Satulasuojien ja loimien pesua

Suvi Edie hevosensa kanssa, muutama vuosi sitten. Nyt Edie kirmaa onnellisena heivosien taivaassa, vihreämmillä laitumilla.

Lopultakin sain aikaiseksi pestä heppamme satulasuojat ja loimet. Homma kävi mukavasti nurmikolla, katuharjalla ja mäntysuovalla.

Puhdasta tuli ja nyt "hevospyykki" saakin kuivua rauhassa, autokatoksen suojassa, jonka jälkeen varastoin ne saunakamarin varastotilaan odottamaan seuraavaa kohdetta. Olen nimittäin melko varma että Suvi hankkii vielä hevosen itselleen niin Edieltä jääneet kamat ovat tuiki tarpeen tulevaisuudessa.

Tällaista puuhaa tänään.

Suruyhmässä ja laskeutumista varovaisin askelin vanhuuteen

Valitsin itselleni sunnuntaiksi sopivan tilaisuuden kotikyläni kirkossa.

Rajamäen Mieslaulajat ja naiskuoro Mystica pitivät yhteisen kevätkonsertin kirkossa, missä on hyvä akustiikka. Kuorojen ohjelmisto nyt ei ollut mielestäni mitenkään keväinen mutta onhan se ymmärrettävää että ei kirkossa voikkaan keväästä enemmälti riehaantua. Yleisöäkin olisi mahtunut puolet enemmän kun oli paikalle saapunut, johtuikohan yleisön vähyys heikosta informaatiosta. 

Tilaisuus herkisti mieleni muistelemaan niitä monia tilaisuuksia missä olimme yhdessä mieheni kanssa. Laulajissa olikin suurin osa samoja miehiä kun silloin 1970-2005 jolloin Mattikin oli mukana. 

Onhan mieskuorolaulu aina niin mahtavan juhlallista, siihen ei kyllästy milloinkaan. Huolestuttavaa vaan on kuorolaisten keski-ikä joka tässäkin kuorossa on melko korkea, onhan nuorinkin laulaja jo 50v. täyttänyt, missä ovat nuoret miehet ? Jatkuuko kylässämme kuorolaulu perinne..... tuntuu vähän heikolta ! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan seurakunnan  osuutta konsertti-illassa, olisin toivonut pientä hiljentymistä ja lyhyttä iltarukousta tilaisuuden päätteeksi.

Seurakunnan järjestämässä "sururyhmässä" käyn edelleen joka torstai-iltana. Koen ryhmässä olon erittäin puhdistavaksi ja huomaan muutokset mieleni kiemuroissa muuttuvan valoisampaan suuntaan. On helpottavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden surutyötä tekevien kanssa, vertaistuki on tässäkin muodossa hyvin toimivaa. Lohtua elämään tuo illan päätteeksi kuultu SANA, yhdessä lauletut virret ja hengelliset laulut.

Kevään viipyessä olen saanut pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tuntemuksiani entistä enemmän ja mielenikin on seestynyt niin että itse huomaan tulleeni "rauhallisemmaksi". Enään ei tarvitse aina "suorittaa" vaan voi pysähtyä mietiskelemään kun siltä tuntuu. Onkohan tämä nyt sitä tulevaa vanhuutta ja luopumista ?

Yhä useimmin tulee mieleen USKO ja tuonpuoleinen elämä.

Vieläkään ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa olla yksinään; puhelin soi yhtenään ja ulko-ovi käy tiheään tahtiin. Aika kuluu siivillä eikä käy pitkäksi, viikot sujattavat, tuntuu että aina on viikonloppu :)

Ei vieläkään tee mieli mihinkään eläkeläisryhmän toimintaan mukaan, olenkin päättänyt sitten lähteä heidän joukkoonsa kun tunnen olevani yksinäinen, nyt en sitä vielä ole.

Jos oikein kuuntelen sisintäni niin seurakunnan ryhmät kiinnostavat jo pikkiriikkisen. Messussa käydessäni olen huomannut että kirkonmenot ovat suuntautuneet yhä enemmän yhdessä suorittamiseen, seurakunnan jäsenet osallistuvat avustaen toimitusta. Tuntui että kaikki on yhtä perhettä ja kaikki tunsivat toisensa.

