Tuomasmessu

(kopioitu teksti)

"Olet tervetullut sunnuntaina 27.10. klo 18.00 Rajamäen kirkkoon Tuomasmessuun, joka on tarkoitettu erityisesti epäilijöille, etsijöille ja uskossaan epävarmoille kulkijoille. Messussa saarnaa pastori Jouni Vasikainen ja avustaa Ankkuriryhmä: Irja, Tarja, Leena, Kasimiira, Päivi, Eila, Ulla ja May. Suntiona asioista huolehtii Johanna Mikkola.Tuomaslaulujen saloihin johdattelee Rajamäen kirkon kuoro Julia Hyyrysen johdolla komppiryhmän avustaessa. Voit kirjoittaa esirukouspyyntösi enkelipöytien koreihin tai laittaa sanattomat toiveesi symboleina yhteisesti rukoiltavaksi. Lopuksi voit kokea yhteisen ehtoollisen tuoman levon ja rauhan. Tämä on rakkaudella suunniteltu juuri Sinulle".

Yllä olevan kutsun kopioin yhden Ankkuriryhmäläisen fb-sivuilta.

Osallistuin elämässäni ensimmäistä kertaa Tuomasmessuun, hiukan uteliaana ja avoimin mielin. Toivoin saavani vahvistusta omaan uskooni, voimia jaksaa elämää eteenpäin, myöskin iloa ja toivoa paremmasta huomisesta.

Avattuani kirkon oven, kirkkoväärttinä toimiva henkilö toivotteli tervetulleeksisen  ojentaen käteeni uudehkon tuntuisen Tuomasmessu laulukirjan ja ohjelmalehtisen. Silmäiltyäni laulukirjaa, totesin sisällön aivan vieraaksi, kaikki laulut outoja, mitähän tästäkin tulee ?

Kirkkokansaa oli saapunut yllättävän runsaslukuisesti tilaisuuteen. Kynttilöiden liekit lepattivat enkelipöydillä. Messu voi alkaa.

Tuomaslauluihin oli helppo yhtyä, kirkkokuoron johdattelemana, laulut olivat iloisia ja mukaansa  tempaavia, saimmekin laulaa paljon runsaammin kuin normaali messu jumalanpalveluksissa.

Kattokruunujen valot himmenivät ja sammuivat kokonaan, oli saarnan aika. Koskettavaa ja lohtua antavaa julistusta aivan uudella tavalla; pappi ja Ankkuriryhmän jäsen puhuivat vuorotellen, kirkon penkissä istuen, vertaisenamme, ja mikä tärkeintä; suoraan sydämeeni, selkokielellä,  OSUI JA UPPOSI ! 

Koko kirkkokansa osallistui lopuksi yhteisen ehtoollisen viettoon.

Yhteisöllisyyden tunne oli käsin kosketeltavaa,  tilaisuuden suunnittelu rakkaudella juuri minulle ; oli onnistunut. Jokainen hetki antoi minulle jotakin; lohtua, anteeksiantoa, uskoa, voimaa, iloa.... 

Jään odottelemaan jo seuraavaa Tuomasmessua johon osallistun ja yritän saada mukaani muutaman ystävän tai perheenjäsenenkin. Tämä pitää kokea uudelleen ja jakaa antoisa kokemus muidenkin kanssa.

Ehkäpä rohkenen ilmoittautua vapaaehtoisten joukkoon, vaikuttamaan positiivisesti tilaisuuden heikkoon "markkinointiin". Seurakunnan kannattaisi pysähtyä miettimään laaja-alaisemminkin tilaisuuksiensa ilmoittelua, onhan kirkon penkeillä tilaa runsaasti meille "taviksillekin" jos saisimme tietoa tapahtumista ennakkoon tehokkaammin.

Seurakunnan hautausmaksu noussut huimasti

Kotiseurakuntani on nostanut vuoden sisällä hautaus hintojaan 292,5 %!!!!!????????

