Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Unisukat, dekkarit ja syyskukat

Lankakorini on täyttynyt lankajämistä ja sainkin idean neuloa niistä itselleni "unisukat". Aivan huomaamatta sukat valmistuivatkin  televisiota katsellessa. Kyllä on mukava tunne kun saa syysiltana vetää nukkumaan mennessä ihanan pehmeät sukat jalkaan ja jättää yöksi ikkuna auki. Selvästi nuo kaksi toimenpidettä vaikuttavat unen laatuun myönteisesti.

Iltarutiineihin  kuuluvat myöskin kirjat ja tällä hetkellä kotimaisen kirjailijan ja ruotsalaisen dekkarikirjailijan teokset, hyytävää jännitystä.

Dekkareiden lisäksi olen aina välillä lueskellut  vanhoja "lääkärisarjoja" siis sairaalaromantiikkaa, mukavasti pehmittämään lukunautintoani. En saa unen päästä kiin ennenkuin olen lukenut tovin, lukeminen rauhoittaa mielen ja viimeisetkin päivän touhut ja murheet siirtyvät taustalle, hermot lepäävät, unen latu on syvää, eikä sisällä lainkaan heräilyjä yön aikana. Aamulla herään levänneenä ja virkeänä ja  kiitollisena uuteen päivään.

 Koiralenkin jälkeen tein aamukierroksen kameran kanssa "meiränpihalla". Vielä riittä kukkijoita.

 Maa-artisokka kukkii keltaisin kukin ja jättiverberan kukat sointuvat hyvin tumman lehtikaalin kanssa. Ikivanhat  daaliat jaksavat kukkia, en muista niiden muina vuosina kukkineen näin runsaasti ja näin myöhään syksyyn asti.

Ensi kertaa heitin myöskin näille syyslannoitetta, saas nähdä miten se vaikutta talvehtimiseen ja 

ensi kesän kukintaan.

Kasvimaalla kukkivat kehäkukat lehtikaalin vierellä,  uusi lajike "meiränpihalla"

Nurmikko jatkaa kasvamistaan, saas nähdä joko kasvu heikkenee kun alkoi laskevan kuun aika.  Nyt oli jo 12. kerta kun Stiga kävellytti minua tänä kesänä. Se on mainiota hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja pääkopallekin.

Eilen illalla satoi vettä kastellen sopivasti kaikki syysistutukseni. Sormustin- ja tulikukkien taimia oli kesän aikana ilmestynyt vähän mihin sattuu, niin istuttelin ne niille varattuun kukkapenkin lohkoon.
Syysvuokko ja syysasterikin vaativat pienen siirron, Pionit olivat jääneet muiden kasvien saartamiksi niin niitten kasvutilaa täytyi laajentaa ja  muutama vanhempi yksilö oli istutettu taas kerran liian syvään joten niitä täytyy nostaa mullasta hiukan ylemmäs jotta kukkivat taas ensi vuonnakin.

Puutarhassa kaikki puuhastelut vaikuttavat hamaan tulevaisuuteen, työ tekijäänsä palkitsee vasta ensi vuonna tai myöhemminkin. Toivossa on hyvä elää !

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.

Kevään ensimmäiset kukat

 Kevään ensimmäiset krookukset availevat arastellen terälehtiään, auringon säteiden innoittamana.

 Uusi ihanuus, Talventähti

Syksyllä istutettu Näsiäkin on selvinnyt talvesta hyvin, kukkanuput jo "pullistelevat".

Joka ikinen aamu on pakollisena kuviona "tarkastuskierros" kukkapenkeillä, ketkä ovatkaan ensimmäisinä kohottautumassa auringon säteitä kohti ja ketkä kaikki ovat selvinneet talven kourista. Moinen puuha on jännittävää kuin hyvän dekkarin luku, ehkä vielä astetta jännittävämpääkin.

