Edestään tehdyn työn löytää

Matilda-mummini sanoi aina että edestään tehdyn työn löytää ja myöskin tekemättömän. Sanonta pitää hyvin paikkansa. Viime kesäisiä kuvia katsellessa mummin sanonta kävi taas mielessäni, kun muistin tehneeni yhden ikävimmistä pihapuuhista, saunapolun kitkennän.

Kivien välit olivat kasvaneet täyteen rikkaruohoja, jotka poistin juurineen, pientä kuokkaa apuna käyttäen. Työ otti "selän päälle", heikkojen vatsa- ja selkälihasten takia kroppa oli kuin selkäänsä saaneella ihmisellä. Työ kannatti tehdä pienistä krempoista huolimatta. Nyt saunapolkuni on mieleisessä kunnossa. Tyytyväinen olen siitäkin etten siirtänyt ikävää hommaa keväälle, vaikka mieli tekikin.

 Ensi keväälle en ole suunnitellut mitään muutosta puutarhaan. Nurmikot ovat hyvässä kunnossa ja kaadettujen puiden kannot poistettu ruohonleikkurin tieltä.

Illakot ovat lähteneet luvattomasti kasvamaan lintujen kuljettamista siemenistä, nekin tuli siirrettyä niiden omaan kasvuryhmään siemenineen päivineen.

Juhannusruusun ympärille asensin juurimattoa ettei se pääse leviämään vallan hulvattomasti.

Vanhin nurmikko oli sammaloitunut, se vaati vähän sammaleen poistoon tarkoitetulla "härvelillä" ajoa ja lannoitusta.  lopputulos oli hyvä. Nurmikko jatkoi hurjaa kasvuaan aina lumen tuleen asti, no oikeesti ainakin melkein lumeen tuloon asti.

Kevättä on mukava odotella kun saa vaan suunnitella mitä kylvää kasvimaalle ja mitkä kukat valitsee portinpielen saaviin ja isoihin ruukkuihin autokatoksen oviaukolle. 
Varmaa on että talon pohjois puolella olevalle rappuselle istutan varmaankin taas Ahkeraliisat jotka kukkivat varjossakin.

Kellarissa talvilevossa olevat pihakukat voivat hyvin. Daalian juurakoilla on sopivan kosteaa ja viileää "perunakomerossa", pelakuut ovat vaatineet niukkaa kastelua. Talvi on ollut mukavan leuto ettei ole tarvinnut laittaa sähkölämmitystä päälle, lämpötila on pysynyt kellaritiloissa plussan puolella +3-+5 astetta.

Kesän "kukkakuvia" katsellessa toivookin että loput talviset päivät kuluisivat pikavauhtia ja lumet sulaisivat että pääsee taas seuraamaan kukkapenkkien kasvun voimaa. 

On opeteltava heräämään aikaisemmin, koska talvikausi on laittanut aikataulut uuteen uskoon. Ilta vaihtuu aamutunneille hyvien kirjojen seurassa ja unta on pitänyt jatkaa aamulla, melkein auringon nousuun astikka. Muistutan karhua siinä että tykkään nukkua pitkät yöunet talvikautena, kevään koittaessa unentarpeeni vähenee. Nelko nopeasti totun "aamuvirkun" elämään muutamalla herätyskellon herätyksellä aamuvarhain.

Lumitöitä, pohdiskelua, saunan lämmitystä, luontokappaleiden seurantaa ja muuta mukaavaa, on viikonloppu

Lunta sataa ohuin hiutalein, tuuli tupruttelee lumet katoilta ja muodostelee kinoksia. On sunnuntai !

Eilen, lauantaina puhdistin lintulaudat ja annoin siivekkäille ystävilleni lisää siemeniä, muistin myöskin kolmen Kurren syttölaatikon täyttää pähkinöillä. Linnut ja oravat kertoivat käytöksellään että on tulossa talvinen lumimyrsky, sillä vauhdilla tyhjenivät syöttölaudat. Seuraillessani lintujen ja muidenkin luontokappaleiden puuhia olen oppinut lukemaan heidän liikkeistään aika hyvin sääennusteet tuleville päiville.

Sää oli lauhaa joten päätin lämmittää pihasaunan. Saunatontut palkitsivat lämmittäjänsä pehmoisin mutta samalla kipakoin löylyin. Itse saunan lämmittäminen puilla on jo hauskaa puuhastelua keskellä talvea vaikkakin  se lisää ylimääräistä hommaakin kun täytyy katkaista vedet etteivät putket jäädy. Pitää avata hanat ja sulkea ne kellarista, se tettää edestakais juoksua saunapolulla kun täytyy huolehtia että putki tyhjenee kunnolla. Vesipataan voi jättää veden koska saunarakennus pitää sen verran lämmön tallessa ettei siinä vesi jäädy lämmitys kertojen välillä.

