Kompostimultaa kasvimaalle ja kukille

Kevään raskain puuha fyysisesti on kompostimullan kärräily kasvimaalle ja kukkaryhmille Nyt se tuli tehtyä...hyvä minä !

Tänä vuonna multa piti seuloa kun viime kesän kuivuus aiheutti sen ettei kaikki pienet oksan palaset ehtineet maatua. Mutta kyllä kannattaa ylläpitää puutarha kompostia kun se tuottaa runsaasti hyvää multaa lisäämään pihan ja kasvimaan mullan .ravinteita, tuloksena rehevät kukkaryhmät ja satoisa kasvimaa.

Kompostiin voi kerätä kaikki puutarhasta tulevat kasvien lehdet ja varret, pensaiden oksat, haravointijätteet sekä lämpökompostorin valmis massa tehostamaan maatumisprosessia. Kompostikasaan voi välillä lisätä myöskin multaa, esim huonekasvien vanhat mullat tai poistettavat nurmipaakut, eikä kastelua kannata unohtaa.

Rentukat ovat kevään mieli kukkiani, tontin toisella laidalla ne ovat komeassa kukassa, kun taas toisella laidalla niissä on vain muutama hassu kukka. Lieneeköhän kesäiset niittohommat vaikuttaneet niiden köyhään kukintaan...mene tiedä.

Onnenpensaita on kaksi joista tämä kukki runsaasti ja toisessa on muutama hassu kukka. Mistähän nämä erot johtuvat

Seuraavaksi aloittelevat narsissit ja tulppaanit kukintansa. 

Maaliskuussa pihalla alkanut kukinta jatkuu aina marraskuuhun asti, mikä nautinto onkaan elää kukkien keskellä.

Tänään on tullut harrastettua hyötyliikuntaa yli oman tarpeen, ainakin kroppa kertoo sen. Vielä pitää tehdä sopivat venytykset että selkä ja vanhat nivelet pysyvät vetreinä.

Siiri-siilin ruokinta on alkanut. Kuva on viime kesältä sen takia että tyypillä on niin kova kiire ettei sitä pääse kuvaamaan. Onkohan se lainkaan Siiri? Vai juoksevatko siilit keväällä lujempaa kun ei nurmikkokaan jarruta.

Puuhastelut jatkuvat pihalla ja sateen sattuessa sisätiloissa, omakotitalossa on aina jotain korjattavaa ja siistittävää, aika ei käy pitkäksi. Taukoja päivän ohjelmaan tuovat luonto kappaleet joiden puuhailua on antoisaa seurata. Lepohetkinä toimivat lukutuokiot päikkärien aikaan ja iltaisin. Hetken istahtaminen palauttaa kehon sekä mielen uuteen vireeseen ja on helppo jatkaa raskaampaakin punnertamista arkisissa askareissa.

Tervehdyskäynnillä entisen työtoverin luona ja povausta kolmelle polvelle

Olen kokenut huonoa omaatuntoa, viime lauantaista lähtien kun huomioin vastaamattomissa puhelutiedoissani entisen työtoverini ja hyvän ystäväni soittaneen, juuri sillä aikaa kun olin saunassa.
Kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin, törmäilin kaupan ovella hänen poikaansa enkä siinä tohinassa ehtinyt edes lähettää terveisiä.

Istuimme kahvipöydässä kolmisin; nuorin tyttäreni ja nänen nuorempi tyttärensä, siis kaiken kaikkiaan naisia kolmessa polvessa. Siinä jutustellessamme kävi ilmi ettei meistä kellään ollut kuluvalle päivälle mitään sovittua menoa, niin mieleeni pompahti tarve käydä tervehdyskäynnillä entisen työtoverini ja ystäväni luona, naapuri kylässä. Esitin päivän piristeeksi käyntiä povarin luona. Tytöt eivät aluksi yhtään innostuneet vaan sanoivat että mennään vaan mutta sitten ei povauksia, lupaatko? No tietenkin tulin luvanneeksi koska minua halutti saada autokyyti ovelta ovelle, menopaluu. Päätimmekin lähteä heti. Ensin kukkakauppaan ja sitten kahvipaketin ostoon, tuliaisiksi.

