Vuosi vaihtui

 Mukavia pikkupakkasia vihdoinkin, on hiukan talven tuntua kun ulkoilee koiran kanssa, niin ei tarvitse enään sadevaatteita, eikä koirakaan ole yltäpäätä kurassa. 

Uusi vuosikin vaihtui rauhallisesti, Velmu-koirani ei reakoinut lainkaan raketti-melusta, jota oli tänä vuonna huomattavasti vähemmän naapurustossa. Enkelikoira-Vilille uudenvuoden aatto oli yhtä tuskaa, mihin eivät täysin vaikuttaneet mitkään hoitotoimenpiteetkään. Tuntui oudolta kun Velmu vaan oli koko illan täydessä unessa, kylkeään välillä kääntäen ja huokaisten, jatkoi uniaan.

Olen tuhannesti kiitollinen Suville siitä, kun hän antoi Velmu-koiransa minulle heti Vilin siirtyessä koirien taivaaseen. Jouduin siirtämään ikävääni taustalle ja keskittymään iloisen Velmu-koiran hoitamiseen. Velmun seurassa ei kukaan voi olla surullinen eikä allapäin, ilo siirtyy koirasta välittömästi taluttajaan ja rapsuttajaan.

Joukkueemme sai uuden jäsenen kun Suvi otti 12 viikkoisen Tyyppi-pennun hoiviinsa.

 Tässä sitä ollaan matkalla uuteen kotiin.

 Kotona ollaan ja tutustuminen alkaa

Kuin kaksi marjaa, Kelmi, alias Ipana ja Tyyppi. Mitä iso edellä sitä pieni perässä.

Tyyppi-lapsikoira kävi jo tutustumassa joukkueen kolmanteen jäseneen; Velmuun. Hiukan pelotti uusi paikka , ihmiset ja uusi iso koira, mutta hyvin meni ensivierailu. Lapsikoira on sisäsiisti, ei kylässäkään tehnyt tarpeitaan sisälle ja käyttäytyi kuin aikuiset.

Hauskan ja Vilin kirmatessa koirien taivaassa, elämä jatkuu iloisemmissa tunnelmissa ja suuntaamme tulevaisuuteen koiriemme kanssa ulkoillen ja kouluttaen niistä mahdollisimman  hyvin käyttäytyviä, yhteisömme jäseniä. 

Toivon mukaan onnistummekin , onhan meillä parhaat mahdolliset "tukihenkilöt" Mari ja Taina. http://www.kuunsirpin.com/  http://www.elainlaakaripalvelut.com/

 Vuodenvaihteessa meni henkilökorttini vanhaksi, niinpä suunnistin kohti kelloliike Karppista otattamaan passikuvaa. Kuvan otto onnistui nopeasti ja lähti sähköisiä teitä suoraan poliisille, josta tuli oitis tekstiviesti puhelimeeni jossa ilmoitettiin koodi liitettäväksi korttihakemukseen. Seuraavaksi teinkin henkilökorttihakemuksen läppärillä ja viikon kuluttua poliisi lähetti jälleen koodin millä kortin voi lunastaa oman kylän R-kioskilta. Helppoa ja halpaa, 5:n vuoden voimassa oleva kortti 54 euroa ja kuva 15 euroa.

 Omalääkärini on vaihdettu tietämättäni, mrrrr. Meillä on ollut tuttavani kanssa sama lääkäri ja hän sai tietää käynnillään lääkärin vaihdoksesta. Soitin terkkariin ja varmistin asian , niin on tehty. Ensiksi ajattelin ottaa heti yhteyden ylilääkäriin ja pyytää vaihtaa oman lekurini takaisin. Mietittyäni hetken asiaa niin tulin siihen tulokseen ettei kannata vaihtaa ennen kun on tavannut uuden tohtorin ja kokeillut miten potilassuhde lähtee kehittymään, lääkärin vaihto voi olla hyväkin asia. Onneksi olen saanut olla suht koht terveeenä ja mittailen itse säännöllisesti verenpaineet ja sokerit, jotka antavat itselleni tarpeelliset "diaknoosit" nykytilastani. Eihän sitä lääkäriään voi päivystyksessäkään valita, jos joutuu akuutin tilanteen takia hakeutumaan hoitoon. Loppujen lopuksi ihan sama kuka on omalääkärini, pääasia on että saatiin terveysasemalla 4:s lääkäri.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluvat edelleen; riittävästi liikuntaa, terveellinen ruokavalio, riittävästi yöunia, rentoutusta, venytyksiä, laiskottelua, hyötyliikuntaa, jne. Näillä mennään alkanut vuosi  taas positiivin ja kiitollisin mielin.

