Daalia juurakot maahan ja vähän vapaaehtoistyötäkin

Näin kauniisti toivon tänäkin kesänä nämä daaliat kukkivan.

Innostuin ehkä liikaa kun istutin joriinin juuret paria päivää liian aikaisin, uusi kuu syntyi vasta istutuksesta parin päivän kuluttua, Juurakot menivät maahan laskevan kuun aikaan. Saa nyt sitten nähdä miten nuo vanhat; 31 vuotta pihapiirissä kukkineet  joriinit käyttäytyvät tulevana kesänä. Talvehtiminen ei ollut onnistunut parhaalla tavalla, nyt oli runsaasti pilaantuneita "sormia" juurakoissa vaikka säilytystila oli sama kuin ennenkin. 

Peitin daalia penkkini vielä harsolla että auringon säteiden suoma lämpö pysyy mullassa yli yönkin.

"Västäräkistä vähäsen".... näin ekan vässäkän omalla pihallani niin että kohta se kesä saapuu pidentyvin päivin ja lämpöasteet lähtevät nousuun.

Viileät ilmat eivät ole minua saaneet pidettyä pois pihahommista, hiukan lämmintä tuulipuvun alle ja villasukat saappaihin niin hyvin on tarennut. Keväisin riittää puuhaa kaikenlaisessa pihan siistimisessä vaikka en voikaan haravoida kun sipulikukat ovat vallanneet koko pihamaan.

Nyt juuri on aikaa nauttia luonnon keväisistä äänistä,  seuraillen  lintujen puuhia ja muuttolintujen ilmaantumisia pihapiiriin.

Jouduin yllättäen 84 vuotiaan ystäväni avustamiseen, kun hänen kaikki omat lapsensa olivat töissä, ystäväni pääsi kuukauden sairaala reissulta kotiutumaan,  näinollen hän tarvii saattajan ja kyydin kotiin.  Seuraavaksi oli hommattava muutama apuväline että hän selviytyisi päivät yksin omassa kodissaan.
Käväisin hänen luonaan Suvin kanssa pari päivää kotiutumisesta niin hyvin oli toipuminen edennyt ja apuvälineet olivat tarpeellisiksi havaittu. Erityisesti ystäväni ilostui kun Suvi tuli tervehtimään häntä. Sinivuokot ja uunijuusto ternimaidosta saivat ystävämme ilahtumaan erittäin paljon koska on aina rakastanut luonnon kukkasia ja pitää  monenlaisista entisajan maaseudun perinneruuista. 
Hän kutsui meidät taas tavan mukaisille lauantai päivien  päivä kaffeille kun käymme nyt ilman häntä kauppareissulla, samalla toimitamme hänelle tarvittavat ruokaostokset. Hänestä tarttui meihin se voimakas positiivisyys elämää kohtaan, erityisesti se että hän totesi meidät rikkaiksi, eikä hän tarkoittanut lainkaan aineellista rikkautta. Mahtava Muori!
Tehtäväksi saatiin hankkia ensiviikolla vielä yksi apuväline niin sitt´kaikki hoituu hyvin. Isommaksi haasteeksi sain ystäväni omalääkärin vaihtamisen johon ylilääkäri jo antoi kieltävän vastauksen. Saas nähdä kuinka "ämmien" käy !

Värikäs viikko takana....

 Kelmi hauveli 5 vk ikäisenä

 Kelmi 12 vk 

Kelmi telmimässä siskonsa kanssa, Kuunsirpin kennelin pihalla, kuvatkin kopioitu Kuunsirpin postauksesta.

Jännityksellä odotin perjantai päivää jolloin tavataan ensimmäisen kerran Suvin hauva-vauveli. Ensitapaaminen sujui mukavasti kun olin Suvin vinkistä viisastuneena varannut "nameja" taskun pohjalle.  Kelmi-hauveli kömpi autosta ulos aivan unenpöpperöisenä mutta oli heti utelias tapaamaan uusia ihmisiä.  

Kelmin  12 vk kuvat on otettu perjantai -iltana kun koirulit jäivät täysihoitoon kenneliin. Velmun kanssa jälleennäkeminen oli molemmin puolin riemukas ja Hauska-neitokainen hiukan ujosteli. Hyvin käyttäytyviä koiria kaikki, Suvi on onnistunut Velmunkin kasvatuksessa erittäin hyvin. 

Suvi tuli viettämään syntymäpäiviään tänne kotikulmille sieltä Pohjois-Karjalasta. Nuoret juhlivat keskenään eikä tyttöä paljon ehtinyt nähdä kun pieniä hetkiä ohimennen. Pää asiahan oli että synttärisankarilla oli hauskaa ja kuului hänellä hauskaa olevankin.