En soittanut ystävälleni tulostamme etukäteen koska tiesin hänen olevan aina kotosalla, mutta pihalle tultuamma soitin hänelle, että tuutkos ulos tupakkatauolle. Yllätyskäynti onnistui täydellisesti.

Hän ilostui tulostamme niin ettei kahvinkeitostakaan meinannut tulla mitään. Kuulumiset vaihdettuamme hän otti povauskortit esille vaikka emme mitenkään pyytäneet emmekä olleet edes vihjanneet sanallakaan ennustuksista. Siinä sitten unohtui keitetty kahvikin pannuun juomatta. Niin meitä kaikkia omalla povausvuorolla jännitti mitä ne kortit näyttävätkään itsekullekin. 

Kortit näyttivät ihan mukavi"juttuja" tulevaksi meille kaikille kolmelle, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä eikä mikään asia "kiusaamaan" jälkeenkään  päin kun juttelimme kortin kertomista jutuista. Hauskaa hupiahan se olikin ja tärkeintä käynnissämme hänen luonaan oli tuoda hänelle vaihtelua melko yksinäisiin päiviinsä.

Ystäväni on koko ikänsä ennustanut korteista, hän on saanut siihen opin naapurissaan asuvalta vanhalta mummolta. Useinkin hänen ennustuksensa pitivätkin paikkansa kun hän katsoi korteilla meille työtovereille tulevia tapahtumia elämissämme.

Itse en oikeasti usko millin vertaa tähän povaukseen enkä muihinkaan ennustuksiin enkä horoskooppeihin mutta porukassa se on kyllä viihdyttävää ja hiljaisimmatkin ihmiset avautuvat puhumaan omista asioistaan; iloista ja murheistaan. 

Mieltäni jäi vaivaamaan ystäväni yleiskunnon heikentyminen kun sen huomasi ilman kysymättäkin , liikkeistä ja ulkoisesta olemuksesta. Pudotetut ylimääräiset kilot olivat tulleet tuplaten takaisin ja liikkuminen oli hankalaa. Jäin pohtimaan sitäkin miten hän jaksaa huolehtia huushollistaan, siivouksista ja lumitöistä, eikä varmaan pysty yhtään edes harkitsemaankaan  pienen kävelylenkin tekoa päivittäin, tai muutamaa tehohasta jumppa ja venytysliikettä sisätiloissa.

Jos ei aina muistakaan olla kiitollinen omasta terveydentilastaan niin tälläkin tapaamisella oli se vaikutus että lähetin kiitokset yläkerranherralle. Kohdatessamme ihmisen joka on enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen niin silloin viimeistään huomaa tuntevansa kiitollisuutta luojalta saamastaan terveyden lahjasta, yleensä sitä pitää aivan kuin asiaan kuuluvana luontaisetuna. Vammainen tai sairastunut lähimmäisemme herättää meidät tajuamaan kuinka suuri luojan lahja elämässämme on terveytemme.

Seurakunnan hautausmaksu noussut huimasti

Kotiseurakuntani on nostanut vuoden sisällä hautaus hintojaan 292,5 %!!!!!????????

Vuonna 2012/syyskuussa laskutettiin 200,00 € sisältäen
- haudan lunastusmaksun 50 euroa
- arkun hautausmaksun 150 euroa

Vuonna 2013/syyskuussa laskutettiin 785,00 € sisältäen:
- haudan lunastus 255 euroa
- hautausmaksu    285 euroa
- haudan peruskunnostus 140 euroa
- hautapalkkimaksu 105 euroa

Näin suurta kertakorotusta ei tällainen maalaisjärjellä ja lapsen uskolla varustettu seurakunnan jäsen ymmärrä alkuunkaan.

Harvoissa perheissä kuolema vierailee vuoden välein, nyt kuitenkin kävi näin :(  Tyttäreni ihmetellessä seurakunnan laskun loppusummaa, ehdotin siinä olevan jonkin virheen....

Otinkin sähköisesti yhteyden srk:n talousjohtajaan, kysellen hinnan korotuksesta, hän siirsi kyselyni puistopäällikölle. Sain vastaukseksi  ympäri pyöreitä selityksiä.