Iltapäivän hämärässä käytiin Sinin kanssa viemässä kynttilät haudoille, nyt jo voimme naureskellakin kun ei enään ikävä ole aivan käsillä kosketeltavaa, niinpä lausahdimme lähtiessämme  että nyt voivat pojatkin pitää viikonloppupileensä kun on valot kaikilla haudoilla. Ikävä on kuitenkin aina läsnä.

Olin viikolla tallentanut tv-sarjan "Kuudes aisti" kaksi jaksoa, katsoin ne paremman puutteessa kun ei enään tv:stä tule saksalaisia poliisisarjoja, joista pidin aikoinaan paljonkin ne kuuluivat Matin ja minun lauantai-iltaamme.

Sunnuntaiaamuun heräilin hyvin nukkuneena ja pitkäänkin vielä, piti koirakin ulkoiluttaa ennen aamukahvin keittoa. Oli satanut lunta, varmaankin joku 15 senttiä ja sitä oli aivan kinoksittain. Siispä lenkki olikin se lyhennetty versio kun lumikolakin jo vikisi tanssiparttnerinsa perään.
Sopivasti traktorikin vasta availi katuosuuksia joten se jätti karhe pihaliittymässäkin säästyi tallaajilta ja ehdin kolani kanssa siirtämään sen penkasta alas. Onneksi on tilava piha ja lumitöillekin sopivasta "kaatoa" pihassa niin että kolalla on aina alamäkeä. Aika sopivasti olikin lunta tullut ja sain sopivan rasittavaa hyötyliikuntaa lumitöitä tehdessäni. Tälle päivälle ei tarvitsekaan muuta kuin hiukan "selättimen" kanssa selälle voimaliikuntaa ja ne tuiki tarpeelliset venytykset.

Lopultakin ehdin aamukahvin keittoon, laitoinkin samalla aamiaiseksi ohrahiutalepuuron  www.riihipuoti.fi  vesihaudekattilaan hautumaan.  Riihipuodin tuotteet ovat kaikista viljatuotteista  parhaan makuisia, en enään käytä lainkaan muitten valmistajien hutaleitakaan. Tilaan tuotteet suoraan heiltä, postin tuomina, suoraan myllystä!
Kylläpä kahvi maistuikin aromikkaalta, välillä pihakurren touhuja siinä samalla seuraillen.

Kiitollisuus kaikesta saamastani hyvästä elämässäni tuntuu voimallisesti päällimmäisenä. Taaskin tein ison pihan koko lumityön kerralla kokonaan, eikä se tuntunut missään. Olen saanut olla terveenä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsenkin. Terveys niistä arvokkain.

Ihmetyttää fb-n sivuja lueskellessani miten sairaita työikäiset naiset ovatkaan. Jotkut heistä ovat aina jollakin  "saikulla" tai vastaanotilla, kokeissa. Onkohan osa sitä LUULOTAUTIA, jota monikin potee kun ei pääse tarpeeksi muutoin "pätemään". Harmittavaa on lukea kitinää pienistä vioista kun on kuitenkin joukossamme vakavastikin sairastuneita ja he eivät fb:ssä valita. 
Toisaalta nuo valittajien saikkulaisten  sairaudet ovat itse hankittuja. Tulee mieleen sanonta: Sitä olet mitä syöt! Kyllä ne ylenpalttiset "mässäilyt" ja "naukkailut" tuntuvat terveydentilassakin ja täytyyhän niiden vaikuttaakin jo kalleutensakin takia. Tuleekohan saikkulaisten mieleen koskaan kuinka kalliiksi sairastelava työntekijä/virkahenkilö tulee työnantajalleen tai veronmaksajille.

Onneksi itse saankin nauttia elämäni parhainta aikaa, elämää vaan itselleni, ilman rasittavia velvoitteita ja aikatauluja. Toivottavasti saankin viettää eläkepäiviäni terveenä. Terveys on niin kallisarvoinen asia etten sitä tahallisesti pilaisi syömällä, juomalla enkä savutellen.

Thundershirt-paita koirille

Uudenvuoden "paukuttelut" eivät vaikuttaneet mitenkään voimakkaasti Vili-koiran psyykkeen. Siis Thundershirt-paidasta oli apua, eikä lääkkeitä tarvittu.