Vuonna 2012/syyskuussa laskutettiin 200,00 € sisältäen
- haudan lunastusmaksun 50 euroa
- arkun hautausmaksun 150 euroa

Vuonna 2013/syyskuussa laskutettiin 785,00 € sisältäen:
- haudan lunastus 255 euroa
- hautausmaksu    285 euroa
- haudan peruskunnostus 140 euroa
- hautapalkkimaksu 105 euroa

Näin suurta kertakorotusta ei tällainen maalaisjärjellä ja lapsen uskolla varustettu seurakunnan jäsen ymmärrä alkuunkaan.

Harvoissa perheissä kuolema vierailee vuoden välein, nyt kuitenkin kävi näin :(  Tyttäreni ihmetellessä seurakunnan laskun loppusummaa, ehdotin siinä olevan jonkin virheen....

Otinkin sähköisesti yhteyden srk:n talousjohtajaan, kysellen hinnan korotuksesta, hän siirsi kyselyni puistopäällikölle. Sain vastaukseksi  ympäri pyöreitä selityksiä.

Oletin että hinnat perustuisivat hautauksesta aiheutuvista kustannuksista ja että niistä olisi tehty päätökset asianomaisessa hallintoportaassa, että minulle olisi kerrottu haallintoelin/kokous/ päätöspykälä , missä hinnat on vahvistettu. Mutta näin ei asia ollutkaan.

Tuntuu melko "löysältä" taloushallinnolta. Näinkö meitä kirkollisveron maksajia rahastetaan "viimeisestä palvelusta"? Näinkö paikataan aukot jotka srk menettää verotulojaan kun porukat eroavat kirkosta?

Vaikka mietin asiaa miltä kantilta hyvänsä niin en ymmärrä; miksi kaksi aivan samanlaista toimitusta  ja hinnassa 292,5 % erotus.

Käyttämämme hautaustoimisto www.callankukka.fi ei ollut korottanut hintojaan.
Surullista asiassa on myöskin se että kaikki lähipiirimme nuoret päättivät yhteen ääneen erota kirkosta.

Kyllä tässä täytyy olla jotain mätää ????? Eihän seurakunta voi näin toimia !!!!!!????

Perunan istutusta

Valitsin perunalajikkeeksi aivan uuden; Carrera-perunan. Se on ohut kuorinen kellertävä maltoinen ja erittäin hyvän makuinen lajike. Kasvaa nopeasti ja on hyvä "kesäperuna". Perunamaa on niin peni ettei siitä riitä kahteen huusholliin kuin "uudet perunat", kellariin ne eivät ehdi kun tulevat syödyiksi aiemmin.

Idätin ne itse autotalli/verstaan lattialla, laatikoissa ja iduista tulikin sopivan napakoita maahan pantaviksi.

Tein vaot vanhalla kuokalla joka onkin paras työväline silloin kun tekee käsin koko homman. Kuokka on vanhoja peruja kotoa, tosin se ei ollut enään käytössä kun maa muokattiin ja vaot ajettiin traktorin voimin.

Kärräilin vielä kompostimultaa vakojen harjalle ravinteiksi ja maanparannukseksi ainakin 15 kottikärryllistä. Lopuksi lapioin loput "kypsät mullat" keoksi ja peitin mustalla muovilla ettei sateet huuhtele ravinteita maastoon. Näin tuli myöskin lisätilaa kesän aikana kerätyille kompostiaineksille.

Perunamaan muokkaus ja istutus on kyllä puutarhatöistä se kaikkein raskain homma.Kylläpä vanhankin selkä on nyt jumissa, täytynee venytellä tehokkaasti ennen levolle menoa ja vielä aamullakin, jospa se siitä taas verttyy ennelleen. Onhan tuo selkä aina noi hommat hyvin kestänyt ja palautunut suht koht nopeasti normaaliin kuntoon.

Kuukalenterin mukaan parasta perunanistutus aikaa on 26.5-4.6, perinteisesti pidettiin parhaana istutuspäivänä Kustaan päivää joka 6.6.

Maakin oli jo sopivasti lämminnyt eikä vielä liian kuivaa eli olio oikein sopiva päivä perunoita istuttaa.