Onkohan tämä nyt sitä laskeutumista vanhuuteen ?

Lunta, lunta , lunta

Vihdoinkin saatiin tänne eteläiseenkin suomeen lunta. Tosin sitä on sitten tullut joka päivä, mutta onhan siinäkin hyvät puolensa, tulee sopivasti hyötyliikuntaa joka päivälle.  Pihallani on hyvin tilaa kolata lumet sellaisille paikoille jossa ne saavat sulaa  keväälläkin kaikessa rauhassa ja sulmisesta tulevat vedet valuvat niin ettei synny isompia lammikoita nurmikoille ja kukkapenkeille.

Kun vielä muistaa aina viedä kolalla ekat kerrat senverran pitkälle että voi kolata viistosti edelisten ylitse, näin ei synny jyrkkäreunaisia kasoja eikä tarvitse tehdä nostoliikkeitä jotka ovat hankalia useimpien selälle.

Kävelyä tulee runsaammin  mutta sehän ei haittaa mitään, päinvastoin , nivelet saavat voiteluhoitoa siinä samalla. 

Koiralenkeillä tapaa aina uusia ihmisiä ja saa hyviä "koirakavereita". Eräs pitkäaikainen lenkkeily kaverini teki tilauksen välitettäväksi miehelleni joka sisälsi neljä kappaletta vc-paperitelinettä ja saman verran keittiörullatelineitä. Hän aikoo viedä ne tuliaisina sisaruksilleen mennessään taas vierailuille  pohjoiskarjalaan.

Näin puutöiden varasto väheni tänään hiukan. Ongelmanamme on ollut sopivan myyntikanavan löytäminen ja toisakseen, tällaiseen aikaan ei taida ihmisillä olla paljon ylimääraäistä rahaa sijoitettavaksi toisten käsitöihin, vaikkakin puutyöt ovatkin ihan käyttöesineitä eikä yksinomaan koriste-esineitä.  puutöitä

Onkin ollut harvinaisen rauhallinen sunnuntaipäivä, olen katsellut tallentamiani tv-ohjelmia, sukkia kutoen ja välillä lukenut kirjastosta lainaamiani kirjoja, eikä aika ole tullut yhtään pitkäksi, nyt on jo melkein ilta.... Päivittäiset pitkät koiralenkit tuovat mukavasti piristystä päiviini ja jaksaa taas "jelpata" syöpää sairastavaa elämän kumppania. Helppoa se ai aina ole kun ottaa huomioon että potilaalla on monesti elämänhalu melkein nollissa ja jostain vaan pitää se pilke silmäkulmaan saada, vaikkakin välillä kyynelten kera. 

Tässä on ollut ja tulee olemaan itsetutkistelun paikka ja ns henkisen kasvun aika, ettei mene ikään kuin tunteeseen mukaan vaan yrittää löytää sen valoisamman puolen asiasta kuin asiasta.

Olen jo oppinut "hiljentämään" vauhtia niin että hän ei tunne olevansa jäämässä jalkoihin. Toinen tärkeä oppi on ollut laittaa elämässään asiat niiden oikeisiin tärkeysjärjestyksiin. Niinpä en enään lähde mukaan kaiken maailman hössötyksiin  niinkuin ennen. Vapaaehtoistyötä teen vain voimieni mukaan ja valitsen kohteet hyvin tarkasti oman arvomaailmani mukaisesti.

On paljon uusia asioita ympärilläni mistä voin suuresti nauttia ja niistä tärkeimpiä ovat kuitenkin ihmiset ja läheiset; omat lapset ja lapsenlapset Suvi ja Sini. Teemmepä tyttöjen kanssa mitä hyvänsä niin meillä on aina hurjan kivaa. Väistämättä kyllä joskus mielipiteet ja asenteet kohdatessaan iskevät tulta mutta muhumalla on asiat selvitetty, eikä paljonkaan "mökötetä", mitä nyt joskus ?!