Tulevalle viikonlopulle on säätiedoissa luvattu lumipyryjä ja kylmempää ilmaa, joten ei vielä tohdi siivota kuivuneita kukkien lehtiä pois koska ne hiukan suojaavat kasvia kylmältä. Kyllä niin tekis mieli tehdä jotain puuhastelua pihalla mutta täytyy vaan olla järkevä ja odotella kevään kehitystä ja lämpimämpiä säitä.

Kellarissa asustaneet pihakukat voivat hyvin, tehden jo uusia lehtiä ja silmuja. Pelakuut ovatkin saaneet jo uudet mullat ja ovat hyvässä kasvussa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille :)

Perhe koolla

Eilen koko perhe oli taas yhtä aikaa koolla. Kuinka sattuikaan, unohdin käyttää kameraa... niin jäivät tilanne kuvat ottamatta.

Iltapäivä hurahti rattoisasti rupatellen , unohtamatta ruokailua ja kahvittelua.

Olin tehnyt hyvää pottumuusia oma kasvatetuista Carrera-perunoista, runsaasti voita ja punaista maitoa, tietenkin. Kokeilin uutta tapaa valmistaa Lohi, näin tv-kokki ohjelmasta kuinka Tomppa keitti mausteliemen ja kaatoi sen kiehuvana lohen päälle. Se sai kypsyä kannen alla, omia aikojaan, ollen noin 6 tunnin kuluttua syötävän kypsää. Se oli HYVÄÄ, siinä maistui lohen oikeat maut. Olin ostanut kalan www.auvisenkala.fi autosta, joten sen tuoreus oli taattu.

Meidän perheessä on kasvisruokaa syövä, kasvis/kalan syöjä ja muut ovatkin kaikkiruokaisia. Näin ollen laitan aina kasvi-, kala- ja liharuuan. Jälkkärinä oli mangorahkaa, kaikkien herkkua.

Yksi huono asia oli eilisessä päivässä, tuli syötyä liikaa.....on vieläkin ähky olotila, jota ei paljonkaan helpottanut aamuiset koiralenkit.

Sari, lapsosistani vanhin

Jari, keskimmäinen, vierellään kihlattunsa Katariina.

Lapsosista nuorin , Katja, vierellään edesmennyt miehensä Timo.

Kahdesta lapsenlapsesta vanhempi; Suvi

Nuorenpi lapsenlapsi; Sini.

On se vaan niin että lapset ja lapsenlapset ovat elämän suurimmat ja arvokkaimmat saavutukset.
Niiden rinnalla ei tunnu miltään; varallisuudet, mitalit, ammatit, tai yhteiskunnalliset  saavutukset.

Silloin viimeistään kun menettää puolisonsa oivaltaa tämän elämän arvojärjestyksen.

Siunattua Loppiaisen aikaa kaikille !

Joulukorttien askartelua

On taas tullut aika vuodesta kun saa lähetellä joulukortteja. Ajattelinkin taas askarrella itse joulu/talvi-aiheiset joulukorttini. Aiheen nimi on LUMIHIUTALE". 

siihen tarvitaan vain koukku ja lankaa, ehkä hiukan mielikuvitusta ja joulumieltäkin.

Näillä eväillä syntyi piniä ja sieviä lumihiutaleita.

Liimailin ne korttipohjiin, ihan tavallisella yleisliimalla.

Tekstin kirjoittelin kullan- ja hopean värisellä tussilla

Lisäksi pieniä hiutaletarroja taustaksi.

Virkatuista lumihiutaleista on julkaistu tänä vuonna ihan suomenkielinenkin teos, alkuperäinen on viimevuodelta ja englanninkielellä, tekijänä Caitlin Sainio, suomennos Mirkka Santala. hinta 24,95 €
Teoksen nimi: "100 virkattua lumihiutaletta".

