Hauskaa ja halpaa huvia

Vaikka ei  pakkasherra paukuttelekaan mökin nurkissa, on luonto saanut kuitenkin hennon lumikerroksen suojakseen. Onneksi olin aloittanut lintujen talviruokinnan jo syyskuun lopulla, vaikka luonto tarjoili vielä ravintoaan runsain mitoin, eikä lumipeitekään haitannut lintujen ja metsäneläinten ruuan saantia. Linnut olivat jo löytäneet ja tottuneet käymään lintu laudoillani ja rasvapalloillani, kun oikea talvi pakkasineen saapui.

Talviruokinta pihapiirin linnuille on melkein elinehto kovimmilla pakkasilla. Ruokinnan tulee jatkua talvin yli ilman keskeytystä, jos sen on syksyllä aloittanut. Toinen tärkeä asia lintuja ruokkiessa on muistaa, ettei tarjoa niille mitään missä on suolaa. Ruokintapaikkojen siistinä pitäminen vaikuttaa suoraan lintujen hyvinvointiin ja terveyteen, estäen omalta osaltaan salmonella tartunnat ja muut lintujen sairaudet.

Auringonkukansiemenet ovat tiaisten, punatulkkujen, viherpeippojen ja pikkuvarpusten herkkua. Keltasirkuille taas kelpaa ainoastaan kauran jyvät, joita hankin säkeittäin tutun hevosmiehen tallilta ja auringon kukansiemeniä on linnut popsineet runsaammin, menossa on jo kolmas 25 kilon säkki.

Talipallot ovat omassa telineessään jonka olen sijoittanut itse muotoillun kanaverkkokehyksen sisälle, etteivät oravat ja isommat linnut saa niitä varastettua. Talipalloja on myynnissä melkein kaikissa ruokakaupoissakin ja olen päätynyt käyttämään talviruokinnassa niitä, jo niiden helppokäyttöisyyden vuoksi, eikä niissä ei ole suolaa. Talista pitävät eritoten kaikki tiaiset mutta kelpaa se pikkuvarpusillekin talviseksi ravinnoksi.

Kauralyhde tuo mieleen joulun mutta on erittäin mieluisa ruokapöytä keltasirkuille. Ehkä se toimii myöskin ”tienviittana” niille, koska ne ilmestyvät pihapiiriin vasta sitten kun olen viritellyt lyhteet pihalle.

Oraville on aivan omanlaisensa siemenpönttö, jonka kansi on varustettu saranoilla ja oravat oppivat nopeasti nostamaan päällään kannen, löytäen näin pähkinä-siemensekoituksen syötäväkseen.

Lintulautojen alustoille linnut tiputtelevat siemeniä joita käyvät kesykyyhkyt, fasaanit, mustarastaat ja rusakot poikinen putsaamassa.  Muina talvina on punarintakin ilmestynyt aterialle mutta ei ole vielä ilmestynyt, odottelenkin pariskunnan vierailua, kun ilma hiukan lämpenee.

Metsäkauriit ovat löytäneet kasvimaalle jätetyt lehtikaalit ja mangoldit ruuakseen. lauman jälkiä on lumessa päivittäin mutta näkösälle eivät ole jääneet, ehkä käyvät tontilla hämärään aikaan kun niitä ei ole näköhavaintoa.

Koirankarvoja verkkopussissa on tarjolla linnuille ja oraville pesäpönttöjen ja pesien lämmikkeeksi. Jouduin uusimaan koko pussukan, kun kurret olivat repineet sen rikki ja karvat oli viety viimeistä haiventa myöten. Sidon tekeleeni autokatoksen katto parruihin, ettei se lähde kuleksimaan ja pesien lämmittäjät osaavat verkonraoista vedellä karvoja, orava pyörittelee suullaan isohkon pallon ja vie mennessään pesätarpeiksi.

Hauskaa ja halpaa huvia kuin hullun ilo, on seurata lintujen ja luontokappaleiden puuhasteluja pihapiirissä. Luonnetta löytyy punatulkuilta, kun ne ajavat muita lintuja pois laudalta vihaisin elein, näyttävät aivan petolinnuilta, koreasta ulkoasustaan huolimatta. Mustarastas taas vierailee kuin salaa, ilta- tai aamuhämärissä. Keltasirkut pyrähtävät lentoon pienestäkin häiriöstä, ovatkohan ne lintumaailman syrjäytyneitä. Yleensä muut lintulajit käyttäytyvät sosiaalisesti, toisiaan arvostaen, vuoron perään ruokaillen.

Kolme oravaa käyvät säännöllisesti pähkinäpöntöllä mutta vain yksi kerrallaan saa aterioida, ovat aika itsekkäitä ja ahneita tyyppejä. Kaksi niistä on aina sotajalalla ja ajavat toisiaan takaa juosten ympäri puunrunkoa hurjalla kiireellä. Rusakot liikkuvat vaan öisin, niitä ei voi seurata muuten kuin katsella jälkiä lumessa. Kovin ovat ahkerasti kierrelleet omenapuitten ja pensaiden suojaverkkojen ympärillä, kyttäämässä herkullisia oksia hampailleen, mutta ähä kutti pupuset, ettepä saakaan tehtyä pahojanne.

Tikli ja Urpiainen ovat yleisimmät linnut tämän talven "ruokavieraista". Molemmat liikkuvat isoissa parvissa ja ovat arkoja kaikelle liikehdinnälle. 
Vaikeimpia kuvattavia meikäläiselle, siksi kuvat ovatkin  Luontoportin sivuilta kopsattuja.

Vapaaehtoistyöhön vietellään näin talviruokinnalla kaikki lintulaudan vierailijat taas tulevanakin kesäkautena. Ahkerasti ne ovat huolehtineen menneinä kesinä tuhoeläintorjunnasta puutarhassani, ei ole tarvinnut myrkytellä kasveja hedelmäpuita.

Viserryskonsertti kevätkesäisin kuuluu vastavuoroisesti palkaksi talviruokkijalle ja se on mahtavaa luonnon musiikkia aistittavaksi jo keväisestä aamusta aina elokuun kuutamoiltoihin asti.

Sopu sijaa antaa

laudan alustakin siistiksi siemenistä

Tiaiset virittelevät jo titityytään ja tarkastelevat pesäpönttöjään, liekö aikaisen kevään merkkejä?

Olen hätistellyt harakat, naakat, kesykyyhkyt, varikset pois lintulautojen läheisyydestä ja ilokseni olen havainnut niiden tajunneen etteivät ole tervetulleita "ruokavieraitani". Joskus kuulee ihmisten sanovan että lintujen ruokinta viettelee myöskin  hiiret ja rotat syöttöpaikoille, mutta en ole moisia elukoita havainnut. Tosin olen viritellyt hiirenloukut piharakennukseen, joihin on tämän talven aikan mennyt hiiriä vaan syksyllä muutama, ennen varsinaisen lintujen talviruokintakauden alkua. Rottia ei ole tällä alueella liikkunut.

Seuraan ihan mielenkiinnosta eläinten jälkiä lumessa, tiedän tarkkaan mitkä luontokappaleet missäkin alueella tontillani liikkuvat. Puutarhan läpi kulkee "helminauha" eli ketun jäljet, koskaan en ole repolaista tavannut, mutta uudet jäjet ilmestyvät aina hangelle. 

Luonnossa tapahtuu kaiken aikaa, talvellakin, kunhan hiukan seuraa lähialuettaan. Luontokappaleiden seuraaminen on tosi mielenkiintoista ja sanoisin että ihan hauskaa ja halpaa  puuhastelua.