinteisesti pidettiin parhaana istutuspäivänä Kustaan päivää joka 6.6.
Maakin oli jo sopivasti lämminnyt eikä vielä liian kuivaa eli olio oikein sopiva päivä perunoita istuttaa.



27.5.2013

Varhaisperunat taimella

Helatorstaina istutetut perunat ovat jo hyvällä taimella, Jokohan Jussina saisi uusia pottuja pöytään.
Viime vuoden keväällä istutetut mansikantaimet ovat rehevässä kasvussa ja niissä on tosi runsaasti kukan nuppuja, niin että tulee hyvä marjasato.
Raparperit ovat jo "täysi-ikäisiä", olen antanut niitä tuttaville kun en itse pidä raparperista erikoisemmin.
Viiniköynnöksenikin on virkistynyt talven koettelemuksista, sehän istutettiin viime kesänä ja vähän jännitti miten se selviää talvesta mutta hyvinhän se voi :)
Arovuokot ovat parhaassa kukassaan
Vihdoinkin olen saanut "Verenpisaran" kukkimaan, sekin on ekaa kesää pihassani, toivonkin että tämä viihtyisi ja siitä kasvaisi oikein jättipuskas !
Yksi Jopuluruusuistamme on tuollainen tummahipiäinen mutta kooltaan tosi - iso
Tänään ajoin toisen kerran jo nurmikon ja kylläpä se ehti viikossa kasvamaan, nyt täytynee ajella ihan pari kertaa viikossa noiden voikukkien takia, koska en ole viitsinyt niitä poistaa erikseen, kukkikoon minkä kukkivat...loppujen lopuksi aika lyhyen ajan kuitenkin, kyllä sen kestää...

Pihalla riittää puuhasteluja tähän aikaan kesästä mutta olen malttanut toki aina välillä istahtaa pihakeinuun kuuntelemaan tuulen suhinaa lehtipuiden latvoissa ja lintujen viserryksiä.

Aamulenkin koirien kanssa suunnistin kohti laajan peltoalueen läpi kulkevalle kärrytielle. Tunnen tarvetta käydä ihailemassa aina keväisin oraalla olevia viljapeltoja. Johtuukohan se siitä että olen lapsesta asti kokenut orastavat pellot jotenkin  juhlavina koska olen ihan pienenä tyttösenä kulkenut pelloilla isoisäni kanssa kun hän tarkkaili viljan itävyyksiä ja muita "juttujaaan". Tunnelmaa juhlisti lisäksi  kaikki pelloilla viihtyvien lintujen viserrykset, tuli lapsuuden ajat mieleen,  herkistäen lisää tunnetilaani. Olin kuin "kirkossa" konsanaan.

21.5.2013

TÄHTILEVISIA

Tähtilevisia on niitä kauneimpia kivikkoryhmän kukkia mutta ei helpoimpia pitää hengissä. Olen aiemminkin yrittänyt kasvattaa pienestä taimesta kukkivaksi puskaaksi mutta silloin taimi ei selvinnyt talven yli.
Sain tilaisuuden toivoa "Daaliaystävältäni" vastalahjaksi Särkän taimitarhan tuotevalikoimasta jonkun kasvin ja ekaksi tuli mieleeni Levisia. Ystäväni oli pakannut taimen erittäin huolella, mukana oli vielä kaunis kukkakortti, terveisineen.
Taimi oli erittäin hyvin säilynyt ja terhakka, istutin sen kivikkoryhmäämme joka on hyvin vettä läpäisevä ja lähellä taloa että luulisi sen säilyvän myöskin talven yli paremmin kuin edeltäjänsä.
Oli ihan pakko kuvata kottikärrytkin, uudelleen maalattuina, eikös vaan olekin aivan uuden näköiset ?
Kevät on meille "viherpeukaloille" sitä kiireisintä aikaa mutta toki löytyy näitä lepohetkiäkin, tässä olemme tauolla Velmu-hauvelin kanssa ja totuttelemme keinuvan liikkeen ihmeelliseen maailmaan :)




5.5.2013

Elämän rajallisuus

Parhaillaan sataa vettä ja rakeita, kevät tulee vieläkin keikkuen. Kuvan onnenpensa on kuvattu viimekesänä koska nyt siinä on vielä hyvin laihat kukkasilmut.

Menneellä viikolla on elämän rajallisuus tullut erittäin tuntuvasti mieleeni, olenhan saanut useita suruviestejä ja lähettänyt adresseja. Tämän päivän aikana kirjoitan vielä adressin Anna-Liisa-tädin omaisille. Voimani eivät vielä riitä osallistua hautajaisiin oman surutyöni vuoksi. 

Vakavan sairauden kourissa taistelleiden kuoleman läheisyys on jonkin asteisena aina mielessä mutta kun läheisen poismeno tosiaan tapahtuu niin se tulee pokkeuksetta aina yllätyksenä ja liian aikaisin. Tulee tunne että niin paljon jäi sanomatta, olisin voinut pitää enemmän yhteyttä... selittelen mielessäni monia syitä miksi en käynyt tai soitellut.... 
Näin vaan käy elämässa että kun ihminen on kuihtumassa niin hänet unohdetaan tai pelätään uutta ja outoa tilannetta kohdata sairas ihminen. On ymmärrettävää ettei haluta rasittaa sairasta henkilöä liiaksi kun ei ole mitään tärkeää asiaa toimitettavana ...enään... Harrastuksiin liittyvät ystävät ja entiset työtoverit jäävät pois. jäljelle jää potilaan oma perhe, ne läheisimmät. Viimeisinä elin viikkoina perheenjäsentenkin vierailut  vievät tuntuvasti potilaan voimia kun levon tarve on kasvanut tuntuvasti tai normaali päivän rytmi on kadonnut kipujen häiritessä yöunia.

Elämämme rajallisuus vaan ole mielissämme ilman läheisten ja ystävien suruviestejä. Kuitenkin meidän tulisi se muistaa päivittäin ja elää niinkuin meneillä oleva päivä olisi viimeisemme. Osaammako ? Emme tosiaan!

Voisimme enemmän huomioida läheisiämme ja muistaa aamuisin kiitollisuus, herätessämme uuteen päivään, koska emme tiedä montako aamua meille suodaan ja kauanko saamme olla läheistemme elämässä.



1.5.2013

Kirjosieppo saapui pihallemme vappuna

Vappusimat tuli juotua ihan omalla porukalla. Aurinkokin juhlisti päivää omalta osaltaan "täysillä"!
Oli ilo tehdä kevään ensimmäinen Kirjosieppo havainto. Nyt on melkein kesä kun västäräkki on keikutellut pyrstöään jo viikon verran ja peipot viserrelleet parisen viikkoa.

Maan lämpötila on vielä vain + 10 astetta, täytynee odotella maltillisesti lämpimämpiä säitä ja sitten vasta istutella daaliat maahan.

Istutin tänään runkoruusun ja pasuunakukan jo ulos, toivottavasti ei öisin mene mittarit pakkasen puolelle.

Siemenperunat ovat jo itämässä,  laatikoissa, kellariverstaan lattialla. Perinnetiedon mukaanhan potut istutetaan vasta Kustaanpäivänä ja siihen on vielä runsas kuukausi aikaa, joten siihen mennessä perunoissa on toivon mukaan hyvät idut.

Istahdin pitkäksi toviksi pihakeinuun , ihastellen sipulikukkien runsautta ja kauneutta, kuunnellen moniäänistä lintujen kevätkonserttia.

Vappu päiväni aion päättää lukutuokiolla hyvän kirjan seurassa.