Näistä virkatuista hiutaleista voi tehdä huiveja tai koristaa sohvatyynyjä ja vaikkapa maagisen mobilen, leijailemaan kattoon. Ovatpa ne söpöjä myöskin myssyjen ja lapasten koristeena.
Sopivat erinomaisesti joululahjapakettien korttejakin somistamaan. Käyttömahdollisuuksia on monia. Siispä; koukuttamaan ystävät !  Leppoisaa joulun odotusta !

Viikonloppupuuhasteluja

Heräilin auringon kanssa kilpaa, ensimmäiset säteet valaisivat koko keittiön ja kristallit ikkunalla moninkertaistivat säteiden valot ja värit. Mielenikin piristyi tuntuvasti, lisää iloa toivat muutamat kukat  ikkunalla; orkidean ainut kukka ja iloisilla ilmeillä kukkivat Soilikit.

Olimme suunnitelleet lauantai päivälle kauppareissun lisäksi kirppiksellä käynnin. Nopeasti hoidin koirien aamulenkit ja seuraavaksi herätys yläkerran unikeolle. Meitä lähti 3 sukupolvea ja tyttären anoppi kohti Viirin kirppistä. Ovet eivät olleet vielä auenneet joten ihmisiä oli jonossa astikka ulko-ovien edustalla. 

Kiertelimme hyllyjen väleissä etsien jotakin.... minä tietysti ekaksi Myrna-kuppeja joita ei löytynyt tälläkään kerralla. Seuraavaksi huonekaluosastolle, hain kukkapöytää kylvöksilleni, eteläiselle ikkunalle, eipä löytynyt sitäkään. 

Silmiini osui viehättävä pääsiäiskoriste; "kukko, kanasensa ja tipujensa" kanssa pesällään, pakko ostaa.

Katson aina nuo keittiövälineet kun haen "kunnon vispilää", löysin lähinnä mieleistäni olevan mallin, se hypähti ostoskoriini.

Muistin myöskin karvaiset ystävämme ja heidän tarpeensa; "PEHMOLELUT". Pari söpöä nallea hypähtivät jälleen koriini.

Uudenmaan Leipä Oy:n myymälän ohitse ei voi koskaan ajaa pysähtymättä. Meillä oli tarkoitus ostaa leipomon hyvää ruislimppu mutt se oli loppuun myyty. Tiskillä osuivat silmiini ihanan hyvän näköiset "Kuppikakut". Taaskaan ei ollut kamera mukana, koskahan minä opin sen ottamaan laukkuuni kun lähden ovesta ulos. Kuvan kakut eivät ole Uudenmaan Leivän.

Kakut oli kasattu läpinäkyviin kauniin mallisiin laseihin. Kerrokset näkyivat kauniisti ja ne olivat lusikalla syötäviä, mehukkaita ja ah niin syntisen hyviä...makeita.

Joka viikkoisen lauantaisen kauppareissun kruunaa aina hyvät kahvit Sonja-muorin luona, niin tälläkin kerralla. Tämä kaffeehetki on niitä parhaita hetkiä viikottain, saamme kuunnella monenmoisia juttuja menneiltä vuosilta kylän elämästä ja kylän ihmisistä. Kuuntelemme mielenkiinnolla ja muorin jutut kun ovat hauskoja huumorilla maustettuja niin niitä kuntelee nuorikin ihminen ihan mielissään, huomaan....

Sunnuntaita vietinkin melkein itsekseni, lueskellen ja musiikkia kuunnellen. Joskus on hyvä pysähtyä nauttimaan yksinolosta ja päivästä kun ei tarvitse lähteä minnekään, saa vain olla kotosalla.

Enkelikortit / Ilo

ENKELIKORTIT
ILO


Ilo pulppuaa yhteydestäsi Jumalalliseen ja valaisee sinut.

Enkelisi opastavat sinua jalostamaan iloitsemisen kykyäsi etsimällä Jumalallisuutta jokaisesta elämäntilanteestasi.

Tarkastele asioita pintaa syvemmältä ja etsi valo jokaisen ihmisen dydämestä.

Tiedostat tuoloin luomisen ihmeen ja ilo sytyttää elämäsi hehkumaan.