SUOSITTELEN!

Laitoin Vilille manttelin noin puoli kuuden tienoissa, kun ensimmäiset paukuttelut alkoivat, sitä ennen kävimme puutarhassa tarpeillamme. Aluksi Vili oli hiukan rauhaton, huosotteli ja kuunteli ääniä kun laskin sälekaihtimet alas estämään valoilmiöiden näkymisen.

Sini käväisi iltakaffeilla ja Vili olisi  halunnut lähteä hänen mukaansa ulos, mutta rauhoittui heti kun jäätiin kaksin ja asettui vakio tuoliinsa makuulle, tarkkaillen kuitenkin ulkoa tulevia ääniä.

Koko ilta sujui tosi rauhallisesti makuulla ollen, korvat höröllä mutta ei ilmennyt huosotusta ja sykekin pysyi koko illan normaalina.

Yöllä noin yhden aikoihin käväistiin vielä iltapissillä ilman manttelia, eikä naapurin pikkupaukut häirinneet lainkaan "toimitusta".

Illasta selvittiin tosi hienosti ja voinkin antaa täydet pisteet tuotteelle, se täytti kaikki lupaamansa ominaisuudet.

Kävellen kauppareissuilla joulumielellä

Posti ilmoitti teksti viestillä parikin pakettia tulleeksi, päätin lähteä kauppa reissulle niin voin paketinkin  noutaa takaisin tullessani. Suunnittelin tekeväni reissun polkupyörällä mutta kun lunta satoi niin en uskaltanutkaan koska tiet olivat tosi jäisiä ja keli pettävää, lumipeitteestä johtuen.

Talvi lenkkarit liukuesteineen jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti kylän keskustaa ja kauppoja.
Alku matkassa tuli vastaani iäkäs pariskunta jonka kanssa tapaamme useinkin päivittäisillä lenkeillämme. Rouva kertoi ilo uutisena ettei tietokone kuvauksissa löytynyt enään mitään, eli hän on selvinnyt syöpäsairaudestaan. Iloitsimme  yhdessä hyvästä elämän käänteestä toivotellen toisillemme hyvää joulun aikaa.

Ei mennyt aikaakaan kun  vastaan tepasteli iloinen pystykorva hauveli, tällä kertaa hihnan toisessa päässä olikin perheen emäntä, yleensä pariskunta lenkkeili koiran kanssa aina yhdessä. Pysähdyimme jutustelemaan vallitsevasta hyvästä säästä ja kuinka ollakaan rouva aloitti muistelut menneiltä ajoilta jolloin he olivat noutaneet monet herkulliset juhla-ateriat työpaikaltani, suoraan perhejuhliensa pöytään, nautittaviksi. Sain sydämelliset kiitokset, vieläkin vaikka olen jo ollut eläkkeellä kohta 8 vuotta. Kyllä tulikin hyvä mieli. Kepein ja kiitollisin askelin jatkoin matkaani kylän kaupoille. Riemukas mielialani säilyi vielä kotiinkin asti. Muistelin työhöni liittyviä joulunajan kiireitä, ihmetellen miten olin niistä aikoinaan aina selvinnyt ilman isompia mokia. Jouluruokien myynti kasvoi suuren suosion seurauksena mittaviin määriin. Senvuoksi osaankin nauttia tämän elämän vaiheeni rauhallisemmasta ajan kulusta täysillä ja kiitollisena kaikesta kohdanneista tapahtumista.

Seuraavan päivänä lähdinkin asioille polkupyörällä koska öisen vesi sateen ansiosta lumet olivat sulaneet ja tiet jäättömät. Sunnistin ekaksi paikalliselle terveysasemalle viemään sähköisen lääke reseptini uusittavaksi. Odotus tilassa olikin  vain tuttavami Leena-rouva, joten päätin jäädä päivittämään kuulumiset hänen kanssaan. Tilanne muuttuikin välittömästi hänen valitus vuodatuksekseen.  Kakki asiat olivat hänen kohdallaan kaikkein mahdollisemmalla tavalla päin helvettiä, hän ei nähnyt elämässään mitään hyvää......
Yritin sanoa hänelle että saamme kuitenkin taas tänäänkin kohdata toisemme ja pystymme itse kuitenkin liikkumaankin ilman apuja. Mikään yritykseni muuttaa hänen asennoitumistaan nykyhetkeen  ei onnistunut. Aloinkin tehdä lähtöä ulos ja jatkoin matkaani kirjastoon.
Hiukan jäi apea mielentila Leenan kohtaamisesta mutta unohtui oitis avattuani kirjaston oven kun vastassa olivat iloiset virkailijoiden tervehdykset.

