Lunta tulvillaan .....

Autokatoksen räystäsverho 😎 

Viime vuonna tähän aikaan olivat krookuksen kukassa, nyt kukkapenkki on paksun hangen alla. Yöpakkaset ovat sen verran kovat, että lumen sulaminen hidastuu entisestään.

Kirjokanukka on nöyrtynyt talven vallan alle, mutta on kovaa vauhtia nostamassa oksiaan.

Grillipaikankin peittää vielä lumi.

Pihaan tulotie on paksun  ja kovan jään peitossa, lumivallit ovat melkoisia.

Lumivalli yltää sähkökaapin alaosaan asti....

Kahlasin leikkaamaan kuusen. Yritin saada siitä säännöllisen muotoisen, mutta ei työ oikein onnistunut, pitänee suorittaa korjausleikkaus lumien sulattua.

Tieverkosto on melko haastavassa kunnossa, näin lenkkeilijän kantilta arvostellen. On runsaasti vettä, jäätä, sohjoja ja muuta liikkumista rajoittavaa tekijää. Sitä se runsas luminen talvi teettää. Autoilijat valittavat eniten, milloin mistäkin lumikasasta joka on näkö esteenä liittymissä... onko pakko ajella kaahaten, eikö ole aikaa hiljentää vauhtia sen verran että näkee muun liikenteen. Aurauskalusto on suorittanut omalta osaltaan hommat ihan tyydyttävästi, mutta mihin tuon runsaan lumimäärän saisi paremmin sijoitettua, sulamaan, enpä osaa sanoa.

Paljon on somessa haukuttu auraajia ja hiekan puutetta jäisillä tieosuuksilla. Toivon että säilyttävät hyvän työmotivaationsa palautteista huolimatta. Kuitenkin pahimpina pyrypäivinä työpäivät venyivät tuplasti, kyllä heiltäkin kysyttiin voimia jo fyysisesti, henkisistä paineista puhumattakaan....tsemppiä heille työssään.

Me ihmiset olemme aikamoisia valittajia , koskaan ei ole asiat kaikkien mielestä hyvin eikä edes tyydyttävästi, Emme huomaa talven tuomia iloja ja luonnon kauneutta. Runsas lumi tuo mahdollisuuden monenlaisille harrastuksille, lumihuntu puissa ja pensaissa on kaunista katseltavaa. Näistä nauttien luulisi että unohtaa  ja sietää paremmin pienet haitat mitä runsasluminen talvi saa aikaan.

Varmaahan on että lumet ja jäät ovat sulanneet kesäkuuhun mennessä, toivossa on aina hyvä  elää, eikö 💖

 

Tarttis tehrä jotain

 

Huh,huh, sanovat pensasaidat painavan lumitaakkansa alta 😡

Tarttis varmaan tehrä jotain 💪

Tämän päivän hyötyliikunnaksi hyväksyin lumitaakan poistot pensailta ja puiden oksilta. Katuharja ja tekeskooppivarrrellinen työkalu mukaan ja hommiin.

Pakkaslunta oli helppo pudotella korkean tuijan oksilta ja pensasaidoilta. Hiukan kopautti oksaa niin lumet pölähtivät alas, niin hereästi että oli kiire väistää alta pois, etten saanut niitä niskaani.

Olin varautunut kahlaamaan 60 senttisessä hangessa, niin vyötin housunlahkeet "jeesusteipillä" saappaan varteen ja se konsti toimi, ei yhtään lunta sukanvarressa 😍

Kummallinen ilmiö tänä talvena on että orapihlaja-aita maistuu rusakoille 😕

Lähellä aitaa olisi tarjolla vadelman oksia, koristeomenapuu ja marjapensaan oksat, mutta vaan pensasaita kelpaa ristiturville ?????

Nähtäväksi jää, selviääkö aita talven tuhoilta ? Onkohan puput kuulleet aikomuksestani leikata koko aita tapeille, homma tulee ehkä tulevana keväänä ajankohtaiseksi 👎

Jälki on pahan näköistä 😖

Lämpökompostorissa on hyvä lämpö ja massan palaminen hyvässä vauhdissa. Ihmettelen kun ottaa huomioon pitkän pakkas jakson ja yhden hengen talouteni. Selityksenä on varmaan biohiili, jota olen hiukan massaan lisänyt ja tietenkin Biolanin tehokuivikkeen. Talvityhjennyksen olen aina näihin aikoihin tehnyt mutta nyt kannattaa siirtää toimenpide siihen kun lämpötila alkaa laskea. Otan yleensä aina pari 20 litran muovisaavillista massaa kompostorista pois ja säilytän ne kannen alla, kylmässä ulkovajassa, kunnes puutarhakomposti sulaa ja voin lisätä massan kasijätteiden sekaan, multautumaan.