Ilshdu kaikesta, sillä ilo on avain valaistumiseen.

Nauti elämaästä.

VOIMALAUSE
Löydän ilon kaikesta.

Kiusattu

Tämän päivän puheenaiheena on päällimmäisenä työpaikkakiusaaminen nimellä "Räty/Ahde", joten ihan väkisin pukkaa mieleeni menneitä kokemuksia työelämästä, järjestön palveluksessa.

Työpaikkakiusaamista on ollut järjestöjen hallinnoimilla työpaikoilla niin kauan kun jaksan muistaa, eikä yksinomaan omalla työpaikallani vaan myöskin naapurilaitoksissa sekä  monilla muillakin eri liittojen toimistoilla ja laitoksilla. Sain useinkin tilaisuuden toimia ns kiusattujen "Leelian lepotuolina" puhelimitse ja tavattaessa henkilökohtaisesti, niin että mielipiteeni perustuu pitkään työhistoriaani, ja nyt täytettyäni 70 v. , muistelen useinkin menneitä aikoja.

Kun toimin "varapomona" ja esimiehenä työpaikalla, järjestön vuosikokouksen valitseman hallituksen alaisena, koin ainoastaan yhden hallituksen jäsenen kohdalla jatkuvaa ja perusteetonta "mollaamista"ja vähättelyä sekä jatkuvaa asiatonta käyttäytymistä.
Näin koukouksesta jäi poikkeuksetta aina masentava tunnelma ja työhalut laskivat miinukselle. Kun olisin edellyttänyt hallitukseltani kannustusta, kiitosta ja palkitsemista jotta olisin voinut jakaa sitä myöskin alaisilleni.
Tilanteessa oli selvät merkit työpaikkakiusaamisesta, työnanatajan taholta. Tilanne oli ongelmallinen hoidettavaksi asiallisesti.

En kuitenkaan ottanut yhteyttä työsuojeluviranomaisiin, koska edellä kertomani tunne kaikkosi heti kun seuraavana aamuna olin taas asiakaspalvelutehtävissä. Asiakkaat olivat se miksi jaksoin työssäni, niin ja hyvä toimiva  työtiimini. Suurena tekijänä kokouksen mielialan masentavaan vaikutuksen muuttamiseen positiiviseksi auttoi myöskin pitkät keskustelut muiden halllituksen jäsenten kanssa.

Hakeuduin itse luontaishoitojen asiakkaaksi, jotka kustansin itse. Parhaan avun sain Rosen-terapeuttini käsittelyssä ja kävinkin hänen käsittelyssään 3 vuoden ajan kerran viikossa jatkaen vielä Reiki-terapeutinkin käsitelyssä aina kun tuntui ahdistavalta ja mielestäni nämä hoidot sopivat minulle parhaiten.
Näin jälkeenpäin ajatellen tein ratkaisuissani viisaasti koska olin jo 70 -luvulla sitoutettu niin työpaikkaani että ajattelin aina työpaikan ja työnantajani etua, itseni unohtaen.
Yllä oleva valokuva merimaisemasta oli yksi hyvä nollaamis ja voimaantumispaikka, perheen kanssa, ilman tasapainoista perhe-elämää en olisi jaksanutkaan olla "läsnä" alaisilleni ja asiakkaillemme.
Vaikeissakin tilanteissa, empaattiset työtoverit/alaiseni , antoivat omalla osuudellaan myöskin voimaa käsitellä asioita rakentavasti.

Tilanteessani oli hyvätkin puolensa; hankalan hallituksen jäsenen vaikutuksena oli myöskin töidemme laatutason nousu, teimme kaiken huolella ja tarkistimme asiat kuin asiat työpaikalla huolellisesti.