Kirjastossa  tapasin lähinaapurini isännän ja sain tukiopetusta lainausautomaatin käytössä. Rupatellessamme hänen rouvansakin liittyi seuraamme joten sain tilaisuuden tutustua häneenkin koska olimme olleet hänen kanssaan vähemmän tekemissä. Jouluinen odotus oli meidänkin keskustelujemme aiheena jonka tunnelma jäi mieleni sopukoihin  jatkaessani matkaani hautausmaalle sytyttämään kynttilät omaisteni haudoille.

Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Marja Korhosen otsahiirellä kirjoittama kirja

Tämän kirjan on kirjoittanut Marja Korhonen  itse, otsahiirellä kirjain kerrallaan. 

Tuntuu ihan käsittämättömältä saavutukselta mutta kun on lukenut kirjan niin tajuaa miten sisukas ihminen Marja onkaan. Ripsiään räpsyttämällä hän selvitti itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin kotiinsa.

Kohtuuttomalta tuntuu että sairaalan hoitovirheen takia ihmisestä tulee neliraajahalvaantunut ja mykkä.

En paljasta tässä kirjan juonta tämän enempää, etteivät lukijani saa liikaa tietoa kirjan sisällöstä. Mutta voin kertoa että luin sitä itkien ja nauraen. Kirja on kertomus ihmisen sisusta mahdottoman edessä ja uskosta elämään. Toivosta kärsimysten keskellä. Rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana.

Kirja kosketti minua todella syvältä. Omat pienet murheet ja vastoinkäymiset tuntuivat Marjan kokemuksiin  verrattuna. mahdottoman pienilta.  Eikä ihminen voi ennakoida kaikkea elämässään, eikä osaakaan varautua pahimpaan.  Vastoinkäymisten tarkoitusta elämässä ei aina heti ymmärrä, joskin joidenkin tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Kaikella on tarkoituksensa, tässä elämässä, vaikka joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun yhdelle samalle ihmiselle sattuu useampia menetyksiä ja vastoinkäymisiä elämässään. Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Kirjailijan blogia voi seurata osoitteessa:

http://mustikka8.vuodatus.net

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Puutarhan syystyöt tehty ja tavattu oikea kirjailijakin.

Talvi ei tule vielä kun oravallakin on kesätakki päällään. Harmaa väritys puuttuu aivan kokonaan. Nurmikko vihertää ja syksyn viimeiset kukat kukkivat puutarhassa.

Tänään sain viimeisetkin lehdet haravoitua ja laitoin vielä kanaverkotkin nuorille koriste- ja hedelmäpuile pupusuojiksi. Kaikki puutarhan syystyöt on nyt tehty.

Lehtikaalit jätin peuroille ja pupujusseille talviruuaksi. Vähitellen olen aloittanut lintujen ja oravien talviruokinnan, tosin vielä on pari lintulautaa laittamatta paikoilleen. Lämpiminä päivinä linnut häipyvät lähimetsiin joten ruokinnalla ei ole kiirettä. Laitoin vain malliksi yhden siemenlaudan että osoite pysyy tinttien mielessä kun talvi taas tapansa mukaan yllättää meidät kaikki.

Syksyinen hämäryys laskeutuu yllemme vallaten auringon valoisuuden. On siis aika meidänkin laskeutua lepotilaan ja nauttia hämärähyssystä, takkatulien loimuista ja kynttilöiden liekistä. Nauttien mielikirjailijoiden tuotteista, istuen lukulampun alle, kääriytyen torkkupeiton lämpöön, villasukat jalassa. 

Onneksi minun ulkoiluistani huolehtii aina virtaa täynnä oleva Vili-koirani. Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä, satoi tai paistoi. Belgianpaimenkoira vaatii reippaasti liikuntaa joten niin tulen minäkin saamaan riittävät liikunnat päivittäin, tehdessämme metsälenkkejä yhdessä.

Vili-koirani tärkeä rooli on toimia vartiointi tehtävässa, siinä se on kunnostautunut kiitettävästi. Eivät erehdy kaupustelijat eivätkä jehovat edes pihamaalle poiketa kun kuulevat Vilin muhkean murahduksen. Se ilmoittaa välittömästi ilmeillään ja äänellään jos on pihalla liikettä yönkin aikaan.
Hyvä vartijani, valpas vahtikoirani !