Jatkankin sununtai päivääni ottamalla kännykkäni esille ja pirauttelen Jarille, Sarille ja Katjalle ekaksi, sitten Suville ja Sinille. 

Leppoisaa iltaa kaikille!

Koristekurpitsat

Erittäin runsas sato koristekirsikoista, keräilen ne melko pieninä siksi että saan kauniimman asetelman keittiön työpöydälle, ns. monikerroslautaselle, isoja ei mahtusi kuin muutama. Ihmeekseni olen todennut ; etteivät "tappajaetanatkaan pitäneet kompostia lounas paikkanaan, olin istuttanut taimet kompostin harjalle ja ne on kasvaneet hyvin , jopa 6 metrin versoina ympäristöönsä levittäytyen.
Tänään on ihanan kesäinen päivä lämpöä + 21 astetta varjossa, aurinko paistaa ja tuulee vienosti. Väriloisto puutarhassa on mahtava.
Keijunmekko kukki vielä täysillä, siirrän sen "vinttikammariin" ennen hallan tuloa ja yritän talvettaa sen ensikesäksi.
Äitienpäiväkukkani; Rusokirsikassa on upea syysväri. Toivonkin että se kasvaa nopeasti ja ilostuttaa meitä muuttuvilla väreillään.
Syksyn viimeisiä kukkivia puskaita ovat syysasterit. Tällähetkellä pihallani on vain kaksi lajiketta mutta ensi keväänä hankin tummanpunaisen ja istutan sen pilvikirsikan alle, punertavan ison maksaruohon vierustalle.

Luulen että viimeisimmäksi rikkaruohojen kitkentäkohteeksi jää tänä syksynä kivikkoryhmä. Siihen on jälleen kasvanut jotakin ohut lehtistä heinää ja yritin ottaa kaikki pois juurineen, niinkuin aina ennenkin, siinä onnistumatta koska aina heinä kasvaa uudelleen :(

Lakanapyykki kuivaa ulkosalla, laitan ne takaisin sänkyyn ja saan nauttia kesäisestä tuoksusta, illasta aamuun, ihanaa ! Kyllä hullun ilo on halpaa :)

Runkosuojat hedelmäpuille

Miten rusakot voivat kaluta jo näin alkusyksyn aikaan hedelmäpuiden runkoja. Satuin huomaamaan aamuisella koiralenkilläni naapurin puutarhassa nuoren omnapuun rungossa laajan alueen valkoisena, siis rusakot varmaankin olleet aterioimassa. Lenkkipoluillani törmäilen näiden vekkuleiden kanssa useinkin ja ovat jo käyneet niin tutuiksi etteivät oikein pidä kiirettäkään enään poistua poluilta, siinä vaan loikkivat hitaalla tempolla edellämme kunnes Kyttä-koira hiukan älähtää niin jopas loikkaavat piiloon pensaikkoon.

Koira sisälle ja kiireesti etsimään "saunakamarista", joka on varastona, rungonsuojuksia. Olivat tallessa , ainakin iältään 20 vuotta vanhoja, vähän haalistuneita mutta sehän ei haittaa kun vaan ovat ehjiä.
Ensimmäiseksi äitienpäivälahjalleni; Rusokirsikalle suojus.
Sitten koristeomena- ja valkeakuulas-omenapuulle. Ähäkutti , pupuset, ehdinpäs ennen teitä, hah, hah, haa
Monivuotisten kukkien kylvölaatikkokin alkaa vihertää, melkein kaikki ovat itäneet.

Kesä jatkuuvielä.... kylvin nämä samettiruusut itsepoimituista siemenistä suoraan maahan, ilman esikasvatusta sisällä. Näiden piti olla isoja ja väriltään valkoisia, Ainakin siemenet keräsin vaan valkoisista puskaista.
Syysasterikin aloittaa jo kukintaansa ja ruusuihin avautuvat viimeiset kukat.
Nautin suuresti syksyn myrskyistä ja sateista. Kun pukeutuu sään mukaan, ettei palele, niin on erittäin ihanaa käveleskellä koiran kanssa metsäisillä teillä ja poluilla. Tuulen tuiverrellessa puiden latvustoissa. Haapakin aivan helisee, sen lehdistä lähtee korvia hivelevä sointi, syysmusiikkia parhaimmillaan...