Olen kompostoinut kaiken talousjätteen jo yli 20 vuoden ajan ja sama Biolanin lämpökompostori on ollut käytössä koko ajan, eikä siitä ole mikään osa hajonut, lämpömittarikin on alkuperäinen.

Tämmösiä puuhasteluja tänään.... taidan seuravaksi keitellä itelleni kunnon kohvit....kuulumisiin 🙏😍 

Kielot kukkivat tammikuussakin

Kaivoin lehmuksen alta lapiolla suuri silmuisia kielon juurakoita ja istutin ne kukkaruukkuihin ennen maan jäätymistä. Aluksi ne asustivat pimeässä kellarissa, lämpimään ja valottomaan ne pääsivät marraskuun alussa, kun niissä oli kunnon alut siirsin ne ikkunalaudalle. Kukkanuput kehittyivät melko nopeasti ja kukinnat säilyvät pitkään, tuoksukin on hajuaistia hurmaavaa. Kuvaushetkellä  valo-olosuhteet olivat melko surkeat, kielot ovat loistavia.

tuoksuu....tuoksuu....

Kerrottu, vaaleanpunainen amaryllis on vaihteeksi kauniimpi kuin se vakio, joulunpunainen. Kaikki joulukukat kukkivat vieläkin, jopa tähän kaunottareen on tulossa jo kolmas kukkavana.

Onnistuin tänä vuonna välttämään kaikenlaisen joulu hössötyksen. Helppoa oli unohtaa kaikkien jouluruokien ja leivonnaisten valmistelut, sekä joulukoristelut. Ainoat ajankohtaan liittyvät laitteet olivat valopuu porstuassa ja kyntteliköt ikkunoilla, nuutinpäivään asti.

Tein myöskin historiaa kun olin kolme vuorokautta kotoani poissa. Nuorten kanssa naapurikylän "piilopirtissä", herkkuruokiamme valmistaen ja nauttien kolmistaan herkuista ja lemppari leffoistamme. Yllättävän antoisa kokemus itse kullekin, kannattaa kokeilla.

Lunta tuli kerrankin kertaheitolla tarpeeksi, ainakin puoli metriä ja kinokset  sen päälle. Jo oli lumikolalle ja tällekin mummelille tarpeeksi hyötyliikuntaa. Tällä hetkellä luonto on kauneimmillaan, aurinko paistaa, puut ja pensaat on siroteltu lumipuuterilla, ei voi talvimaisemat enään tästä parantua.

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Pakkasherra paukkuu nurkissa

On saatu nauttia talvisista pakkas keleistä, lumi narskuu kengän aivan kuin enen vanhaan. Kuva on napattu jostakin postikortti mainoksesta, eikä ole kuvan ottajasta mitään tietoa. Kaikesta huolimatta kuvassa on jotain vanhanaikaista, ehkä tuo riukuaita tekee sen tunnelman joka huokuu kuvasta. Luminen maisema on nyt samanlainen  omasta ikkunastanikin katsottuna. Puiden ja pensaiden oksilla on kevyt harsomainen lumihuntu ja aurinko on laskeutumassa puiden latvojen taakse... kaunista.

Vanhat orgideani vaan jaksavat kukkia, keittiön ikkunalla, vaikka kukkalaudan alapuolella sähköpatterit hohkaavat kuumuuttaan. Ehkä viihtyvyyteen vaikuttaa eniten Biolanin orgidearuukut. Tosin yritänhän minäkin antaa kukilleni kaiken kasvatustaitoni mutta se ei ole kuitenkaan aina riittänyt. Kukat ovat silmälle iloksi kun ei ole muita kukassa ja viherkasveillakin on vielä talvilevon aika. 

Kun osaa nauttia pienistä ilonaiheista, niin saa olla melkein jatkuvasti onnellinen. Sitä taitoa opettelen päivttäin, eihän se aina ole helppoa mutta yrittänyttä ei laiteta. Opettelen sitä taitoa päivittäin ja onnistuin jo melko hyvin. Joskus vaan uutiset ja ympäristö pääsee suojavarustukseni läpäisemään niin törkeästi että ilon aiheet hämärtyvät. Kertaus on opintojen äiti, täässäkin hommassa.