Yritin myöskin asettua kiusaajan osaan ja ajattelin miksi hän toimii niinkuin toimi, johtuuko se jostakin oman elämän vaikeuksista.  Opettelin myöskin tavan suhtautua hänen toimintaansa niin kuin hänen sanansa olisivat lentäneet ohi korvieni  eli ns "yli hilseen". Menin myöskin itseeni; olenhan melkoinen "jääräpää" kun sillä päällä
satun olemaan. Eihän "pahakaan yksin tappele", sanoi mumminikin aikoinaan.

Kaikki asiat järjestyvät aikanaan kunhan on vaan kärsivällinen, niin myöskin asiat järjestyivat parhaalla mahdollisella tavalla, viimeisinä työvuosinani ja sain jäädä työpaikkaani ja työhöni tyytyväisenä eläkkeelle 65-vuotiaana.

Päivä Meilahden sairaalassa

Lähdimme mieheni kanssa tänään täältä maaseudulta klo 6.10 kohti pääkaupunkia ja Meilahden sairaalaa. Talo oli melko hiljainen, ihmiset saapuivat töihin reippain askelin, me suunnistimme kohti labraa, omaan tahtiimme. Meitä edellä oli vain yksi asiakas, päästiin hyvin päivämme alkuun. Tunnelma oli leppoisa ja tempoltaan rauhallinen.
Sairaalan työtahti /rytmi kiihtyi huomattavasti kun potilastoimisto avattiin, potilaita oli runsaasti, kaikki menossa jonnekin, kaikki tuntuivat tietävän osoitteensa, kukaan ei hortoillut käytävillä.
Mieheni otettiin osastolle, nukutettiin , tähysteltiin, jne. hoitaja lupasi soitella kun ollaan kotiinlähtökunnossa.
Minä otin jalat alleni ja kipitin kaupungille, kun kerrankin pääsi yksin ja rauhassa ostoksille ja päiväkaffeille. Rehellisesti sanoen nautin täysin rinnoin. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi.
Kummallisesti kaupunkielämä ja kovat kadut rasittavat eläkeläistä enemmän kuin puutarha- ja metsätyöt, ihan jalkoja pakotti, liikenteen häly ja käryt ottivat päähän....
Soitettiin: kotiinlähtö tänään jo iltapäivällä. Sehän tiesi hyvää. ei kun nenä kohti sairaalaa...
Helmikuusta lähtien saadut hoidot, leikkaus ja jälkiseuranta olivat tehneet syöpäsairaasta miehestä taas terveen.
Seuraavana tavoitteena on saada painoa muutama kilo takaisin ja lihaskuntoa parantaa, mutta mitään ei ole pakko tehdä kunhan vaan tekee sen mikä tuntuu mukavalta ja syö sitä mikä maistuu suussa hyvältä.
Syöpä sairautena ei ole enään kuolemantauti vaan se on kuin mikä muu sairaus hyvänsä. Meistä
Meilahden sairaalassa on ammattitaidoiltaan korkeatasoinen henkilökunta.
Jouduimme käymään 9 kk aikana hoidoissa ja tutkimuksissa, sekä monen tunnin leikkaus, tehohoito, sairaalahoito, jne. monia kertoja ja aina aikataulut pitivät paikkansa. Henkilökunta oli kiireistä mutta sydämellisesti ihmisiä hoitavia, jopa omainen huomioitiin monin tavoin hyvin.
Ihmettelenkin miksi ja mistähän ihmiset niinkin paljon valittavat sairaan-, terveydenhoidosta?
Onkohan se vain oman sisäisen pahanolon purkamista.
Hallinnon asioista kohutaan lehtien lööpeissä...
Yleinen ilmapiiri sairaalan käytävillä ja hoitopisteissä tuntui kuitenkin leppoisalta mutta tehokkaalta. Hoitohenkilökunta on selvästi "kutsumustyössään" vanhahtavasti ilmaistuna.
Potilas (mieheni) ja omainen, viihdyimme koko kesän hyvin, Meilahden potilaina, melkein lähdimme haikealla mielellä kun seuraavaan käyntiimme on 6 kuukautta, sehän on vasta keväällä. NYYH!