Vuosi vaihtui

Amaryllikset ja jouluruusut juhlistivat kauneudellaan jouluani.

on ne kukat vaan niin upeita 👍

Ilman kukkia ja kynttilöitä ei ole joulua 💖

Unohdin tahallani kaikki terveellisen ruokavalioni periaatteet ja syyllistyin kinkun syöntiin oikein urakalla. Oikeastaan maiskuttelin mehevää kinkkua, hyvällä punaviinillä 😁 alas huuhdellen. Emme unohtaneet joulupöydästämme perinteisiä laatikoitakaan ja tein jopa kotijuustonkin, joka onnistui edelleen hyvin, omaanhan vuosikymmmenien harjoittelun sen teossa, palkkatyöhöni liittyen. Työhistoriastani kai johtui sekin etten syönyt jouluisia laatikoita kun lusikalliset kutakin,  koko jouluna, olen kyllästetty niihin edelleen. 

Kertakaikkiaan epäterveellistä syötävää; majoneesipohjaisia salaatteja ja kermaisia jälkkäreitä, mutta pahin oli tietysti se possunliha. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja ruuansulatus elimet kunnossa, että elimistö kestää itse aiheutetun vaaratilanteen.

Oli erittäin nautinnollista käydä naaapurin puolella joulupöydässä, päivittäin syömässä, jättäen tiskaamiset tyttäreni niskoille 😍

Muutenkin nautin yhteisistä hetkistä pöydän äärellä, nauttien kiireettömästi hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Taustalla soiden jouluinen musiikki ja monet kynttilän liekit lepattamassa, luoden joulunlämpöistä tunnelmaa.

Tähän en kyllästi koskaan, tämä joulu oli vasta 10:s rauhallinen joulu, ilman työ velvoitteita ja asiakkaita. Kun on koko ikänsä tehnyt töitä ihmisten joulua "tuottaen" niin kyllä osaa nauttia tästä normaali ihmisten joulun vietosta. 

Tunnelma ja hyvä ruoka ovat tärkeimpiä asioita joulussani, en kaipaa sitä nykyajan ihmisten "rahakasta" joulua, turhanpäiväisine lahjoineen. 

Pienet paketit tosin luovat lapsuuden muistoja aattoillan ohjelmasta ja piristävät lapsenomaisesti itsekutakin yllätyksellään.

Haaveilen vieläkin joulusta jonka saisin vietää ihan yksikseni, jossakin luonnon keskellä, mihin eivät katuvalot, eivätkä naapurinkaan ikkunat loista. Ihan vaan  kirkkaan tähtitaivaan alla, lumisen metsän reunassa, seurakseni kelpuutan vain koirani ja omat muistoni eletyistä jouluista. Sen toiveeni kyllä vielä toteutan tulevaisuudessa, vaikka  joulu mökkimaisemissa olisi vielä koettava ennen kun voimani  iän myötä heikentyvät. Ehkä jo ensi jouluna 👍

Ruokavalioni on taas palautettu tervellisemmälle pohjalle, sisältäen runsaasti vihreää salaattia ja hedelmiä sekä marjoja. Liha on poistettu listalta kokonaan. Pyrin pitämään valitsemani ruokavalikon vuoden ensimmäisen neljänneksen  aivan orjallisesti, en salli itselleni pienintäkään retkahdusta. Koska olen menossa terkkariin vuositarkastukseen ja labrakokeihin, niin haluan nähdä mitä ruokavalio ihmisen elimistölle todella vaikuttaa.

Raskas jouluruoka toi uuvuttavan olon ja menetin viikoksi toimintatarmoni kokonaan. Istua möllötin vaan tv:n ääressä, elokuvia katsellen ja koiralenkitkin lyhenivät aivan huomaamatta kun laiskotti todella.😓

Pari päivää ilman possunlihaa vaikuttaa jo piristävästi ja ulkoilulenkitkin tuntuvat virkistäviltä entiseen tapaan, tästä mennään taas vireämpää tammikuuhun. 💪

Vilin kanssa valmistaudutaan huolella vastaanottamaan uuden vuoden ilotulituksia 💥

Olen varannut itselleni hyvää luettavaa ja sanaristikko tehtäviä ratkottavaksi. Meille on tulossa todella "rauhoitettu" Uuden Vuoden vastaanotto. 
Hyvissä ajoin iltapäivällä tehdään pakollinen kakatuslenkki, että koira selviää yli puolen yön, jolloin sen voi viedä seuraavan kerran ulos tarpeilleen. Onneksi "paukuttelut" eivät olleet vielä alkaneet, joten selvisimme ihan normaalisti ilman ylimääräistä tressiä ja sen seurauksia kotiin asti.
Vili pelkää ilotulitusrakettien pauketta ja valojen räiskettä, joten laskin sälekaihtimet alas, valot päälle ja musiikit soimaan joka huoneeseen. Puin koirille tarkoitetun "manttelin" Vilin ylle, se rauhoittaa omalta osaltaan koiran olotilaa. Ja sitten vaan rauhallisesti sängylle tyynyjen pehmeyteen, lukulampun alle kirjan kanssa rentoutumaan. Koirahan vaistoaa emäntänsaä mielialan hyvinkin herkästi ja tässä illassa ei itselläni ole hiukkaakaan tressin aihetta niin kuin kesäisellä ukonilmalla saattaa hiukan ollakin.

Illan ensimmäiset paukahdukset saivat Vilin läähättämään ja vapisemaan, mutta melko nopeasti se rauhoittui vaan kuuntelemaan ja loikoili vierelläni valppaana seuraten ilmeitäni miten reagoin meteliin. Vähitellen se rauhoittui jopa torkahtelemaan mutta ei käynyt koko illan aikana edes vesikipollaan. 

Ilta tuntui pitkältä vaikka vaihdoin luettavaa kirjaa ja välillä täytin ristikoita. En nimittäin voinut katsella edes tv-tä, koska se olisi ollut huoneessa joka sijaitsee sillä puolella taloa missä naapurit eniten paukuttelevat. No menihän se vuoden vaihtuminen taas kerran ja mitä en tekisi koirani hyvin voinnin eteen, olihan tämä jo aika mones uudenvuoden yö kun vietän koiran kanssa kahden.

Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta, ilman perinteisiä ruoka ja juoma nautintoja. Kuuntelin kuitenkin perinteisesti cd-ltä puhallinorkesterin soittamana "Vaaleanpunaista shampanjaa" 💟 skool vuodelle 2017