CARRERA siemenperunat itämään ja hiukan puutöitäkin

 Carrera on kauniin sileäkuorinen varhaisperunalajike. Keittotyyppi on kiinteä, mutta mallon rakenne silti miellyttävän irtonainen. Kestää perunaruttoa. Erittäin herkullinen maultaan. Hyvä säilyvyys, normaalissa kellaritilassa. 

 Lajiketta on myynnissä Hankkijan myymälöissä, 5 kg ja 10 kg pusseissa, hinta 12,90 €/pss.

 Laiton perunat mataliin muovilaatikoihin, kellaritilan lattialle, itämään valoisaan ja viileähköön tilaan.

Näissä laatikoissa on 20 kg siemenperunoita, sopivasti yhdessä kerroksessa ja on aikanaan helppo istuttaa laatikoista suoraan vakoon, idut pysyvät ehjinä. Ehkä arvioin yhden hengen talouteen hiukan runsaan puoleisesti siemeniä, mutta ei tarvitse istutus vaiheessa halkaista pottuja. Muistan nuoruudesta, että isoimmat siemenperunat  aina halkaistiin ja laitettiin leikkuupinta alaspäin vakoon.

Kyllä hyvä peruna kauppansa tekee, sen huomioin viime kesänä, kun jälkikasvu kyseli melkein päivittäin, että koskas keität pottuja? Oli ne niin herkullisia aidon voin ja sillin kanssa,että pitsat ja muut roskaruuat jäivät kakkoseksi.

 Askartelin lavoista uudet "aluspuut" tuleville klapipinoille, autokatokseen, tämäkin on taas sitä uusiokäyttöä hylätyille kuljetuslavoille.

 Helppo homma, kun minäkin osasin, ei tarvinnut kuin puolittaa lavat sahalla ja lisätä kapuloita alapuolelle, tukea antamaan ohuehkoille laudoille.

Komia halkaisutukki on odottamassa, katoksen nurkasta halonhakkaajaa. Tosin aion halkaista pöllit sähköllä toimivalla halkaisukoneelle. Koivutukki on muistona kaadetusta portinpieli koivusta ja sen päällä "uiskentelee" moottorisahataiteija Markun tekemä kala.

Nyt on kaikki valmisteltu tulevaa saunapuiden tekotalkoita varten, ei tarvitse kuin antaa halkaisukoneen laulaa.

Perjantai pettymys

Vieläkin suututtaa eilinen pettymys. 

Olimme ystäväni kanssa ottaneet tavaksi syntymäväinänämme tarjota lounas toisillemme. Meillä on sama syntymäpäivä mutta ikäeroa muutama vuosi, minä olen se vanhempi ja viisaampi, (viisaampiko ?) ehkä, ehkä en ! 

Nyt ei tuo iän tuoma viisauskaan auta tässä pettymyksessä. Valitsimme oman kylän ravintolan, koska netissä  ruokalistalla luvattiin tarjolla olevan kalaakin ja aukiolo aika oli klo 10-16. Sovimme lounas ajaksemme klo 13.00, mukaan lähti myöskin hänen aikuinen tyttärensä, joka oli mukava yllätys, juhlistaen meidän jokavuotista  "synttärilounasta" piristävällä läsnä olollaan.