Kun ulkona sataa, niin on ihan pakko ottaa ensimmäisen kerran sukan kudinkin käteen, tv:tä katsellessa, siinä samalla valmistuu sukkapari jos toinenkin kun katselee uutisia ja ajankohtaisohjelmia... huvi ja hyöty yht´aikaa :)

Sateisen sunnuntaipäivän mietteitä

Juhannusruusutkin ovat kukkineet ja juhaniin on vielä viikko aikaa. Kaikkien kukinta-aika on tänäkesänä mielestäni lyhyempi kuin muulloin, johtuneeko pitkästä kuivasta kaudesta.

Nyt ainakin sataa ja se on ihanaa. Malttaa ottaa kirjan käteen ja asettua mukavasti torkkupeiton kanssa mielituoliin lukemaan.

Yleensä kevätkesä on niin touhukasta aikaa pihapuuhasteluissa että eipä tule luettua kuin lehdet ja niitäkin rajoitetusti.

Pitäisi ehtiä joskus edes lastenlasten harrastuksiin mukaan, varsinkin Suvin kaa tallille. Kuvassa hän poseeraa 2-vuotiaan orin kanssa. Omistaa varsasta puolikkaan, on ainakin näin alussa erittäin innostunut kehittämään ratsastusharrastustaan ja on suuret tulevaisuuden suunnitelmat juuri tämän uuden varsan kanssa. Onhan hänellä mainio valmentaja ja varsan toinen omistaja, niin mikäpä on suunnitellla ja toteuttaa unelmiaan. Niinpä ne nuoret!
Maariankämmekätkin ovat kukassa pienen suihkulähteeni reunalla. Olen istuttanut ne jo pari vuotta sitten ja onnistui kasvupaikan vaihto hyvin koska ovat nyt kukassa.

Erikoinen on piippuköynnöksen vaatimaton kukka, muistuttaa tosiaan piippua.
Tässä istuessani kannettava polvillani, sade on vaan yltynyt, onneksi ukkostutka ei ennustanut ukonilmaa, onhan ilmakin viilentynyt huomattavasti. Sade on tervetullutta puutarhoille ja tietysti viljelijöiden pelloillle.

Aikaisin istutettu peruna on jo kukassa, joten on toivetta saada uudet perunat juhannuspöytään omalta maalta. Nehän maistuvatkin uusilta potuilta, eikä tarvita kuin voi ja sillipala seuraksi, niin onpa maukasta, siitä tulee taas lapsuuden ajan herkut mieleen, siksipä se onkin niin syötävän hyvää.

Nautin sateesta myöskin koiran kanssa ulkoillen, sadevaatteet vaan päälle ja kumpparit jalkaan. On kiva kävellä lompsottaa ja antaa sateen hieroa kasvojen ihoa, aistien ihanat kesäsateen mukanaan tuomat tuoksut. Lenkkini varrella on upea Hansaruusuaita jonka tuoksu on vallan ihastuttava ja sateisella säällä tuoksu oikein korostuu. Pihajasmikkeet kukkivat monilla vanhoilla pihoilla ja siinä on hienostunut ja aistia hellivä tuoksu. Pioni-lajikkeissakin on joitakin tuoksuvia yksilöitä, samoin kurjenmiekoista joku lajike tuoksuu erittäin hienostuneelle. Odotankin sitä iltaa kun aistin valkolehdokin tuoksun, se kuuluu juhannukseeni, lapsuudenkodin muistoissa. Parsilanjärven rantamailla lehdokkia oli runsaasti ja muistan vieläkin sen juhannustunnelmaan kuuluvan tuoksun kun kävimme tätini kanssa niitä ihailemassa ja tietysti poimimme niitä maljakkoonkin, näin ihana tuoksu tuli mukanamme koko talon tuoksuksi, se oli Juhannuksen tuoksu kilpaa koivunlehvien kanssa.