Tämän viikon vaikuttavin henkilö tapaaminen oli maanantaina kun kirjoittajakurssin  vieraaksi saapunut kirjailija Mooses Mentula. Hänen luentonsa oli yhtä mukaansa tempaavaa kun kirjansa tekstikin. Luin edellisellä viikolla hänen novellikokoelmansa "Musta timantti" ja eka romaaninsa "Isän kanssa kahden". Molemmat kirjat kiehtoivat kerronnan mukaansa tempaavalla tyylillään. Novellien aiheet olivat nykyajan  tosi elämästä ja päättyivät aina yllättävän sähäkästi. Aloittaessani kirjan lukemisen , en malttanut pitää taukoa lukemisessa vaan luin yhteen menoon kannesta kanteen. Vaikuttavaa tekstiä, toivonkin että saadaan jatkoa, hän kertoikin kirjoittavansa jo seuraavaa romaania ja tulee myyntiin ehkä vuoden kuluttua, syksyllä. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Me kurssilaiset saimme tehdä hänelle kysymyksiä kirjoittamisen aakkosista ja kaikesta kirjailijaan/kirjoittamiseen liittyvistä aiheista. Täytynee vaan todeta ettei kirjopittaminen ole aina ihan helppoakaan. Se vaatii paljon aiheeseen liittyvää taustatyötä ja kirjoitusympäristökin tulee valita jokaisen itselleen sopivimman. Joku meistä tarvitsee rauhallisen paikan keskittyä, joku taas haluaa taustalle musiikkia. Kuitenkin helpompi on työstää tekstiä tilassa jossa voi keskittyä katkotta työhönsä.

Oma haaveeni on  kirjoittaa romaani piikatytön asemasta työpaikalla kun työnantajana on työväenjärjestö ja sen  johtokunta. Yleisemmin pomot kirjoittavat muistelmiaan onnistumisistaan, harvemmin suorittava taho muistelee työuraansa kirjaksi asti.  Haaveeni tulee toteutumaan lähivuosina , siitä olen nyt jo aivan varma.  Vielä on paljon asioita joita pitää jäsennellä mielessä ja seuraavaksi jo luonnoksina ja ehkäpä sitten luonnistuu tekstiksikin asti.

Terveys ja terveet elämäntavat

Tänään olen miettynyt omaan terveyden tilaani vaikuttaneita syitä ja seurauksia. Ajatukset lähtivät aamuisesta "naamakirja" tuokiosta kun siellä fb-kavereihini kuuluva kunnan virkailija on jatkuvasti sairaslomilla tai työpäivänsä aikana jonkun terveyspalvelun vastaanotolla. Mietinkin miten työikäinen voi ollakin niin "sairas" kun kirjoittelusta ilmenee?

Ajatukset lähtivät kelaamaan kuinka tärkeätä ihmisen hyvinvoinnille ovatkaan terveet elämäntavat ja terveellinen ravinto. "Sitä olet mitä syöt" pitää todella paikkansa. Omalla kohdallani en voisi kuvitellakaan syöväni raskaita, rasvaisia lihoja ja juustoja, viinien kera, saan jo vatsanpuruja ajatuksestakin, saati sitten kun nauttisin niitä. Aterioihin tulee sisällyttää  runsaasti kasviksia ja marjoja, välttäen sokeria ja eläinrasvoja sekä valkoista viljaa. Omiin aterioihini eivät kuulu enään punaiset lihat eivätkä mitkään ns. roskaruuat. Melkeimpä olen jo ihan "kasvis-/kalansyöjä" , en tosiaankaan valmista itselleni enään liharuokia. Näin yhdenhengen taloudessa kasvissyöjäksi siirtyminen on ollut helppoa kun ei tarvitse ottaa huomioon muiden mielitekoja.

Ravinnon lisäksi hyvän terveyden ylläpitämiseksi tulee harrastaa ulkoilua ja liikuntaa riittävästi, yksilölliset rajoitukset huomioiden. Toisin sanoen ei mitään pakko suorittamista vaan liikuntaa josta pitää ja jonka parissa viihtyy ja nauttien siitä. Liikkumisen tulee olla säännöllistä ja päivittäistä, eikä pidä unohtaa rentoutusta, venytyksineen liikuntatuokion päätteeksi. Tämän kaiken kukkuraksi tulee huolehti riittävistä yöunista.

Perintötekijät tietenkin vaikuttavat terveydentilaamme mutta aika paljon voimme omilla valinnoilla vaikuttaa  siihen mikä on vointimme. Samoin vallitsevat elinolosuhteet ja työyhteisöt jossa vietämme suuren osan ajastamme, vaikuttavat terveyteemme. 