Oletin että hinnat perustuisivat hautauksesta aiheutuvista kustannuksista ja että niistä olisi tehty päätökset asianomaisessa hallintoportaassa, että minulle olisi kerrottu haallintoelin/kokous/ päätöspykälä , missä hinnat on vahvistettu. Mutta näin ei asia ollutkaan.

Tuntuu melko "löysältä" taloushallinnolta. Näinkö meitä kirkollisveron maksajia rahastetaan "viimeisestä palvelusta"? Näinkö paikataan aukot jotka srk menettää verotulojaan kun porukat eroavat kirkosta?

Vaikka mietin asiaa miltä kantilta hyvänsä niin en ymmärrä; miksi kaksi aivan samanlaista toimitusta  ja hinnassa 292,5 % erotus.

Käyttämämme hautaustoimisto www.callankukka.fi ei ollut korottanut hintojaan.
Surullista asiassa on myöskin se että kaikki lähipiirimme nuoret päättivät yhteen ääneen erota kirkosta.

Kyllä tässä täytyy olla jotain mätää ????? Eihän seurakunta voi näin toimia !!!!!!????

Pihapuuhasteluja

Tänään sitten SATOI VETTÄ, ihan tuli taivaan täydeltä mutta vain pari tuntia, ois nyt vähän pidempään jaksanut. Oli taivaallista herätä sateen ropinaan, hitaasti kuunnellen, venytellen....

kiittäen mielessään uudesta päivästä ja terveydestä.... ylellisyyttä kaikki.... kiitos...nautin elämästä...

Nyt on otettava sahat/oksasakset käteen ja  poistettava pähkinäpuun alaoksia että näkee paremmin pihalle kun istuu keittiön pöydän ääressä. Oksat olivat kasvaneet rutkasti ja olivat kasvattaneet lehtiä niin että oksat roikkuivat ihan maahan asti. Kottikärryllinen puun lehtiä siitä tulikin, kompostin ruuaksi. Oksat pilkoin saunapuiksi koska ne ovat ihan kelvollisia klapeja vesipadan alle. 

En kuitenkaan hennonnut sahata alimpia oksia kokonaan pois koska yksi niistä toimii rekkitankonani kun venyttelen selkälihaksiani pihatöiden lomassa ja samaan  oksaan on tuulikellokin ripustettu. 

Puu on hyvällä paikalla, varjostaen pahimmalta auringon paahteelta ja  keittiökin pysyy siedettävän viileänä hellepäivinäkin.

Innostuin sahaamaan taas yhden jykevän oksan orapihlaja-aidan takana olevasta männystäkin, vaikka se on kunnan maalla mutta oksat ovat meidän tontin päällä. Lumisina talvina oksat taipuvat lumitaakan painosta pensasaidan päälle.

Nykyään kun aikaa on enemmän niin kierrätän  kaiken puutarhasta ja pihalta tulevan materiaalin hyötykäyttöön. Ennen keräilin oksat kasaan ja poltin ne pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Nykyään kompostoin kaiken mahdollisen ja isommat oksat pilkon poltettavaksi saunan uuneissa.

Rytmitän päiväni mielitekojeni mukaan ja nyt on meneillään mahdoton lukuvimma, onneksi kirjasto on omalla kylällä niin siellä polkaisee fillari tuossa tuokiossa. Luen kirja ja päivä, olen parhaillaan Anneli Kivelän romaanien kimpussa mutta kelpaa tähän lukuvimmaan aina välillä henkilöhistoriaa ja jännäreitäkin. Seuraavaksi otan käteeni Anne Leinosen kirjan; "Viivamaalari" ja asetun tyynyjen varaan mukavasti, lukulampun alle, lukemisiin !

Puunkaatoa, kanukan leikkuuta ja haketusta

Metsurit kaatoivat pari lehmusta ja siitähän alkoi päivän risusavotta joka jatkuu vielä tulevinakin päivinä.

Naapurin isäntä katkoi Terijoen salavista kaksi kallistunutta haaraa, jotka varjostivat perunamaata.

Sainpas aikaiseksi leikata kanukkapensaat, se oli saavutus ! Aloitin oksien haketuksen ja kylläpä homma tuntui ankealta. Liekö terät tylsyneet vai missä vika kun homma ei suju toivotulla tavalla.

