Ahkeraliisat vakiopaikalleen

Vanha puinen tiinu, joka on muistoesine anoppilasta, pääsi jälleen tänäkin kesänä koristamaan pihalle tuloa ja toivottamaan tulijat tervetulleiksi.  Tiinun kesä asukkaiksi pääsivät kaksi maisemabegoniaa.
Verikurjenpolvet viihtyvät tontin reunalla ja kadun varrella kun ohikulkevat koirat lannoittavat niitä ahkerasti, haju on sitten sen mukainen mutta eihän se haittaa kun niitä ei tarvitse kosketella, ihailla vaan kun pikapuoliin avaavat runsaat kukkansa meidän kaikkien silmien iloiksi.

En yrittänytkään vaihtaa Ahkeraliisoja joksikin muuksi kesäkukiksi, koska jo kasvupaikka asettaa tietyt vaatimukset kasveille. Onhan paikka rakennuksen pohjoispuolella mihin aurinko paistaa ainoastaan aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Ahkeraliisat ovat viihtyneet jokaisena kesänä ihan kiitettävästi niin kuin alla olevassa kuvassa näkyy.

Täytyy tyytyväisyydellä todeta että kirkonkylän torikauppiaalta ostetut taimet olivat todella hyväkuntoisia, isoja sekä hintakin kohdallaan. Pitäjän parhaat taimet!

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua melkein yliannoksen verran kun innostuin kitkemään tontin itärajan rikkaruohoista. Naapurin miehet poistivat vanhan "koira-aidan" meidän väliseltä rajalta ja se innosti minuakin siistimään rajaa omalta puoleltani. Aidan poisto helpottaa huomattavasti ruohon niittoa.

Rajan tuntumassa on sopivasti pensas kasvillisuutta josta on riittävästi myöskin näkoestettä naapuriin, jos haluaa olla omissa oloissaan.

Pensasmustikassa on runsaasti kukkia, vaikka puskaat ovat vielä nuoria ja pienikokoisia. Olen jättänyt suojaverkot kesäksikin mustikoiden ympärille etteivät rusakot popsi niitä suihinsa ja samalla ne estävät lintujen hyökkäykset kun marjat kypsyvät.

Atsalea on kohta täydessä kukassa, sopivasti nyt kun tulppaanit lopettelevat kukintaansa niin kukinta pihalla jatkuu.

Puuhastelut pihalla jatkuvat  mutta alkukesän kiireet ovat ohi kun kaikki kylvöt ja istutukset on tehty, nyt "puutarhuri" ehtii jo  istahtamaan pihakeinuunkin ihastelemaan aikaansaannoksiaan. 

Sadetta kaivattaisiin, koska tuulet kuivattavat yllättävän tehokkaasti maan pinnan , joten kastella pitää melkein päivittäin, ainakin kasvimaata ja viimeksi istutettuja kasveja ja pensaita. Onneksi kaivoissa riittää vielä runsaasti vettä.

Koirat ja ilotulitusraketit

Kauhulla taas odotamme Vili-koiramme kanssa vuodenvaihdetta paukkuineen. Olemme lääkityksellä hoitaneet koiran pelkoa uudenvuoden aattoina, kun pauke on ollut voimakkaaammillaan mutta tänä vuonna yritän hoitaa koiramme pelkoa "manttelin" avulla.

Vili- koiran kimppuun kävi vuonna 2011 iso pyreneitten koira, purren koiramme päähän pahat vammat. Silmäkulma oli revennyt joka tikattiin, toinen yläleuan kulmahammas katkesi, purevan koiran iso kulmahammas lävisti pääkallon, osuen kuitenkin aivolohkojen väliin, onneksi ettei aivot vaurioituneet. Kuitenkin tapahtumasta on jäänyt jonkin verran jälkimainingeja mm. voimakas ukonilmojen ja uudenvuoden paukkujen pelkotila.

Alla olevassa kuvassa Vili on jo paranemaan päin, pahin on jo ohi, turvotuskin on laskenut. 

Tosiaan tänä vuonna sitten jätetään lääkitys pois  ja kokeillaan Thundershirt-paitaa joka on alla olevassa kuvassa koiran yllä.