Pakkas säät muistuttivat nipistelyllään etten ollut pukeutunut säiden edellyttämällä tavalla, joten kipin kapin vintille; ihan ikiomalle "kirppikselleni". Sieltähän se iänikuinen pilkkipukuni löytyi vinttikomeron orrelta. Aikoinaan melko vähän tuli puvulle käyttöä kun mielin jäille vasta kevätauringon jo lämmitellessä eikä tarvinnut mitenkään paksumpia varusteita ulkoiluun. Olen hankkinut pilkkipukuni johon kuuluu henkselihaalarit ja hupullinen pusakka jo 70-luvulla. Siitä varmaan johtuu että vetskarit menevät juri ja juuri kiinni. Puvussa on teddy-vuori, joten ei taida näillä seuduilla tulla sellaista ilmaa ettenkö tarkenisi.
Kovat pakkaset eivät ole vähentäneet ulkoiluani ja liikuntaani minkään vertaa ja siitä saa kiitoksen Vili-koirani, jonka ansiosta tulee lähdettyä joka säällä aamu- ja iltalenkeille. 

Odottelin  ja toivoin koko alkutalven lumentuloa että olisin päässyt lumitöihin, nyt sekin toive on toteutunut. Sais vaan vieläkin tulla taivaalta hiutaleita että pääsisi lumikolan kaa päivätansseihin.

Kun ulkoilee säännöllisesti ja saa sopivan annokse liikuntaa päivittäin pysyy paljon vireämpänä ja jaksaa istua tietsikan ääressä naputtelemassa. Eipä taida olla kehumista jos totta puhun; "Piika-kirja" projektini edistyy vähän nihkeästi, aina tuppaan löytämään jonkun tekosyyn ettei tarvitse keskittyä aiheisiini. Siinäkin on se aloitus vaikeinta, sitten kun pääsee kirjoittamisen alkuun niin jutut etenevät ja tekstiä soljuu sujuvasti. Toisaalta kirjoittaminen on minulle yksi harrastuksistani ja ihan vapaaehtoista. Toisaalta se tuntuu käyvän työstä, vieden ylimääräiset energiat mennessään. En yhtään ihmettele että kirjoittaminen toimii myöskin hyvänä terapiana jos on elämässä joitakin käsittelemättömiä asioita mitä pitäisi purkaa mielestä pois. Minulle niitä on jäänyt sielun syövereihin  joita nyt puran kirjoittaen. Aloitin työsuhteeni kiemuroista mutta jatkan varmaankin kirjoittelua myöskin yksityiselämäni solmuja aukoen. Sen näyttä vain aika miten onnistun.

Lintujen talviruokintaa

 Pakkas säiden tullessa saapuivat myöskin keltasirkut kauralyhteille.

Muutaman linnun parvi tyhjentää nopeasti nuo ruokakaupasta ostetut lyhteet.

Täytynee hommata säkillinen kauroja joltakin maatilalta kun kelttasirkut ovat huomattavasti lisääntyneet edellisiltä talvilta, eikä niile kelpaa muut viljat.

 Kelpaa se kaura sinitiaisillekin.

 Auringonkukan siemeniä on menossa jo toinen 25 kilon säkki, tiaisten herkkua.

 Talipalloilla on vipinää

 Mustarastas saa tinttien tiputtamat jämät maasta.

 Pari kertaa vuodessa onnistuu havaita parven pyrstötiaisia talipalloilla.

Aloitin lintujen talviruokinnan jo syyskuussa mutta lintuja kävi harvakseltaan kun luonnosta löytyi ruokaa niille riittävästi. Tähän aikaan on erittäin tärkeää jatkaa ruokintaa ja huolehtia että siemeniä ja talia on aina saatavilla. Jos linnut ovat toittuneet käymään laudoilla niin jos niille ei ole syötävää se saattaa heikentää niiden selviytymistä hengissä, kovilla pakkasilla.

On hyvä muistaa ettei anna linnuille mitään suolaista, siement ja suolaton tali ovat sopivaa syötävää  kaikille tirpoille.

Ruokintalautojen alustoilla käyvät ruokailemassa kesykyyhkyt, fasaanit, pikkuvarpuset, oravat ja mustatrastaat. Yövieraina käyvät rusakotkin. jäljistä päätellen.

Ruokalaudat ja niiden alusetkin täytyy pitää siisteinä ettei pihaan kotiudu "kutsumattomia" ruokavieraita, rottia ja hiiriä. Asianmukaiset ja siistit  laudat eivät omalta osaltaan levitä sairauksia ja linnut pysyvät terveinä ja virkeinä selviämään talven kylmyydestä, valmiina "kesähommiin" syömään puutarhan  tuhohyönteisiä ja -toukkia.

Oraville on oma ruokintapönttö  johon laitan auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. 

Olen laittanut koirankarvoja verkkopussiin ja sitonut sen riippumaan autokatoksen kattoparrusta. Huomasin vanhan pussukan olevan tyhjä ja koko pussi oli riekaleina, siispä uudet karvat, uuteen pussukkaan ja kurret ; olkaa hyvä! Varmaankin oravat ja linnut vievät karvoja pesätarpeiksi ja lämmikkeiksi talven varalle.

Lintujen ja eläinten touhujen seuranta on rattoisaa huvia, se voittaa kaikki hömppäohjelmat mitä nykyään tarjotaan telkkarista. 

Seuraavaa puuhastelua onkin uuden kauralyhteen asennus puun oksalle ja siemenien lisäys lintulaudoille.

Lumihiutaleita hiljalleen

 Vihdoinkin satoi lunta !

Tosin lumitöihin ei piha vielä kutsua viestitä. Kehoni kaipaisi jo talvista hyötyliikuntaa, alkaa tuntua jo keväistä heräämistä kaamosväsymyksestä. 

Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran oikeesti talven tuntua kun mittari näytti -14 astetta ja koillistuuli kipristeli nenän-  ja poskipäissä. Vili-koirakin nosteli jalkojaan, eikä halunut jatkaa tepastelua. Aamuiset tarpeensa tehtyään suunnisti rivakasti kotiin päin, yhtään eivät "sähköpostit" kiinnostaneet nuuhkimaan.

Vuonna 2011 satoi lunta runsaammin, tuli melkein lumen sijoitusvaikeuksia, kun pitää ottaa huomioon myöskin keväällä sulavasta lumesta tulevat valumat.

Onneksi tontilla on tilaa runsaillekin lumille !

Keinukin oli talvilevossa.

Vanhakin (10v.) koira nauttii lumesta.

Lumisateesta ei päässyt vieläkään nauttimaan pidempään, kyllä jo tammikuussa toivoisi hiukan enemmän lunta maahan. Mitenkähän kasvit kestävät pakkasia kun ei ole lumikerrosta suojanaan. Loppiaiseksi pakkanen kiristyy, ennusteiden mukaan, saas nähdä tuleeko talven ennätyslukemat. 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pakkaslumi narskuu askellessa lumisia kylänraitteja, talvi on parhaimmillaan. Kaikkialla on niin puhtaan valkoista. Tällaisella ilmalla ulkoillessa latautuu voimakkaasti, aivan kuin sielukin puhdistuisi., vireystaso nousee ja tuntuu että nyt jaksaa taas jatkaa meneillään olevaa suurehkoa projektia aivan eri tehoilla, siis kirjoittamaan.

Tilhiä,.Pyrstötiaisia,....lunta....lunta....

 Ensimmäiset Tilhet saapuivat Marjaomenapensaan marjoja syömään tänä yalvena.

Kuva: Jorma Ahola

Pyrstötiaiset pysähtyivät tankkaamaan , se on mahtava näky, pvat  erittäin arkoja ja pyrähtävät heti lentoon kun joku liikkuu lähistöllä. Niitä on joka vuosi noin 6-8 lintua parvessa, eikä parvi viivy kuin hetken että oli hyvä tuuri kun satuin ne havannoimaan.

Lumi on hajoittanut Tuijan latvukset erilleen, niistä yksi aivan taittunut maahan asti, pitäisiköhän tehdä jotakin ?

Pensaatkin ovat saaneet talvipompat ylleen.

Pensasaitaa taivuttelee lumipaakut, pitäisiköhän hepottaa taakkaa.

Pihaliittymästä on siirretty lumet sireeninalle, aika iso kasa jo....

Polku naapuriin....

Lumikasa on saman korkuinen kun Norjanangervopensaat. Olen vielä tähän asti jaksanut siirtää kaiken lumen männyn ja pähkinäpuun välimaastoon, siinä sulaessaan vedet valuvat rakennuksista poispäin.

Tähän mennessä olen nyt saanut melkein tarpeekseni tämän talven lumitöistä, vaikka tykkäänkin kolata lunta, rajansa silläkin "huvilla".

Talvinen luonto on nyt kaunis ja lumi puhtaan valkoista, voiko enempää talviselta maisemalta toivoakaan.

Lintulaudoilla on ruuhkaksi asti siementen syöjiä, päivittäin pitää täydentää lintulautojen sisältöä. Tärkeää onkin jatkuva lintujen talviruokinta, katkoja ei ruokinnassa voi pitää kun on sen syksyllä aloittanut. Näin turvaa niiden selviytymisen varmimmin talven yli. Joka päivä pysähdyn katselemaan lintujen ja oravien touhuja, se on erittäin mielenkiintoista ajanvietettä.

Kioskin tädit

Hyötyliikuntaa on saanut ihan tarpeeksi kun lunta on satanut koko sunnuntaipäivän, säätiedotteiden  mukaan sateet jatkuvat vielä keskiviikkoon asti. 

Maanantaina avataan kylällämme remontoitu ja laajennettu uimahalli, tosin vielä osittain, allasosato ei vielä ole käytettävissämme. Olemme naapurin rouvan kanssa suunnitelleet tutustumiskäyntiä uusitussa  uimahallin kahviossa, kuullessamme että siellä on tarjolla Tuiskun leipomon tuotteita. 

Mieltäni on suuresti huolestuttanut kylämme kioskin henkilöstötilanne, kuultuani että herttainen ja altis asiakaspalvelija jättää kioskimme lähiviikkoina. Mietin miksi ennen kioskin tädit olivat samoja mukavia ja jopa läheisiksi tulleita ihmisiä, kioskilla oli mukava asioida. Nykyään kaikki kivat tytöt ovat lähteneet muualle töihin, mistä johtuu ettemme saa tyttöjä viihtymään kylämme kioskilla? Siinäpä pulmaa ratkottavaksi. Pitäisiköm meidän; asiakkaiden  tehdä jotakin ! Ainakin palautetta voi antaa suoraan kioskiyhtiölle. Itse olen antanut palautetta mutta olen myöskin ottanut asiaan kantaa ; jaloillani, eli olen asioinnut muualla. Sehän ei ole ihan järkevää toimintaa parempi vaihtoehto olisi "vaikuttaa asiaan". /http://www.r-kioski.fi/palaute/

Ennen kioskin "tädit" olivat eläkeikään asti kioskilla työssään, toisin on nyt. Kirjoitan "tädeistä" kun olin silloin nuori ja nyt "kioskin tytöistä" kun itse olen "vanhus". Niin sitä aika muuttaa asioita ja kotikylän palveluja. 

Pohdiskeluista huolimatta olen myöskin nauttinut talvisista maisemista, tehden Vili-koirani kanssa kaksikin pitkää kävelylenkkiä. Luonto on kauneimmillaan. Lintulaudoilla on riittänyt vilskettä, Punarinta pariskuntakin  käy päivittäin aterioimassa, ihmeesti se pystyy talvehtimaan pihallani. Ehkäpä ne käyvät lämmittelemässä jossakin pöntöistäni tai puupinon suojassa, autokatoksessa. Päivittäin katselen mielenkiinnolla lintujen ja oravien elämää, syöttölaudoilla, se on tosi jännää katsottavaa toisinaan.

Tekisi mieleni mennä lähistöllä olevaan hyvään pulkkamäkeen laskettelemaan mutta en ole vielä kehdannut yksin mennä, mäki on niin makeen hyvässä kunnossa ja pulkkakin on ettei pitäisi olla isompaa estettä toteuttaa mieliteko, perästä kuuluu !

Kirjoitusprojektini; "PIIKA" on edistynyt siltä osin että muistikirjat ovat kaikki luetut, nyt vaan suunnittelemaan aloitusta, oikeesti.

Lukuharrastukseni on jatkunut melkein, kirja ja päivä, : 
Eben Alexander; "Totuus taivaasta" oli erittäin vaikuttava kirja. Tiedemiehen ainutlaatuinen kuolemanrajakokemus. Varmisti meikäläiselle että kuoleman jälkeen on elämää.
Nyt on menossa Ruotsalaisen kirjailijan Stefan Ahnhem`ín "Pimeään jäänyt". . Kertakaikkisen loistava ja tiukan johdonmukainen rikosromaani.
Maanantaina taas kirjastomme tyttöjä tapaamaan; lukeminen jatkuu....