Varhaisperunat taimella

Helatorstaina istutetut perunat ovat jo hyvällä taimella, Jokohan Jussina saisi uusia pottuja pöytään.

Viime vuoden keväällä istutetut mansikantaimet ovat rehevässä kasvussa ja niissä on tosi runsaasti kukan nuppuja, niin että tulee hyvä marjasato.

Raparperit ovat jo "täysi-ikäisiä", olen antanut niitä tuttaville kun en itse pidä raparperista erikoisemmin.

Viiniköynnöksenikin on virkistynyt talven koettelemuksista, sehän istutettiin viime kesänä ja vähän jännitti miten se selviää talvesta mutta hyvinhän se voi :)

Arovuokot ovat parhaassa kukassaan

Vihdoinkin olen saanut "Verenpisaran" kukkimaan, sekin on ekaa kesää pihassani, toivonkin että tämä viihtyisi ja siitä kasvaisi oikein jättipuskas !

Yksi Jopuluruusuistamme on tuollainen tummahipiäinen mutta kooltaan tosi - iso

Tänään ajoin toisen kerran jo nurmikon ja kylläpä se ehti viikossa kasvamaan, nyt täytynee ajella ihan pari kertaa viikossa noiden voikukkien takia, koska en ole viitsinyt niitä poistaa erikseen, kukkikoon minkä kukkivat...loppujen lopuksi aika lyhyen ajan kuitenkin, kyllä sen kestää...

Pihalla riittää puuhasteluja tähän aikaan kesästä mutta olen malttanut toki aina välillä istahtaa pihakeinuun kuuntelemaan tuulen suhinaa lehtipuiden latvoissa ja lintujen viserryksiä.

Aamulenkin koirien kanssa suunnistin kohti laajan peltoalueen läpi kulkevalle kärrytielle. Tunnen tarvetta käydä ihailemassa aina keväisin oraalla olevia viljapeltoja. Johtuukohan se siitä että olen lapsesta asti kokenut orastavat pellot jotenkin  juhlavina koska olen ihan pienenä tyttösenä kulkenut pelloilla isoisäni kanssa kun hän tarkkaili viljan itävyyksiä ja muita "juttujaaan". Tunnelmaa juhlisti lisäksi  kaikki pelloilla viihtyvien lintujen viserrykset, tuli lapsuuden ajat mieleen,  herkistäen lisää tunnetilaani. Olin kuin "kirkossa" konsanaan.

TÄHTILEVISIA

Tähtilevisia on niitä kauneimpia kivikkoryhmän kukkia mutta ei helpoimpia pitää hengissä. Olen aiemminkin yrittänyt kasvattaa pienestä taimesta kukkivaksi puskaaksi mutta silloin taimi ei selvinnyt talven yli.

Sain tilaisuuden toivoa "Daaliaystävältäni" vastalahjaksi Särkän taimitarhan tuotevalikoimasta jonkun kasvin ja ekaksi tuli mieleeni Levisia. Ystäväni oli pakannut taimen erittäin huolella, mukana oli vielä kaunis kukkakortti, terveisineen.

Taimi oli erittäin hyvin säilynyt ja terhakka, istutin sen kivikkoryhmäämme joka on hyvin vettä läpäisevä ja lähellä taloa että luulisi sen säilyvän myöskin talven yli paremmin kuin edeltäjänsä.

Oli ihan pakko kuvata kottikärrytkin, uudelleen maalattuina, eikös vaan olekin aivan uuden näköiset ?

Kevät on meille "viherpeukaloille" sitä kiireisintä aikaa mutta toki löytyy näitä lepohetkiäkin, tässä olemme tauolla Velmu-hauvelin kanssa ja totuttelemme keinuvan liikkeen ihmeelliseen maailmaan :)

Elämän rajallisuus

Parhaillaan sataa vettä ja rakeita, kevät tulee vieläkin keikkuen. Kuvan onnenpensa on kuvattu viimekesänä koska nyt siinä on vielä hyvin laihat kukkasilmut.