 "Thundershirt on yksinkertainen ja luonnollinen ratkaisu koiran levottomuuteen ilman lääkitystä.

Sen lempeä ja jatkuva paine rauhoittaa koiran jopa ensimmäisellä käyttökerralla ilman erillistä koulutusta. Manttelia voi käyttää mikäli koirasi kärsii ukkosen, ilotulituksen, yksinäisyyden, matkustamisen ja häkissä olon pelosta. Mantteli sopii myös tilanteisiin, joissa koirasi on yli-innokas, haukkuu liikaa tai sillä on muita rauhattomuutta aiheuttavia ongelmia.

Thundershirt-paidan toiminta perustuu jatkuvaan hellään paineeseen, joka luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa koiraa tilanteessa, jossa se kokee itsensä levottomaksi. " ( teksti ja kuva kopioitu tuotteen esittelystä)

Toivottavasti manttelista on Vilille apua. Kaikkea pitää kokeilla mistä vaan kuulee muilta käyttäjiltä joilla se on tehonnut. Kerron myöhemmin miten Vilin kanssa mantteli tehoaa.

En henkilökohtaisesti ymmärrä hitustakaan syitä miksi ihmisten täytyy polttaa ylimääräisiä rahojaan tuhkana ilmaan, vielä kovan mekkalan saattelemana. Järkevämpää olisi lahjoittaa tulitteisiin käytettävät summat hyväntekeväisyyteen, niin rahoista olisi yksinomaan hyötyä ja iloa työttömille , sairaille tai köyhyysrajan alapuolella toimeentuleville ihmisille Suomessa puhumattakaan kansainvälisille avustusjärjestöjen avustuskohteille,missä pienelläkin summalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Kannattaisi meidän jokaisen miettiä asiaa. 

Monet lemmikkieläimet kärsivät rakettimelusta ja vanhoille yksilöille se on tosi rankkaa.

Jos nyt on sitten joillakin pakkomielle paukutella aattona niitä euroja  taivaan tuuliin niin eikös sitä vois hipsiä tälläkin alueella vaikka tuonne metsikköön , asutuksen ulkopuolelle, siellähän sitä voisi sitten kilpaa paukutella, kellä on isoimmat ja eniten paukkuja. 

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!

Syksyn viettoa sukkapuikot kilisten

Sukkia on syntynyt ihan huomaamatta tv.tä katsoessa, aina kun on päivän  ahertanut ulkotöissä itsensä uuvuksiin niin on ihana istahtaa nojatuoliin ja antaa ajatusten lennellä,  puikkojen suihkia, se on tosi rentouttavaa.... 

Ylimmät sukat ovat "jätelangoista" ja alemmat taas "Seitsemänveljeksen langasta neulottu. Eron huomaa selvästi, alimmat ovat onnistuneet mielestäni toiveeni mukaan, ovat ryhdikkäät ja kantapääkin ns. istuva.

Tahdon kokeilla, onnistuuko minulta virkatun lampunvarjostimen teko ? Kehys ja langat ovat jo odottelemassa koukuttajaa !

Löysinkin googlesta sopivan mallin josta otan hiukan osviittaa, mutta aion tehdä oman version ihan vapaasti omasta päästä ....

Meikäläiselle on tässä nyt haastetta kerrakseen, saas nähdä onnistunko ?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä suorittaa pihalla viimeiset syyspuuhastelut. Istuttelimme Sarin kanssa muutamat pussilliset kukkasipuleita ja kunnostimme ryytimaata siltä osin kun se oli mahdoillista. Sillä pitihän minulle jättää vielä kasvamaan persiljat ja lehtikaalit kun tulee tehtyä itselleni melkein päivittäin terveellisiä kasvisruokia joiden raaka-aineihin  vihreät kasvattini ovat oiva lisä.

Tänään käväisin kirjastossakin vaihtamassa ilta luettavat koska uni ei tule ilman kirja ystäviäni.

Pysähdyin tässä oikein ajattelemaan sitä päivien kiitolaukkaa, tuntuu että aika menee kaksi päivää yht´aikaa kun aina onkin taas viikonloppu tulossa, mutta hyvä näin. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta mihin saan herätä, se tahtoo vaan useinkin unohtua !

