Juhannusruusutkin ovat kukkineet ja juhaniin on vielä viikko aikaa. Kaikkien kukinta-aika on tänäkesänä mielestäni lyhyempi kuin muulloin, johtuneeko pitkästä kuivasta kaudesta.Nyt ainakin sataa ja se on ihanaa. Malttaa ottaa kirjan käteen ja asettua mukavasti torkkupeiton kanssa mielituoliin lukemaan.
Yleensä kevätkesä on niin touhukasta aikaa pihapuuhasteluissa että eipä tule luettua kuin lehdet ja niitäkin rajoitetusti.
Pitäisi ehtiä joskus edes lastenlasten harrastuksiin mukaan, varsinkin Suvin kaa tallille. Kuvassa hän poseeraa 2-vuotiaan orin kanssa. Omistaa varsasta puolikkaan, on ainakin näin alussa erittäin innostunut kehittämään ratsastusharrastustaan ja on suuret tulevaisuuden suunnitelmat juuri tämän uuden varsan kanssa. Onhan hänellä mainio valmentaja ja varsan toinen omistaja, niin mikäpä on suunnitellla ja toteuttaa unelmiaan. Niinpä ne nuoret!
Maariankämmekätkin ovat kukassa pienen suihkulähteeni reunalla. Olen istuttanut ne jo pari vuotta sitten ja onnistui kasvupaikan vaihto hyvin koska ovat nyt kukassa.
Erikoinen on piippuköynnöksen vaatimaton kukka, muistuttaa tosiaan piippua.
Tässä istuessani kannettava polvillani, sade on vaan yltynyt, onneksi ukkostutka ei ennustanut ukonilmaa, onhan ilmakin viilentynyt huomattavasti. Sade on tervetullutta puutarhoille ja tietysti viljelijöiden pelloillle.Aikaisin istutettu peruna on jo kukassa, joten on toivetta saada uudet perunat juhannuspöytään omalta maalta. Nehän maistuvatkin uusilta potuilta, eikä tarvita kuin voi ja sillipala seuraksi, niin onpa maukasta, siitä tulee taas lapsuuden ajan herkut mieleen, siksipä se onkin niin syötävän hyvää.
Nautin sateesta myöskin koiran kanssa ulkoillen, sadevaatteet vaan päälle ja kumpparit jalkaan. On kiva kävellä lompsottaa ja antaa sateen hieroa kasvojen ihoa, aistien ihanat kesäsateen mukanaan tuomat tuoksut. Lenkkini varrella on upea Hansaruusuaita jonka tuoksu on vallan ihastuttava ja sateisella säällä tuoksu oikein korostuu. Pihajasmikkeet kukkivat monilla vanhoilla pihoilla ja siinä on hienostunut ja aistia hellivä tuoksu. Pioni-lajikkeissakin on joitakin tuoksuvia yksilöitä, samoin kurjenmiekoista joku lajike tuoksuu erittäin hienostuneelle. Odotankin sitä iltaa kun aistin valkolehdokin tuoksun, se kuuluu juhannukseeni, lapsuudenkodin muistoissa. Parsilanjärven rantamailla lehdokkia oli runsaasti ja muistan vieläkin sen juhannustunnelmaan kuuluvan tuoksun kun kävimme tätini kanssa niitä ihailemassa ja tietysti poimimme niitä maljakkoonkin, näin ihana tuoksu tuli mukanamme koko talon tuoksuksi, se oli Juhannuksen tuoksu kilpaa koivunlehvien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti