Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Ruska-aikaa.....daalian juurakot kellariin

 Luonto on loihtinut mahtavan värityksen puihin ja pensaihin.

 On tummaa ja vaaleaa sävyä....

 hekkää ja hentoa...

 keltaista ja

 punaista...

 vihreyttäkään unohtamatta....täydellinen ruska.

 On kuitenkin jatkettava puuhasteluja puutarhassa.... joka syksyinen puuha on nostaa daalian juurakot maasta ja varastoida ne talven ajaksi viileään varastoon.

Hyvin olivat juurakot kasvaneet muhkean lihaviksi "sormiksi",kuivasta kesästä huolimatta. 
Varmaan on biohiilen ansiota, jota on lisätty multaan keväällä, ennen istutusta. En kastellut daaliapenkkiä kesän aikana kertaakaan, hiili piti mullan sopivan kosteana  koko kesän.

Annan juurakoiden kuivahtaa varaston lattialla jonkin aikaa ja sen jälkeen siirrän ne muovilaatikoihin joissa on turvetta. Varastossa  ei lämpötila laske koko talvena  alle +5 asteen, keskimäärin lämpö pysyy noin 6 ja 8 asteisena. Daaliani ovat viihtyneet kellarivarastossani erittäin hyvin, ovathan juurakkoni jo yli 30 vuotta olleet elossa ja lisääntyneet vaan vuosittain. Olenkin lajikettani lähettänyt useammillekin daalioiden ystäville, ennen kun puutarhaani tulivat ei toivotut tappajaetanat.

En kyllästy tähän väriin ja ahkeraan kukkijaan, vaikka yhteistä taivalta onkin kertynyt vuosikymmeniä, toivon mukaan taas ensi keväänä jatkuvat  puuhastelut daalioitteni kanssa.
Ja miksi ei jatkuisi, olosuhteet ovat entiset ja jos "puuhastelijan" puhti heikkenee niin apukäsiä on ympärillä 💖

Syksyn puuhista kukka- ja altakastelulaatikoiden tyhjennys,  pesuineen on se haikein ja kostein homma. Haikea siksikin kun ensimmäiset hallat veivät kukat kesken kukinnan ja yrtit parhaassa kasvussa.  Siitä vaan mullat kasvinjämineen kompostin ruuaksi ja ruukkuja tiskaamaan ulkosalla kylmällä  kaivovedellä. Voisihan sen homman tehdä kellarin pesutilassa ja lämpimällä vedellä mutta kun olen aina ne pessyt ulkosalla niin teen sen niin edelleenkin. Olenkohan hiukan tapoihini kangistunut , vaiko nuukuuttaniko sen teen, eipähän kulu kunnan mittarivesi, tiedä tuota, kumman vuoksi mutta tapojani en muuta, piste.

Ensi kevättä ajatellen on mukava viedä puhtaan kukkalaatikot varastoon, onpa taas ensi vuonna mistä ottaa ne käyttövalmiina. 

Hiukan sain taas tänäänkin aikaiseksi noita syystöitä pihapiirissä, ruska on vaan niin upeaa että sen ihasteluun menee koko päivä jos ei ota itseään niskasta kiinni ja aloita jotakin tähdellisempää. Kyllähän tuo väriloiston ihailu on ihmisen hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin pihapuuhien suoma hyötyliikuntakin, molempi parempi 😍

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Hyvä omenavuosi

 Vaikka mustikkasato jäi huonohkoksi tänä vuonna niin omenia on puutarhat pullollaan. Onneksi omassa pihassani on vaan kaikkiaan 3 omppupuuta, kun niitä alkujaan oli 15. Nyt ei tuota vaikeuksia päästä liioista omenista eroon, toista oli ennen, tehtiin puristamolla mehua ja kuskattiin sukulaisen pellonreunaan peurojen ruuaksi loput. Kasaan osan nytkin metsäpeuroille talviruuaksi, niin saan kuvata niitä kotipihallani ja tietysti ihailen luontokappaleiden kauneutta ja sulavia liikkeitä.

 Puutarhan kukat jatkavat kukoistustaan, huolimatta sateettomasta hellekaudesta, kaikki arimmatkin yksilöt ovat vielä hengissä. 

Parhaillan on menossa se aika kun keräilen kukkien siemeniä ja osan monivuotisten kukkien siemenet kylvänkin jo syksyllä erilliseen kylvölaatikkoon. Näin tulee luonnostaan kylmäkäsittely niille jotka sitä vaativat, lähteäkseen itämään. 

 Kyökin ikkunalla orgideat ovat täydessä kukassa. Kukinta alkoi keväällä ja jatkunee varmaan taas tulevaan kevääseen asti. Jopa itsekasvattamani taimikin yllätti pienellä kukkavanallaan. 

 oma taimi......

 oma kukitus......

oma monivuotinen kukitus.....

 "kolmenkopla" joista kaksi "päivähoidossa".....

Tyyppi, Velmu ja Ipana

 lopultakin....väsähtivät.... että ne jaksaakin.......energiaa riittää yli mummelin sietokyvyn 😍

Varsinainen sohvanvaltaaja; Ipana....

Rypäleistä tulossa hyvä sato

Säät ovat suosineet  tänä kesänä myöskin rypäleiden kasvua ja sadosta on tulossa melko hyvä jos vaan ehtivät kypsyä syksyyn mennessä.

Olen opetellut karsimaan liiat kasvut ja postanut runsasta lehdistöä että rypäleet saavat tarvitsemaansa valoa tarpeeksi. Mielellään antaisin uusien versojen kasvaa,  mutta kun ajattelee järkevästi niin pakko on opetella uusi käytäntö ja raksia kasvua rankalla kädellä, jotta  kasvi kehittää hedelmiään runsaammin ja isompia, meheviä marjoja.

Kuunliljojen kukat eivät ole mielestäni lainkaan kauniita, mutta yllä oleva yksilö pokkeaa muista lajitovereistaan juuri kukkiensa kauneudella.

herkkiä...kauniita...

kastehelmiä lehdillään....

Ruostekukka on vuosia kitunut, mutta nyt se yllätti meikäläisen iloisesti runsaalla kukinnollaan. Kaunotar talvehtii  istutusruukussaan , kellari tilassa, koska se ei kestä talven kylmyyttä. Keväällä vaihdan sille uudet mullat ja lannoitan reippaasti kesän mittaan. 

 loistava väri...

 kauniin muotoinen kukkaterttu....

Viime syksynä istutetut syyshortenssian taimet kukkivat hiukan ujosti ensimmäisenä vuotenaan ja osa syynä pienikasvuisuuteen ovat rusakot, jotka söivät mehukkaat kasvustot maan rajaan asti, kasvuun.mutta sieltä nuo sitkeät pensaat vaan nousivat uuteen kasvuun. Vatakohdat täydentävät toisiaan, niin tässäkin tumma rusotuomi ja valkoiset hortenssiat. 

Espanjansiruetanat jättivä keväällä auringonkukan taimet syömättä joten nyt ne onnistuvat jopa kukkimaan .....

kukkiva kasvimaa... on siellä papujakin kasvamassa kun tarkemmin katsoo....

ruusut ilta-auringossa...

ja tuulentuiverruksessa.....

On sunnuntai ja poutapilvien raoista aurinkokin pilkistelee, liljat tuoksuvat, puutarhassa kukat kukkivat runsaimmillaan, teen päivittäistä pihakierrostani, pupukin tulee vastaan...

koko asuin alueella on rauhallista, vain vähän liikennettä ja iloiset lasten äänet kuuluvat vaimeasti.

Ei millään uskoisi että terrorismi on nyt totta, myöskin  täällä lintukodossamme.

Turun torilla sattunut yhden marokkolaismiehen tekemät tapot ja taponyritykset ovat nyt kaikkien mielissä.  En voi millään ymmärtää sitä että täältä turvapaikkaa hakenut ihminen voi tehdä viattomille ihmisille niin pahaa. Herää epäilys todelliseta turvapaikan tarpeesta, vai onko maahamme tulon syynä ollut alunalkujaan terrorismi-iskut.

Toivokaamme että tapaus ei toistu, eikä kasvata maassamme rasistisia asenteita entisestään. Toivottavasti päättäjät heräävät pohtimaan uudelleen pakolaispolitiikkaamme.

Ei anneta kuitenkaan tapahtumien liikaa hallita ajatuksiamme, eikä pelon hallita meitä. Itse luotan virkavallan toimintaan turvallisuutemme varmistajina. 
Koskaan ei kuitenkaan kukaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, eletään päivä kerrallaan,  luottaen korkeimman suojelukseen. Kaikella on tarkoituksensa.

Pionien aikaan

 Kesän upeampia kukkijoita .....

 tuettava napakasti.....

 niin kauniita.....

 Annikki-mummon tontilta siirretty vanha lajike...

pihani uusimpia tulokkaita...

vaalea ja hiukan tummempi kaunotar sulassa sovussa...

ihana tuoksu ....

Pionit ovat upeita ja näyttäviä kukinnaltaan mutta vaativat napakan tuennan ja siitä huolimatti tämän kesän rankkasateet ovat taittaneet painavien kukkien varret poikki.

Kyläraitilla kuljeskellessani näin eräällä pihalla erikoisemman tuentatyylin, siinä oli tehty laudoista katto pionipuskan päälle ja vielä leveät laudat sivuille tukemaan kukkien painosta taipuvia kukkavanoja. Näky oli hiukan epäesteettinen, kauniit kukat  jäivät "jämäkän" rakennelman varjoon.

Olipa pionien tuenta tapa mikä tahansa, niin sadekuurot vioittavat aina muuten niin upeat kukat. Tämän takia pionit eivät olekaan lempikukkiani ja toisena syynä on niiden vaativa istutus syvyys, josta se on niin turhan tarkka kasvi, ei sovi meikäläisen puutarhanhoitotyyliin joka on hiukkasen ronskimpi otteissaan, eikä tykkää tehdä mitääm millintarkasti.

Ensimmäiset daaliat ja jaloruusut availevat nuppujaan, viileiden säiden ansiosta espanjansiruetanoita on esiintynyt edellisiä vuosia vähemmän ja daaliatkin ovat saaneet pitää lehtensä, nuppuja on ennätysmäärin, kesän kukinnasta tulee varmaan runsas.

Helteitä odotellen , leppoisaa sapattia ystävät !