Tervehdyskäynnillä entisen työtoverin luona ja povausta kolmelle polvelle

Olen kokenut huonoa omaatuntoa, viime lauantaista lähtien kun huomioin vastaamattomissa puhelutiedoissani entisen työtoverini ja hyvän ystäväni soittaneen, juuri sillä aikaa kun olin saunassa.
Kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin, törmäilin kaupan ovella hänen poikaansa enkä siinä tohinassa ehtinyt edes lähettää terveisiä.

Istuimme kahvipöydässä kolmisin; nuorin tyttäreni ja nänen nuorempi tyttärensä, siis kaiken kaikkiaan naisia kolmessa polvessa. Siinä jutustellessamme kävi ilmi ettei meistä kellään ollut kuluvalle päivälle mitään sovittua menoa, niin mieleeni pompahti tarve käydä tervehdyskäynnillä entisen työtoverini ja ystäväni luona, naapuri kylässä. Esitin päivän piristeeksi käyntiä povarin luona. Tytöt eivät aluksi yhtään innostuneet vaan sanoivat että mennään vaan mutta sitten ei povauksia, lupaatko? No tietenkin tulin luvanneeksi koska minua halutti saada autokyyti ovelta ovelle, menopaluu. Päätimmekin lähteä heti. Ensin kukkakauppaan ja sitten kahvipaketin ostoon, tuliaisiksi.

En soittanut ystävälleni tulostamme etukäteen koska tiesin hänen olevan aina kotosalla, mutta pihalle tultuamma soitin hänelle, että tuutkos ulos tupakkatauolle. Yllätyskäynti onnistui täydellisesti.

Hän ilostui tulostamme niin ettei kahvinkeitostakaan meinannut tulla mitään. Kuulumiset vaihdettuamme hän otti povauskortit esille vaikka emme mitenkään pyytäneet emmekä olleet edes vihjanneet sanallakaan ennustuksista. Siinä sitten unohtui keitetty kahvikin pannuun juomatta. Niin meitä kaikkia omalla povausvuorolla jännitti mitä ne kortit näyttävätkään itsekullekin. 

Kortit näyttivät ihan mukavi"juttuja" tulevaksi meille kaikille kolmelle, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä eikä mikään asia "kiusaamaan" jälkeenkään  päin kun juttelimme kortin kertomista jutuista. Hauskaa hupiahan se olikin ja tärkeintä käynnissämme hänen luonaan oli tuoda hänelle vaihtelua melko yksinäisiin päiviinsä.

Ystäväni on koko ikänsä ennustanut korteista, hän on saanut siihen opin naapurissaan asuvalta vanhalta mummolta. Useinkin hänen ennustuksensa pitivätkin paikkansa kun hän katsoi korteilla meille työtovereille tulevia tapahtumia elämissämme.

Itse en oikeasti usko millin vertaa tähän povaukseen enkä muihinkaan ennustuksiin enkä horoskooppeihin mutta porukassa se on kyllä viihdyttävää ja hiljaisimmatkin ihmiset avautuvat puhumaan omista asioistaan; iloista ja murheistaan. 

Mieltäni jäi vaivaamaan ystäväni yleiskunnon heikentyminen kun sen huomasi ilman kysymättäkin , liikkeistä ja ulkoisesta olemuksesta. Pudotetut ylimääräiset kilot olivat tulleet tuplaten takaisin ja liikkuminen oli hankalaa. Jäin pohtimaan sitäkin miten hän jaksaa huolehtia huushollistaan, siivouksista ja lumitöistä, eikä varmaan pysty yhtään edes harkitsemaankaan  pienen kävelylenkin tekoa päivittäin, tai muutamaa tehohasta jumppa ja venytysliikettä sisätiloissa.

Jos ei aina muistakaan olla kiitollinen omasta terveydentilastaan niin tälläkin tapaamisella oli se vaikutus että lähetin kiitokset yläkerranherralle. Kohdatessamme ihmisen joka on enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen niin silloin viimeistään huomaa tuntevansa kiitollisuutta luojalta saamastaan terveyden lahjasta, yleensä sitä pitää aivan kuin asiaan kuuluvana luontaisetuna. Vammainen tai sairastunut lähimmäisemme herättää meidät tajuamaan kuinka suuri luojan lahja elämässämme on terveytemme.