Menneellä viikolla on elämän rajallisuus tullut erittäin tuntuvasti mieleeni, olenhan saanut useita suruviestejä ja lähettänyt adresseja. Tämän päivän aikana kirjoitan vielä adressin Anna-Liisa-tädin omaisille. Voimani eivät vielä riitä osallistua hautajaisiin oman surutyöni vuoksi. 

Vakavan sairauden kourissa taistelleiden kuoleman läheisyys on jonkin asteisena aina mielessä mutta kun läheisen poismeno tosiaan tapahtuu niin se tulee pokkeuksetta aina yllätyksenä ja liian aikaisin. Tulee tunne että niin paljon jäi sanomatta, olisin voinut pitää enemmän yhteyttä... selittelen mielessäni monia syitä miksi en käynyt tai soitellut.... 

Näin vaan käy elämässa että kun ihminen on kuihtumassa niin hänet unohdetaan tai pelätään uutta ja outoa tilannetta kohdata sairas ihminen. On ymmärrettävää ettei haluta rasittaa sairasta henkilöä liiaksi kun ei ole mitään tärkeää asiaa toimitettavana ...enään... Harrastuksiin liittyvät ystävät ja entiset työtoverit jäävät pois. jäljelle jää potilaan oma perhe, ne läheisimmät. Viimeisinä elin viikkoina perheenjäsentenkin vierailut  vievät tuntuvasti potilaan voimia kun levon tarve on kasvanut tuntuvasti tai normaali päivän rytmi on kadonnut kipujen häiritessä yöunia.

Elämämme rajallisuus vaan ole mielissämme ilman läheisten ja ystävien suruviestejä. Kuitenkin meidän tulisi se muistaa päivittäin ja elää niinkuin meneillä oleva päivä olisi viimeisemme. Osaammako ? Emme tosiaan!

Voisimme enemmän huomioida läheisiämme ja muistaa aamuisin kiitollisuus, herätessämme uuteen päivään, koska emme tiedä montako aamua meille suodaan ja kauanko saamme olla läheistemme elämässä.

Kirjosieppo saapui pihallemme vappuna

Vappusimat tuli juotua ihan omalla porukalla. Aurinkokin juhlisti päivää omalta osaltaan "täysillä"!

Oli ilo tehdä kevään ensimmäinen Kirjosieppo havainto. Nyt on melkein kesä kun västäräkki on keikutellut pyrstöään jo viikon verran ja peipot viserrelleet parisen viikkoa.

Maan lämpötila on vielä vain + 10 astetta, täytynee odotella maltillisesti lämpimämpiä säitä ja sitten vasta istutella daaliat maahan.

Istutin tänään runkoruusun ja pasuunakukan jo ulos, toivottavasti ei öisin mene mittarit pakkasen puolelle.

Siemenperunat ovat jo itämässä,  laatikoissa, kellariverstaan lattialla. Perinnetiedon mukaanhan potut istutetaan vasta Kustaanpäivänä ja siihen on vielä runsas kuukausi aikaa, joten siihen mennessä perunoissa on toivon mukaan hyvät idut.

Istahdin pitkäksi toviksi pihakeinuun , ihastellen sipulikukkien runsautta ja kauneutta, kuunnellen moniäänistä lintujen kevätkonserttia.

Vappu päiväni aion päättää lukutuokiolla hyvän kirjan seurassa.

Lämpökompostorin madot ja asemankello

Lämpökompostorini pysyi sulana koko talven ja ilmojen lämmetessä sen lämpötila nousi +60 asteeseen.

Pelästyin kun avasin luukun, punertavia vilkkaita lieroja ihan kasapäin, kompostorin suulla. YÖK.

Lienevätkö nuo näkyvät vaaleat pienet niitä kärpäsen toukkia ?