Varsinaista haketta tulee kyllä mutta puolet tavarasta on pitkää kuoren noroa joka tukkii koko vehkeen.
No eipä se haittaa kun silvon noi norot vesurilla pienimmiksi ja laitan vaikka puutarhakompostin katteeksi. Kyllä tavara paikkansa löytää ja oksatkin saadaan hyötykäyttöön ja sitten  lopuksi kompostiin maatumaan.

Olen päättänyt hakettaa nuo lehmuksen oksat, vaikka niit on kyllä runsaasti. Saas nähdä miten hakettaja-muorin käy ?

Otin tänään kaikista kukkaryhmistä kuvat, siksi että voin syksyllä katsoa mitkä kohdat tarvitsevat lisää kukkasipuleita.

Vaikkakin rusakot ovat syöneet krookusten kukkanuppuja niin kyllä niitä on jäänyt vielä kukkimaankin. Käyskentelen pihamaalla ihan vain aistien kukkien kauneuden ja kevään tuoksun luonnossa, taustalla lintujen konsertti. Siis kevään voi aistia voimakkaasti....... kaikilla aisteilla...... ihan humaltuen kevään  vahvistavasta energiasta.

Lämpökompostorin madot ja asemankello

Lämpökompostorini pysyi sulana koko talven ja ilmojen lämmetessä sen lämpötila nousi +60 asteeseen.

Pelästyin kun avasin luukun, punertavia vilkkaita lieroja ihan kasapäin, kompostorin suulla. YÖK.

Lienevätkö nuo näkyvät vaaleat pienet niitä kärpäsen toukkia ?

Sekoittelin lapiolla koko massan ja tiputin kaikki madot massan sekaan. Kuorikkeella kuivasin vielä vapaana olevat pinnat ja lisäilin kuoriketta massan päälle. Tuoksu oli muhevan hyvä. Matosille oli varmaan tullut "HIKI" kun lämpötila nousi ja yrittivät tuloksetta päästä kannen alta ulkoilmaan vilvoittelemaan.  Kuorikkeen käyttö estää karpastentoukkien muodostumiset ja korkeassa lämpötilassa varmaan kaikki elolliset oliot kuolevat ja muuttuvat maaksi jälleen.

Hankin asemankellon ja nyt se näyttää aikaa autokatoksen seinällä, pihamaalla puuhastelijoille eikä tarvitse multaisin sormin etsia taskusta kännykkä aikaa.

Yöpakkasia ei ole enään ollut ja aamulla mittari on näyttänyt jopa + 8 astetta, nousten päivällä jopa +12:sta.

Kevät sateita on saatu jo muutama päivä joka on sulatellut mukavasti lumiakin. Kevät on!

Peipon laulu kuului tänään jo komeasti :)

Lintulautojen huoltoa

Pitkän sadekauden jälkeen on aiheellista puhdistaa lintulaudat ja poistaa niiltä vesisateesta kastuneet siemenet. Talipallotkin ovat sateen jälkeen sään pakastuessa ihan kovia eikä tintit saa niistä tarpeeksi helposti syötävää irti. Kun jäätyneitä talipalloja vähän pienentelee jollakin teräaseella ja jättää "telineen" alusmaastoon niin fasaanit kyllä syövät ne innolla.

Kauralyhteelläni käväisi yhtenä päivänä keltasirkkuparvi, sikseen aika harvinainen näky. Eipä jäänyt jyviä parven ruokailtua, vai olisikohan "piharusakko" puhdistanut jämät lyhteestä. Harmi kun ei kylällä ole näkynyt lintulyhteitä myynnissä lainkaan. Jouluksi ostin onneksi Riihimäen tavaratalosta  linnuillekin joululahjaksi!

Oravat käyvät myöskin ihan säännöllisesti lintulaudoilla aterioimassa ja lehmuksen kannolla pähkinöitä syömässä, jotka olen keräillyt omasta pähkinäpuusta tippuneet "hedelmät" ja rikon ne vasaralla syönti kuntoon koska pieni orava ei mahda isoille pähkinöille mitään. Tein kyllä syksyllä havainnon oravan kätkemispuuhista, kun se piilotti ruusupenkin multaan kokonaisen pähkinän, ei varmaan muista kätköään eikä nyt lumen peittäessä maan , ainakaan löydä niitä.