Kaiken kaikkiaan terveys on luojan lahja. Jos kaikkeen voisimme itse vaikuttaa ei meillä olisi sairauksia eikä vammoja lainkaan. Olenkin kiitollinen lapsuudestani isovanhemmilleni ja nuoruudestani omille vanhemmilleni; saamastani terveellisistä ravintotottumuksista, monipuolisista opetuksista tehdä fyysisestikin raskaita maatilan töitä sekä luonnonrikkaasta kasvuympäristöstä, eläimineen ja luontoelämyksineen.

Sen vuoksi työikäisenä eivät mitkään työtehtävät tuntuneet raskailta eivätkä epämiellyttäviltä kun oli tottunut tekemään raskaitakin hommia nuorena.

Nyt kun saan nauttia eläkkeelläkin vielä terveistä päivistä, kiitollisuuden tunne vaan kasvaa ja toivottavasti päiviä riittää elettäväksi vielä pitkään, on niin paljon asioita ja tehtäviä jotka haluaisin tehdä ja kokea.

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.

Kevään ensimmäiset kukat

 Kevään ensimmäiset krookukset availevat arastellen terälehtiään, auringon säteiden innoittamana.

 Uusi ihanuus, Talventähti

Syksyllä istutettu Näsiäkin on selvinnyt talvesta hyvin, kukkanuput jo "pullistelevat".

Joka ikinen aamu on pakollisena kuviona "tarkastuskierros" kukkapenkeillä, ketkä ovatkaan ensimmäisinä kohottautumassa auringon säteitä kohti ja ketkä kaikki ovat selvinneet talven kourista. Moinen puuha on jännittävää kuin hyvän dekkarin luku, ehkä vielä astetta jännittävämpääkin.

Tulevalle viikonlopulle on säätiedoissa luvattu lumipyryjä ja kylmempää ilmaa, joten ei vielä tohdi siivota kuivuneita kukkien lehtiä pois koska ne hiukan suojaavat kasvia kylmältä. Kyllä niin tekis mieli tehdä jotain puuhastelua pihalla mutta täytyy vaan olla järkevä ja odotella kevään kehitystä ja lämpimämpiä säitä.

Kellarissa asustaneet pihakukat voivat hyvin, tehden jo uusia lehtiä ja silmuja. Pelakuut ovatkin saaneet jo uudet mullat ja ovat hyvässä kasvussa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille :)

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Virkatut tyynynpäälliset

Kierrätyslangoista tein virkkaamalla tyynynpäällisen.

Innostuin virkkaamaan vielä toisenkin...

Tässä virkkuukoukkua heilutellessa mietin ja suunnittelen jo seuraavaakin käsityötä.....

Puuhastelua on riittänyt ja päivät kuluvat vikkelästi.

Herään aamuisin virkeänä ennen koiria, jotka hypähtävät sänkyyni heti kun saan silmät auki. Vietän aamun "hämärähyssystä" nauttien, sytytän kynttilät ja nautin hitaista aamuista kahvia juoden. Seuraavaksi aamuihini kuuluvat edelleen kahden koiran ulkoilutukset ja pihaeläinten ruokinta.
Lisään lintulaudoille auringonkukan siemeniä ja pähkinäpuun haarukkaan laitan oraville kourallisen pähkinöitä, se on kahden kurren päiväannos. Fasaani ja rusakko käyvät lintulautojen alustat puhdistamassa, syöden maahan tippuneet siemenet.

Luntakin on satanut sen verran että on saanut päivittäin sopivat annokset hyötyliikuntaa.

Parhaillaan tulee joka tuutista uutisia sikainfulenssan vaarasta ja sairauteen kuolleista potilaista. Se luo jo hysteriaa kansan keskuudessa. En ole aikonut ottaa rokotetta, eikä minua pelota, siis media ei pysty vaikuttamaan siltäkään osin mielipiteisiini. Naapurikin piti minulle vaikuttavan "saarnaan" rokotuksen tarpeellisuudesta mutta en vaan muuta mieltäni. Saas nähdä kuinka "ämmän" käy ?

Kyttä 2.6.2007 - 23.1.2014

Paras kaverimme nukkui ikiuneen ja päästettiin koirien taivaaseen 23.01.2014.

Kyttä sairasti viime elokuusta lähtien epilepsiaa.

Nyt hauva ystävämme juoksentelee ilman kipuja ja kohtauksia tuolla jossain, pilvien yllä ....