Sekoittelin lapiolla koko massan ja tiputin kaikki madot massan sekaan. Kuorikkeella kuivasin vielä vapaana olevat pinnat ja lisäilin kuoriketta massan päälle. Tuoksu oli muhevan hyvä. Matosille oli varmaan tullut "HIKI" kun lämpötila nousi ja yrittivät tuloksetta päästä kannen alta ulkoilmaan vilvoittelemaan.  Kuorikkeen käyttö estää karpastentoukkien muodostumiset ja korkeassa lämpötilassa varmaan kaikki elolliset oliot kuolevat ja muuttuvat maaksi jälleen.

Hankin asemankellon ja nyt se näyttää aikaa autokatoksen seinällä, pihamaalla puuhastelijoille eikä tarvitse multaisin sormin etsia taskusta kännykkä aikaa.

Yöpakkasia ei ole enään ollut ja aamulla mittari on näyttänyt jopa + 8 astetta, nousten päivällä jopa +12:sta.

Kevät sateita on saatu jo muutama päivä joka on sulatellut mukavasti lumiakin. Kevät on!

Peipon laulu kuului tänään jo komeasti :)

Suruyhmässä ja laskeutumista varovaisin askelin vanhuuteen

Valitsin itselleni sunnuntaiksi sopivan tilaisuuden kotikyläni kirkossa.

Rajamäen Mieslaulajat ja naiskuoro Mystica pitivät yhteisen kevätkonsertin kirkossa, missä on hyvä akustiikka. Kuorojen ohjelmisto nyt ei ollut mielestäni mitenkään keväinen mutta onhan se ymmärrettävää että ei kirkossa voikkaan keväästä enemmälti riehaantua. Yleisöäkin olisi mahtunut puolet enemmän kun oli paikalle saapunut, johtuikohan yleisön vähyys heikosta informaatiosta. 

Tilaisuus herkisti mieleni muistelemaan niitä monia tilaisuuksia missä olimme yhdessä mieheni kanssa. Laulajissa olikin suurin osa samoja miehiä kun silloin 1970-2005 jolloin Mattikin oli mukana. 

Onhan mieskuorolaulu aina niin mahtavan juhlallista, siihen ei kyllästy milloinkaan. Huolestuttavaa vaan on kuorolaisten keski-ikä joka tässäkin kuorossa on melko korkea, onhan nuorinkin laulaja jo 50v. täyttänyt, missä ovat nuoret miehet ? Jatkuuko kylässämme kuorolaulu perinne..... tuntuu vähän heikolta ! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan seurakunnan  osuutta konsertti-illassa, olisin toivonut pientä hiljentymistä ja lyhyttä iltarukousta tilaisuuden päätteeksi.

Seurakunnan järjestämässä "sururyhmässä" käyn edelleen joka torstai-iltana. Koen ryhmässä olon erittäin puhdistavaksi ja huomaan muutokset mieleni kiemuroissa muuttuvan valoisampaan suuntaan. On helpottavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden surutyötä tekevien kanssa, vertaistuki on tässäkin muodossa hyvin toimivaa. Lohtua elämään tuo illan päätteeksi kuultu SANA, yhdessä lauletut virret ja hengelliset laulut.

Kevään viipyessä olen saanut pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tuntemuksiani entistä enemmän ja mielenikin on seestynyt niin että itse huomaan tulleeni "rauhallisemmaksi". Enään ei tarvitse aina "suorittaa" vaan voi pysähtyä mietiskelemään kun siltä tuntuu. Onkohan tämä nyt sitä tulevaa vanhuutta ja luopumista ?

Yhä useimmin tulee mieleen USKO ja tuonpuoleinen elämä.

Vieläkään ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa olla yksinään; puhelin soi yhtenään ja ulko-ovi käy tiheään tahtiin. Aika kuluu siivillä eikä käy pitkäksi, viikot sujattavat, tuntuu että aina on viikonloppu :)

Ei vieläkään tee mieli mihinkään eläkeläisryhmän toimintaan mukaan, olenkin päättänyt sitten lähteä heidän joukkoonsa kun tunnen olevani yksinäinen, nyt en sitä vielä ole.