Runkosuojat hedelmäpuille

Miten rusakot voivat kaluta jo näin alkusyksyn aikaan hedelmäpuiden runkoja. Satuin huomaamaan aamuisella koiralenkilläni naapurin puutarhassa nuoren omnapuun rungossa laajan alueen valkoisena, siis rusakot varmaankin olleet aterioimassa. Lenkkipoluillani törmäilen näiden vekkuleiden kanssa useinkin ja ovat jo käyneet niin tutuiksi etteivät oikein pidä kiirettäkään enään poistua poluilta, siinä vaan loikkivat hitaalla tempolla edellämme kunnes Kyttä-koira hiukan älähtää niin jopas loikkaavat piiloon pensaikkoon.

Koira sisälle ja kiireesti etsimään "saunakamarista", joka on varastona, rungonsuojuksia. Olivat tallessa , ainakin iältään 20 vuotta vanhoja, vähän haalistuneita mutta sehän ei haittaa kun vaan ovat ehjiä.
Ensimmäiseksi äitienpäivälahjalleni; Rusokirsikalle suojus.
Sitten koristeomena- ja valkeakuulas-omenapuulle. Ähäkutti , pupuset, ehdinpäs ennen teitä, hah, hah, haa
Monivuotisten kukkien kylvölaatikkokin alkaa vihertää, melkein kaikki ovat itäneet.

Kesä jatkuuvielä.... kylvin nämä samettiruusut itsepoimituista siemenistä suoraan maahan, ilman esikasvatusta sisällä. Näiden piti olla isoja ja väriltään valkoisia, Ainakin siemenet keräsin vaan valkoisista puskaista.
Syysasterikin aloittaa jo kukintaansa ja ruusuihin avautuvat viimeiset kukat.
Nautin suuresti syksyn myrskyistä ja sateista. Kun pukeutuu sään mukaan, ettei palele, niin on erittäin ihanaa käveleskellä koiran kanssa metsäisillä teillä ja poluilla. Tuulen tuiverrellessa puiden latvustoissa. Haapakin aivan helisee, sen lehdistä lähtee korvia hivelevä sointi, syysmusiikkia parhaimmillaan...

Kun ulkona sataa, niin on ihan pakko ottaa ensimmäisen kerran sukan kudinkin käteen, tv:tä katsellessa, siinä samalla valmistuu sukkapari jos toinenkin kun katselee uutisia ja ajankohtaisohjelmia... huvi ja hyöty yht´aikaa :)

Ukkolaukan siemenet talteen

Päätin eilen etten sunnuntaina tee mitään, pidän "vapaapäivän", mutta iltapäivällä jo veti joku imu minut pihalle. Keräilin Ukkolaukan siemenkodat ja leikkelin varret pois, laitoin siemenkotapallukat laakealle vadille ja varastoon kuivumaan. Loppukesästä siemenet ovat valmiit kylvettäviksi, näin voi hiukan hallita missä haluaa laukkoja kasvatella
Tämä pelakuu on väritykseltään vallan viehättävä, lehdet ovat moniväriset niin ettei kukkaa oikastaan huomaakkaan. Sijoitin sen autokatoksen suuaukon vierustalle, hiekkamaalle, siinä sen värillisyys tulee parhaiten esiin.
Keväällä suoraan ulos kasvuruukkuihin kylvetyt krassitin aloittavat kukintaansa.
Poistin töyhtöangervon ruskistuneet kukkatupsukat , ne eivät enään värinsä vuoksi toimi "silmälle iloksi", jo senkin vuoksi että seuraavaksi kukkiva pehko pääsee paremmin esille.
Ruusupavutkin harkitsevat aloittavansa kukinnan...Mansikkamaan maanparannuskasvillisuus on ihan tyydyttävän rehevää. Ruusupapu ja veriapila myöskin ilahduttaa vielä runsailla kukillaaan.... kunhan ehtivät.... kukannuppuja on jo runsaasti.

