Lähdimme mieheni kanssa tänään täältä maaseudulta klo 6.10 kohti pääkaupunkia ja Meilahden sairaalaa. Talo oli melko hiljainen, ihmiset saapuivat töihin reippain askelin, me suunnistimme kohti labraa, omaan tahtiimme. Meitä edellä oli vain yksi asiakas, päästiin hyvin päivämme alkuun. Tunnelma oli leppoisa ja tempoltaan rauhallinen.
Sairaalan työtahti /rytmi kiihtyi huomattavasti kun potilastoimisto avattiin, potilaita oli runsaasti, kaikki menossa jonnekin, kaikki tuntuivat tietävän osoitteensa, kukaan ei hortoillut käytävillä.
Mieheni otettiin osastolle, nukutettiin , tähysteltiin, jne. hoitaja lupasi soitella kun ollaan kotiinlähtökunnossa.
Minä otin jalat alleni ja kipitin kaupungille, kun kerrankin pääsi yksin ja rauhassa ostoksille ja päiväkaffeille. Rehellisesti sanoen nautin täysin rinnoin. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi.
Kummallisesti kaupunkielämä ja kovat kadut rasittavat eläkeläistä enemmän kuin puutarha- ja metsätyöt, ihan jalkoja pakotti, liikenteen häly ja käryt ottivat päähän....
Soitettiin: kotiinlähtö tänään jo iltapäivällä. Sehän tiesi hyvää. ei kun nenä kohti sairaalaa...
Helmikuusta lähtien saadut hoidot, leikkaus ja jälkiseuranta olivat tehneet syöpäsairaasta miehestä taas terveen.
Seuraavana tavoitteena on saada painoa muutama kilo takaisin ja lihaskuntoa parantaa, mutta mitään ei ole pakko tehdä kunhan vaan tekee sen mikä tuntuu mukavalta ja syö sitä mikä maistuu suussa hyvältä.
Syöpä sairautena ei ole enään kuolemantauti vaan se on kuin mikä muu sairaus hyvänsä. Meistä
Meilahden sairaalassa on ammattitaidoiltaan korkeatasoinen henkilökunta.
Jouduimme käymään 9 kk aikana hoidoissa ja tutkimuksissa, sekä monen tunnin leikkaus, tehohoito, sairaalahoito, jne. monia kertoja ja aina aikataulut pitivät paikkansa. Henkilökunta oli kiireistä mutta sydämellisesti ihmisiä hoitavia, jopa omainen huomioitiin monin tavoin hyvin.
Ihmettelenkin miksi ja mistähän ihmiset niinkin paljon valittavat sairaan-, terveydenhoidosta?
Onkohan se vain oman sisäisen pahanolon purkamista.
Hallinnon asioista kohutaan lehtien lööpeissä...
Yleinen ilmapiiri sairaalan käytävillä ja hoitopisteissä tuntui kuitenkin leppoisalta mutta tehokkaalta. Hoitohenkilökunta on selvästi "kutsumustyössään" vanhahtavasti ilmaistuna.
Potilas (mieheni) ja omainen, viihdyimme koko kesän hyvin, Meilahden potilaina, melkein lähdimme haikealla mielellä kun seuraavaan käyntiimme on 6 kuukautta, sehän on vasta keväällä. NYYH!
6 kommenttia:
Voimia teille molemmille!
Onneksi nyt ainakin on kaikki hyvin ja voitte iloita siitä yhdessä.
Et voi uskoa minäkin olin siellä eilen, tosin aika oli minulla 9.40 korva, nenä ja kurkkutautipuolella, siis siinä matalammassa rakennuksessa. Onneksi minullakin oli kaikki hyvin, minulla on keuhkoastma ja kurkkuni on ollut useamman vuoden kipeä. Nyt sain ohjeet ääneni huoltoon, eli kuinka parhainten käytän ääntäni. Muunmuassa että hyräile ja hetihän minä bussipysäkillä...luulin että toiset eivät kuule, kun tosiaan siellä autot liikenteessä prutkuttaa.Kyllähän he varmasti kuulivat kun alkoivat hymyilemään, no minä ajattelin että kyllä maailmaan hymyä mahtuu.
Kauniita ajatuksia.
Samaa mieltä. Minäkin olen läheisteni hoidon perusteella saanut käsityksen, että hoito on asiallista, hyvää ja sitä on saatu aina tarvittaessa riittävän nopeasti.
Joskus tuntuu, että vain pienen valittajaryhmän perusteella tehdään johtopäätöksiä koko järjestelmän toiminnasta.
Eikös se ole niin että negatiiviset kommentit aina muistetaan, kiitoksia ei..
Mukava kuulla että siellä asiat on noin hyvin..
Kiitos muuten vierailusta ja hyvää viikon loppua
Toivotan oikein hyvää jatkoa teille syöpätaisteluun. Kirjoitus lämmitti mieltä. Elämän suurissa taisteluissa ja kysymyksissä jaksatte olla tyytyväisiä yhteiskunnan tarjoamaan palveluun. Niin monesti kuulee ihan muuta...
Ihana kuulla että hoito on onnistunut.Kyllä Suomessa saa hyvää hoitoa.Voimia teille molemmille arkeen.
Lähetä kommentti