Jos oikein kuuntelen sisintäni niin seurakunnan ryhmät kiinnostavat jo pikkiriikkisen. Messussa käydessäni olen huomannut että kirkonmenot ovat suuntautuneet yhä enemmän yhdessä suorittamiseen, seurakunnan jäsenet osallistuvat avustaen toimitusta. Tuntui että kaikki on yhtä perhettä ja kaikki tunsivat toisensa.

Onkohan tämä nyt sitä laskeutumista vanhuuteen ?

Kiitollisuus ja ilon aiheet tänään

Päivän ilon aihe oli tänään Rönsyorvokin ensimmäinen kukka.

Juurihan tuo oli kalpea, vielä talvilevossa oleva  rumilus. Mullan vaihto ja istutus isompaan ruukkuun tekee kasveille ihmeitä, tosin suuremman homman tekee aurinko :)

Päivän positiivinen puhelu tuli KodinKukat taimimyynnistä. Tein reklamaation paleltuneista Stevian ja Mustasilmäsusannan taimista, tuloksena oli että saan uudet taimet maksutta paleltuneiden tilalle. Tosi ystävällistä ja osaavaa asiakaspalvelua, KIITOS !

Kiitollisuus on voimakkain tunne tänään ! Olen onnellinen ja kiitollinen taivaanisälle hyvästä terveydestäni. Siihen kun en ole voinut paljonkaan itse vaikuttaa. Hiukan terveyteemme tosin vaikuttavat tekemämme valinnat elämässä. Itse olen valinnut terveet elämän tavat, mihin eivät ole kuuluneet alkoholi eikä tupakka. Ainoa paheeni ovat makeat leivonnaiset, jälkkärit ja makeiset, muuten syön terveellisesti.

Lapset ja lapsenlapset  ovat ilonaiheina päivittäin, heistäkin olen kiitollinen.  Heidän ansiostaan olen selviämässä suruni syövereistä yllättävän helpolla. Tunnen etten ole tässä elämässä yksin vaikka menetinkin elämänkumppanin. Elämä jatkuu, on ilo seurata seuraavien polvien elämää, josta on siirrtymässä  ns. "takavasemmalle", eli ei ole enään suurta vastuuta lapsista ja nuorista.

Sururyhmämme kokoontuu illalla seurakuntamme sururyhmä, olen siitäkin kiitollinen että tulikin lähdettyä mukaan. Ryhmä tuntuu tääsä vaiheessa jo hyvältä ja siellä saamme tukea toisiltamme ja vetäjinähän ovat alansa ammatilaiset.

SURURYHMÄ

Tein taannoin päätöksen lähteä seurakunnan järjestämään sururyhmään mukaan. Syksyllä aloitti uusi ryhmä mutta en uskaltanut silloin mukaan mutta nyt se onnistui. Olin ehkä vahvempi jo lähtemään ryhmään jossa käsitellään ihmiselle , ainakin minulle, elämän kipeimpiä asioita.

Tänä iltanakin sytytän kynttilän Matin muistoksi, niin olen tehnyt jokaisena iltana hänen pois nukkumisensa jälkeen. Ikävä on valtava.

Tässä kuvassa on jotakin joka sävähdyttää syvältä. Aivan kuin mökki-järvellä, Matin jättämä vene.... ukkonen jyrisee ja hänen sielunsa vaeltaa jossakin, pilvien takana....

Miten jaksan mennä keväällä mökille, yksin. Siellä on viimeiseltä yhteiseltä kalareissulta vielä verkotkin saavissa selvittämättä... voimat hiipuivat ja tuli kiire kotiin lepäämään.... ehtiihän nuo selvittäää.... enään ei ole kiirettä minnekään...

Elämä jatkuu kuitenkin , kaikesta surusta huolimatta ja niinhän sen on jatkuttavakin. En ole kuitenkaan yksin enkä koe olevani yksinäinen.

Olen varmaankin asettanut liian suuret odotuksen "Sururyhmän" tuomaan apuun, toivonkin että voisin  omalta kohdaltani olla myöskin avuksi ja lohdutukseksi muille ryhmän jäsenille. Olenkin päättänyt lähteä mukaan avoimin ja vastaanottavin mielin.