Huh huh hellettä; eilen +32 astetta tänään +29. Kymmenen astetta viileämpi sää sopisi paremmin meikäläiselle ja Kyttä-koirallemme. Ilma on niin sähköinen ja ukkonenkin jyrisee jossain kaukana Hyvinkään suunnassa. Toivottavasti ukonilma ei siirry tälle alueelle , joskin sateet olisivat tervetulleita. Aurinko on pilvien takana joten nyt onkin sopiva sää siirtyä pihakeinuun lueskelemaan , sunnuntai-iltaa viettäen.

Ai niin;

Aamulenkillä tein mieluisan havainnon; juhannuksena ilmestynyt romutettu henkilöauto oli poistettu läheiseltä joutomaalta, toivottavasti asiallisempaan paikkaan.

Romutettu auto jätetty luontoon...

Juhannunnuksena, keskelle luontoa, hiukan maantieltä syrjemmälle oli ilmestynyt romutettu henkilöauto punainen Nissan Primera, UFT-405, rekisterilaatat olivat lauantaina vielä paikoillaan mutta sunnuntain poistettu.

Hiukan on auto saanut kolhuja; tuulilasi ja etummaiset sivuikkunat rikki, katto lommoilla ja koelautakin kärsinyt ....

Ihmettelen sitä että kuinkahan tiheässä näitä on yleensä luontoon jätetty kun kilometrin sätellä ja vuoden aikana olen koiraa ulkoiluttaessani kohdannut jo kolme luontoon hylättyä autonromua

:(

Ajattelemattomuutta tai järjen köyhyyttä moinen homma joka tapauksessa on. Sehän tiedetään että pikkupojat ja -tytöt hajoittavat näitä romuja edelleen ja siinä touhussa lasin ja metallin kappaleet leviävät luontoon, jääden meidän lemmikkieläintemme riesaksi; maastossa liikkuessamme.

Ihnetyttää myöskin se, miksi ei näitä romuja toimiteta kierrätykseen, onhan paikkakunnalla ympäristöpalkinnonkin tänä vuonna saanut yrittäjä joka jopa hakee romut kierrätettäväkseen maksutta. Kumpa ei tämänkin koslan kohtaloon liity rikosta, mene ja tiedä.

Olenkin taas tehnyt ilmoitukset tapauksesta kunnan tiemestarille ja kylämme lähipoliisille, koska en vaan voi jättää asiaa sikseen kun tämänkin ympäristöongelman voi helposti poistaa, ei tosin ilmaiseksi, koituuhan auton siirrosta aina kustannuksia.

Herää kysymys; miten olemme nuorisomme kasvattaneet ja evästäneet heitä esimerkillämme kunnon kansalaisiksi ? Parantamisen varaa on itse kullakin, parempi myöhään kun ei milloinkaan, ainahan voi korjata tapojaan!

Roskat luontoonko? Äly hoi, ymmärrys älä jätä!

Ihmettelin Pinnintien varteen heitettyjen jätteiden määrää. Melkein meni päivälenkki pilalle. Muutamilla ihmisillä on törkeää välinpitämyyttä ympäristöään kohtaan ja tyhmyyttä heittää toisten maille puutarhajätteitään. Kantoja, oksia, omenia, lehtiä ynm osa hyvää kompostoitavaakin jätettä paljon.
Omenia voisi viedä luvan kanssa metsästystä harrastavien maille, eläinten ruokintapaikoille.
Ja kaiken huipuksi hylätty auto, aivan entisen luontopolun varrella, alue oli ennen ainakin luonnonsuojelualuetta.
Eikä tarvinnut kulkea kuin vähän matkaa tuli tämä korea pakastinarkkukin vastaan. Olikohan jollakin marjastajille uusi idea säilöä marjoja ?

Kylläpä meitä on monenmoisia ihmisiä ja kuitenkin puutarhajätteiden kompostointi on hirmu helppoa ja tuloksena saadaan hyvää ravintorikasta multaa kukkapenkeillemme ja kasvimaillemme, eipä luulisi olevan tarvetta roskata luontoa. Kodinkoneet saa viedä maksutta kaatopaikalle, ei siinäkään ole hituistakaan järkeä heittää niitä Pinnintien varteen.

ÄLY HOI , YMMÄRRYS ÄLÄ JÄTÄ!