Perhe koolla

Eilen koko perhe oli taas yhtä aikaa koolla. Kuinka sattuikaan, unohdin käyttää kameraa... niin jäivät tilanne kuvat ottamatta.

Iltapäivä hurahti rattoisasti rupatellen , unohtamatta ruokailua ja kahvittelua.

Olin tehnyt hyvää pottumuusia oma kasvatetuista Carrera-perunoista, runsaasti voita ja punaista maitoa, tietenkin. Kokeilin uutta tapaa valmistaa Lohi, näin tv-kokki ohjelmasta kuinka Tomppa keitti mausteliemen ja kaatoi sen kiehuvana lohen päälle. Se sai kypsyä kannen alla, omia aikojaan, ollen noin 6 tunnin kuluttua syötävän kypsää. Se oli HYVÄÄ, siinä maistui lohen oikeat maut. Olin ostanut kalan www.auvisenkala.fi autosta, joten sen tuoreus oli taattu.

Meidän perheessä on kasvisruokaa syövä, kasvis/kalan syöjä ja muut ovatkin kaikkiruokaisia. Näin ollen laitan aina kasvi-, kala- ja liharuuan. Jälkkärinä oli mangorahkaa, kaikkien herkkua.

Yksi huono asia oli eilisessä päivässä, tuli syötyä liikaa.....on vieläkin ähky olotila, jota ei paljonkaan helpottanut aamuiset koiralenkit.

Sari, lapsosistani vanhin

Jari, keskimmäinen, vierellään kihlattunsa Katariina.

Lapsosista nuorin , Katja, vierellään edesmennyt miehensä Timo.

Kahdesta lapsenlapsesta vanhempi; Suvi

Nuorenpi lapsenlapsi; Sini.

On se vaan niin että lapset ja lapsenlapset ovat elämän suurimmat ja arvokkaimmat saavutukset.
Niiden rinnalla ei tunnu miltään; varallisuudet, mitalit, ammatit, tai yhteiskunnalliset  saavutukset.

Silloin viimeistään kun menettää puolisonsa oivaltaa tämän elämän arvojärjestyksen.

Siunattua Loppiaisen aikaa kaikille !

Joulukorttien askartelua

On taas tullut aika vuodesta kun saa lähetellä joulukortteja. Ajattelinkin taas askarrella itse joulu/talvi-aiheiset joulukorttini. Aiheen nimi on LUMIHIUTALE". 

siihen tarvitaan vain koukku ja lankaa, ehkä hiukan mielikuvitusta ja joulumieltäkin.

Näillä eväillä syntyi piniä ja sieviä lumihiutaleita.

Liimailin ne korttipohjiin, ihan tavallisella yleisliimalla.

Tekstin kirjoittelin kullan- ja hopean värisellä tussilla

Lisäksi pieniä hiutaletarroja taustaksi.

Virkatuista lumihiutaleista on julkaistu tänä vuonna ihan suomenkielinenkin teos, alkuperäinen on viimevuodelta ja englanninkielellä, tekijänä Caitlin Sainio, suomennos Mirkka Santala. hinta 24,95 €
Teoksen nimi: "100 virkattua lumihiutaletta".

Näistä virkatuista hiutaleista voi tehdä huiveja tai koristaa sohvatyynyjä ja vaikkapa maagisen mobilen, leijailemaan kattoon. Ovatpa ne söpöjä myöskin myssyjen ja lapasten koristeena.
Sopivat erinomaisesti joululahjapakettien korttejakin somistamaan. Käyttömahdollisuuksia on monia. Siispä; koukuttamaan ystävät !  Leppoisaa joulun odotusta !

Syksyn viettoa sukkapuikot kilisten

Sukkia on syntynyt ihan huomaamatta tv.tä katsoessa, aina kun on päivän  ahertanut ulkotöissä itsensä uuvuksiin niin on ihana istahtaa nojatuoliin ja antaa ajatusten lennellä,  puikkojen suihkia, se on tosi rentouttavaa.... 

Ylimmät sukat ovat "jätelangoista" ja alemmat taas "Seitsemänveljeksen langasta neulottu. Eron huomaa selvästi, alimmat ovat onnistuneet mielestäni toiveeni mukaan, ovat ryhdikkäät ja kantapääkin ns. istuva.

Tahdon kokeilla, onnistuuko minulta virkatun lampunvarjostimen teko ? Kehys ja langat ovat jo odottelemassa koukuttajaa !