Mustikkamaa kuntoon

Seuraava pihapuuhastelu onkin sitten "mustikkamaan" perustaminen. Aluksi on vain 3 tainta, koska ei ole ihan varmaa onnistunko tässä puuhassani ja miten mustikat viihtyvät pihallani.

Hankin oikein "Rodomultaakin" kun mustikka viihtyy happamassa maassa.

Aiemmin oli kaadettu lehmus ja kanto on vielä jäljellä niin ajattelin sen piiloittaa mustikkapensaiden keskelle. Poistin palan nurmikkoa ja vähän multaakin, että voin jakaa rodomultasäkin kolmelle  taimelle. Ongelmana olivatkin lehmuspuun juuret, ei vaan tahtonut löytyä sopivaa koloa istutettavaksi.

Siinä ne nyt ovat Pensasmustikan taimet istutettuna aurinkoiseen paikkaan ja vielä reilu kastelu niin mustikkamaani on perustettu. Tähän on hyvä istuttaa lisää taimia ja laajentaakin voi tarpeen mukaan istutusaluetta joskus myöhemmin jos intoa riittää ja mustikat viihtyvät.

Levitän vielä katteen mullan peitteeksi pitämään maan kosteana. Nurmikon leikkuujäte olisi varmaan sopiva kateaine mutta ongelmana on ettei leikkurini ole keräävä vaan siinä on bioterä joka leikkaa ruohot paikalleen jääväksi, ravitsemaan ja kosteuttamaan vanhaa nurmikkoa. Täytynee mennä naapurin isännän luokse kottikärryn kanssa kun hän ajelee laajan nurmikkonsa keräävällä, päälläistuttavalla leikkurillaan :)

Toivottavasti muistan viritellä suojaverkot tarpeeksi ajoissa, syksyllä etteivät rusakot pääse herkuttelemaan maalleni.

Istutuspuuhat jatkuivat vadelmarivistössä, josta poistin muutaman yksilön ja tilalle istutin keltaista vadelmaa pari tainta näin aluksi. Maata kaivaessani huomasin miten hyvin lehtikate pitää maan kosteana ja isot lierot olivat omissa hommissaan, siksi nuo vatut ovatkin tuottaneet hyvän sadon vuosittain.

Päivän päätteeksi vielä jokailtaiset kastelupuuhat, ainakin kasvimaa tarvitsee vettä päivittäin.

Kevään ihmeitä

Nuo ikivanhat sipulikukat osaavat viehättää joka kevät, aina uudelleen ja uudelleen.

Niin pieniä ja vaatimattomia, ihmeitä kerrakseen. Ovat itse kylväytyneet lähimaastoon. Heti lumien sulattua maasta nousevat vaaleat "tikut" jotka avautuvat auringon voimalla ihmisten ihailtavaiksi.

Pihalla on vielä paksu kerros lunta, ainoastaan saunan päädyssä on pieni lumeton ala, pakkasta oli aamullakin  vielä -6 astetta, kylläpä tänä keväänä saadaan odotella kärsivällisesti keväisempien ilmojen tuloa.

Keittiön pöydän äärellä istuessani täytellen sudokuja ja aamun hiljaisuudesta nauttien huomasin Fasaanit jouluruusujen nuppuja syömässä, APUVA! Tossut jalkaan ja ulos; heitin jääpalasilla linnut livohkaan, niitähän oli kukan lisäksi kaksi pulleaa kanaa!!!!! Jouluruusun put säilyivät tällä kertaa. 

Sinitiaiset rakentelevat pesiään pariinkiin pönttöön, toisesta kuului selvästi isännän puutöiden ääntä; mitähän se askarteli ? pöntönhän piti olla asumiseen valmis. Punatulkut ovat vaihtuneen viherpeipoiksi lintulaudan asukkaissa. Jatkan vielä lintujen ruokintaa koska peipponenkin oli  viikko sitten eka kerran pihallani ja kun lunta on vielä runsaasti etteivät linnut varmaankaan saa vielä tarpeeksi ruokaa luonnosta kun ovat tottuneet ruokintapaikkaansa. Mustarastas jo kiittelee ruokkijaansa kauniilla aamu- ja iltakonsertillaan, peipon viserrystä vielä odottelen.... nauttien pienistä kevään ihmeistä .