Torstaina kirkonkylän leffateatterissa näytettiin elokuva "Mielensäpahoittaja". Kirjastomme oli jakanut ilmais-lippuja (60+GLUBI ) eläkeläisille päivänäytökseen. Meitä olikin teatterin täydeltä mummeleita ja muutama papparakin, nauttimassa kulttuuripläjäyksestä. Elokuva oli hauska ja hyvää näyttelijä suoritusta Antti Litjalta, joka esitti päähenkilöä elokuvassa. 

Parasta oli meidän neljän hengen poppoo, jotka istuimme teatterin takapenkeillä, meillä' oli ihan "omat kivat". Jatkoimme hauskanpitoa päiväkahveilla yhden meistä kotona, keittiön pöydän ympärillä. Siinä käytiin läpi vanhoja muistoja, niitä hauskoja, niin että saimme nauraa vedet silmissä, yhtään eivät tulleet mieleemme miesvainajat eikä monet krempat jotka muuten kulkevat sujuvasti itse kunkin mukana. Totesimme kaikki yhteen ääneen että tällainen iltapäivä ja tässä porukassa uusitaan jo pikapuoliin.

Keskiviikkona lähdin Sinin seuraksi poliklinikka käynnille Hyvinkään sairaalaan. Sattui sankka lumipyry lähtömme aikaan ja Sinin piti vaihtaa autoa kun omassa autossa oli jo kesäkumit. Olimme säästä huolimatta ajoissa perillä ja hyvä tuurimme jatkui vielä kun Sini pääsi heti lääkärin vastaanotolle, varmaankin peruutuspaikalle. Tutkimusten jatkumiseen liittyi käynti omalla terveysasemalla. Hyvä tuurimme jatkui edelleen, Sini sai ystävällistä palvelua, ennakkoasenteistamme poiketen ja toimenpiteet jatkuvat toivotulla tavalla eteenpäin. Olimme jo kotona ja kahvin keitossa kun olisi ollut varattu vastaanottoaika polilla.

Lauantaina teimme taas ruokaostos keikan kirkonkylän S-markettiin entiseen tapaan mutta tunnelma oli jotenkin latistunut kun yksi meistä on edelleen Meilahden sairaalassa eikä kukaan ole kertonut Sonja-muorin tilanteesta mitään uutta. Kuitenkin joimme kaffeet juustokakulla ja maistuihan se kaikille, vaan tärkein puuttui, ne vanhemman ihmisen värikkäät tarinat entiseltä ajalta ja se oli suuri puute lauantain ohjelmassa.

Saunanlämmitys kruunasi lauantaipäivän puuhastelut ja kaiken kukkuraksi Sinikin tuli nauttimaan pihasaunan suomista lempeän pehmeistä lämmöistä. Iltani viihteenä katsoin televisiosta pari poliisisarjaa ja unilääkkeenä luin puolet meneillään olevasta dekkarista.

Tänään alkoi uusi viikko ja takatalvi saapui tänne eteläiseen Suomeen. Lintulaudalla oli säpinää; punatulkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia, järripeippoja, peippoja, mustarastaita, punarintoja, keltasirkkuja, fasaani, kesykyyhkyjä, naakkoja, harakoita, variksia ja sepelkyyhkypariskunta. 

Suvinkin kotimatka karjalaan sujui ongelmitta, huonosta säästä riippumatta, arvasinkin että ei huono kelikään sitä tyttöä haittaa kun on auton käsittely ja liikenne hallinnassa. Ihan turhaan taas kerran jännitin Suvin puolesta ja ihan turhaan......

Viikonpäivät tapahtumineen tulivat vähän sikin sokin, eihän se haittaa....on kiva vaan kirjoittaa....kirjoittaa ja kirjoittaa....

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Voileipäkakku

Kahdesta tyttärentyttärestä nuorin täytti lauantaina jo 18 vuotta. Pitihän sitä juhlia kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi. Päivänsankari ei halunut mitään isoja pippaloita, ainoastaan me läheisimmät ja varsinkin Kummi-Katjan vierailu oli tärkeä asia.

Sini esitti toiveen että tekisin "sen hyvän voileipäkakun" ja pitihän se väsätä taas kerran. Olen saanut ohjeen 25 vuotta sitten hyvältä ystävältä joka toimi aikoinaan itseoppineena pitoemäntänä ja hän oli toisena "tekijänä" silloin kun tehtiin yhdessä 30 kappaletta isoja voileipäkakkuja seurakuntakeskuksen avajaisiin, olipa se urakka...

Siitä lähtien olen aina omiin juhliimme tehnyt itse suolaiseksi tarjottavaksi kinkku- ja lohikakut. Lupasin Hilja-ystävälleni etten anna ohjetta eteenpäin ja olen lupaukseni pitänyt. Kiitos Hilja! missä sitten oletkin????

Puutarhasta sain vielä hyväkuntoisia koristeita jotka voi myöskin syödä. Nopeasti kakku häipyikin juhlijoiden suihin. Seuraavat juhlat lähipiirissämme onkin lokakuun alkupuolella , niin että sitten taas herkutellaan!