Löysinkin googlesta sopivan mallin josta otan hiukan osviittaa, mutta aion tehdä oman version ihan vapaasti omasta päästä ....

Meikäläiselle on tässä nyt haastetta kerrakseen, saas nähdä onnistunko ?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä suorittaa pihalla viimeiset syyspuuhastelut. Istuttelimme Sarin kanssa muutamat pussilliset kukkasipuleita ja kunnostimme ryytimaata siltä osin kun se oli mahdoillista. Sillä pitihän minulle jättää vielä kasvamaan persiljat ja lehtikaalit kun tulee tehtyä itselleni melkein päivittäin terveellisiä kasvisruokia joiden raaka-aineihin  vihreät kasvattini ovat oiva lisä.

Tänään käväisin kirjastossakin vaihtamassa ilta luettavat koska uni ei tule ilman kirja ystäviäni.

Pysähdyin tässä oikein ajattelemaan sitä päivien kiitolaukkaa, tuntuu että aika menee kaksi päivää yht´aikaa kun aina onkin taas viikonloppu tulossa, mutta hyvä näin. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta mihin saan herätä, se tahtoo vaan useinkin unohtua !

Syksyn lehtien haravointia

Tänään sitten sain haravoitua kaikki lehdet kompostiin. Kukkapenkeistä on kukan varret niitetty ja pensaittenkin alustat haravoitu. 

Saa nähdä pitääkö vielä kerran nurmikko leikata, se kasvaa vielä jos ilmat pysyvät näin lämpiminä ja sataa vettä.

Pihan omat "Kurret" ovat entisestään kesyyntyneet. Toisen syödessä auringonkukansiemeniä lintulaudan alustalta, kaveri seuraa puunrungolla mitä minä puuhailen... sulassa sovussa ollaan puuhasteltu pari viimeistä päivää, kauniista airinkoisesta syys säästä nauttien.

Kyllä vaan täytyy olla tyytyväinen siitäkin että on suoriutunut kaikista pihapuuhistaan ihan itse, ilman toisten apua. Se ei ole ihan itsestään selvyys enään tässä iässä. Olen jo huomannut kropassani hiukan rappeutumisen merkkejä, varsinkin selkälihakset kipeytyvät herkästi ellei muista tehdä puuhastelujen päätteeksi venytyksiään, niistä ei sovi pinnata. Hoidan myöskin itseäni kokonais valtaisella Reiki-energiahoidoilla.

Minun puolestani talvi ja lumet saavat tulla ! Pidän myöskin lumitöistä joten ei haittaa vaikka pyryttelisi joka päivä, mukavaa hyötyliikuntaa se lumien kolaaminenkin on.

"Puutarhaterapiaa" omalla pihalla

Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta ! On tartuttava elämän kulkuun molemmin käsin, vaikka sielu vielä itkee ja ikävöi.

Aluksi vähän pakotin itseäni pihahommiin... olihan ennustettu  ilmojen viilenevän, joten täytyy viedä osa pelargonioista jo sisälle ja verenpisarat lähemmäs kellarin ovia että ne on helppo nostaa sisälle hallayön iltana.

Aurinko alkoi paistamaan aivan siniseltä taivaalta, pieni tuulenvire kuivasi nopeasti aamukasteen joten käynnistin ruohonleikkurin ja ajoin molemmat pihat; oman ja tyttären, siinä samalla.

Voi miten piha tuli kauniiksi. Pitkästä aikaa ( 3 viikoa) huomasin kaikki kukkivat kukatkin.....

 Daalia-vanhuksetkin kukkivat vielä runsaasti....

Portinpielenä roimiva kukkasaavikin on vielä täydessä loistossaan.

Nurmikko on kauniin samettimainen.... talon nurkalla kukkii krassi, runsaasti....

Ulkorappusilla ahkeroivat Liisat....

Yksinäinen kladiokus

Oppineitten kukatkin jatkavat kukintaansa joka on kestänyt jo heinäkuun alusta asti.

 Syysastereista se aikaisempi kukkii jo, toinen lajike on vielä nupuillaan.

 Jätin yhden pelakuun vielä pähkinäpuun alle kukkimaan, siihen ei sada eikä halla löydä kukkiaa.

Autokatoksen ovi aukon yläpuolella voi riippupelakuukin jatkaa loistoaan.

Parhaillaan sataa rajusti, kesäinen päivä vaihtui syksyiseen iltaan. Sytytän ulkolyhtyyn kynttilän.
On aika siirtyä lukulampun alle hyvän kirjan kanssa, viettämään sateista syysiltaa.