Lehmukset kaatuivat

Nyt se on tehty! Nimittäin, sain aikaiseksi soitella tutulle metsurille ja pyytää häneltä apua kahden metsälehmuksen kaatoon. Hyvä olikin että ei ruvettu miehen kanssa kaksistaan niitä sahailemaan. Molemmat puut olivat kallellaan naapurin puolelle ja olivat rungoiltaankin niin jykeviä ettei meidän taidot olisi riittäneetkään.
Ketterän nuoren miehen toimesta puut kaatuivat helposti ja juuri sinne minne oli tarkoituskin.
Tässä viritellään köyttä puun latvukseen jantarkoitus on että apumiehet vetävät sahauksen loppuvaiheessa köydestä niin puu kaatuu just´sinne minne pitääkin
Tulipa hetkessä pihasta aikamoinen ryteikkö.
Puut ovat nurin ja iloiset naapurin miehet lähdössä omalle pihalleen. Apu saapui pyytämättä kun sitä tarvittiin. Siinä oli meille kaikille vetämistä olan takaa, latvukset olivat runsaat ja painavat vetää.
Tässä sitä on taas klapintekoa ja haketusta! Hyötyliikuntaa parhaimmillaan! Eipä tarvitse lähteä vieläkään kuntosalille kun pihalla riittää punnerrusta!

Yksi lehmus jäi vielä kasvamaan saunan edustalle. Kyllästyin vuosien mittaan koko kesän variseviin lehtiin. Nurmikoille tippui ruskeita lehtiä ja oli aina siivottoman näköistä. Pahinta asiassa oli se että ne oli istutettu ihan rajan tuntumaan silloin joskun 50 vuotta sitten, puolet roskista meni naapurin hyvin hoidetulle nurmikolle. Meidän naapurit ovat niin mukavia etteivät he mitään sanoneet mutta itse kärsin katsella roskaista nurmikkoa, nytpä siistiytyivät piha-alueet tuplasti.

Annamme runkojen olla rauhassa pari viikkoa että puhkeamassa olevat lehtisilmut vetävät kosteutta rungosta, näin klapit kuivuvat nopeammin.

Aurinkoisia Pääsiäispyhiä kaikille ystävät !

Helmikorpi 19.2.2011

Viikko sitten puutarha oli lumen peitossa. Hiukan lumessa häämöttää rakennuksen sokkeli. Seuraavaksi Katjalla on edessä lumityöt tontillaan. Siinä onkin urakkaa, kun lunta on noin 70 cm. No koneellahan ne siirtyivät kepeästi sivummalle että talopakettia tuovat autot mahtuu töihin.
Heräsin lauantaiaamuna 6.30 tontilla oli täysitohina, voimakkaat rakennusvalot loistivat alueen valoisaksi työskennellä. Miehiä oli ainakin 9 elementtejä asettelemassa paikoilleen.
Viimeinen pääty-elementti laskeutuu.... aurinko ei ole vielä noussut joten kuvat ovat himmeitä ja ikkunasta otettuja.
Puoleenpäivään mennessä homma oli edistynyt ripeästi. Erikoisesti ihastelin heidän tehokasta työskentelyä; kaikki tiesivät mitä tekivät, kukaan ei kiroillut eikä komennellut toista. Turhia liikkeitä ja askeleita ei ottanut kukaan. Rauhallinen ja leppoisa puheensorina kuului työmaalta.
Tässä vaiheessa tuleva talo oli 14.30. Siistiä!

Oli mielenkiintoista seurata talopaketin pystytystä alusta loppuun. Tosi tehokasta ja nopeaa ja mikä parasta ; erittäin helppoa rakennuttajalle.

Nyt on jo helppoa sisäistää pihani pinta-alan puolitus entisestä. Kyllä kannatti hoitaa isoa puutarha-alaa kun tontti kelpasi tyttärelle, näin sain parhaan mahdollisen naapurin itselleni loppuiäkseni. Vaikka eihän tulevaisuutta voi koskaan täysin varmaksi itse suunnitella, aika näyttää miten tässä naapureina elellään.