Kuinkas kävikään, saimme kuulla, että tarjolla oli enään sienirisottoa, joka ei muuten ollut listalla ollutkaan netissä, muut ruuat oli myyty. Käsittämätöntä kerrassaan, miten ruoka voi loppua jo puolessa välissä päivää. Kenellä on nykypäivänä varaa myydä näin pienessä kylässä "eioota". Minusta ammatti-ihmiset taikovat loppuneen ruokalajin tilalle jotain vastaavaa.  Niin, kyllähän yrittäjä-rouva ehdotti sienirisottoa, mutta kun sienet eivät sopineet kahdelle, kolmesta, niin poistuimme pettyneinä taas kerran. Tämä kokemus ei ole tämän saman ravintolan kohdalla eka kerta vaan tätä on tapahtunut useasti. Kun olemme suunnitelleet lounaalle lähtöä niin olemme tulleet siihen tulokseen että kannattaa varmistaa "naamakirjasta" onko kyseinen paikka edes auki, koska olen useamman kerran käynyt hukkareissun, nykimässä lukossa olevaa ovea. 

Palvelualalla koko työikäni palvelleena ei minulle mene n.s. jakeluun se että ruokapaikka ikään kuin leikkii meillä asiakkilla; ykskaks ruoka loppu, suljettu tänään, suljetaan tänään jo... jne. Toiminta ei ole jatkuvaa , palvelut saatavilla silloin kun yrittää huvittaa....

Onneksi paikkakunnalla ja lähi kaupungeissa on ravitsemusliikkeitä mistä voi valita mieleisensä, eikä tarvitse olla oman kylän palveluista riippuvainen. Niimpä suunnistimme kirkonkylälle, Kiinalaiseen, emmekä tälläkään kerralla pettyneet. Heille asiakkaat ovat tärkeitä, ei leikkikaluja. Saimme nopeaa sekä ystävällistä palvelua, mieluisat valinnat ruokalistoilta ja herkulliset annokset. Viihdyimme toistemme seuraassa ja nautimme hyvästä ruuasta, siihenhän me vaan pyrimme, ei sen kummenpaan. 

Viisaammat sanovat että kirjoittaminen on tehokasta terapiaa, totta.... pettymys poistui mielestä jonnekin digiavaruuteen.  Siitä en ole ihan varma unohdanko sen kokonaan vaan ääkö se vaikuttamaan seuraavaan lounaspaikan valintaan, aika näyttää syömmekö oman kylän ravintoloissa.

OIVAHYMY Ruokapaikkojen elintarvikehygienia kiinnostaa

Olen jo oppinut laiskottelemaan niin onnistuneesti että en aina viitsi laittaa itsellenikään ruokaa taikka sitten muille. Nautin suuresti kun saan istahtaa valmiiseen pöytään, hitaasti syöden, makuja aistien ja nauttien hyvästä pöytäseurasta.

Eläkeläisten normaali päiviin kuuluu useinkin ulkona syöminen yhdessä ystävän tai kaveriporukan kanssa. Etukäteen on mahdollista valita ruokapaikka, tutustumalla netissä heidän verkkosivuillaan julkaistuihin ruokalistoihin. Näin voidaan suunnistaa sinne missä saadaan mieliruokaa ja mikä sopii kaikille.
Minua kiinnostaa jonkin verran myöskin ruokapaikkojen elintarvikehygieniataso, paikan asiakaspalvelun ja varsinaisen ruuan laatutason lisäksi. 


Hämmästelin lukemaani keskustelun aihetta "naamakirjassa" jossa erään paikkakuntamme ravitsemusliikkeen työntekijä oli valmistanut asiakkaan pikaruoka-aterian kertakäyttö käsineet käsissä ja samoilla käsineillä käsitellyt rahat ja kassakoneen, jatkaen edelleen aterian kokoamista seuraavalle asiakkaalle. Huh huh... voiko tämä olla totta, nykypäivänä ? Yleensähän ravitsemusliikkeiden henkilökunnalta edellytetään n.s. HYGIENIASPASSI. Ravitsemusalan koulutuksessa saadaan vankka ammattitaito ja yleensä ruokapaikkojen esimiehet ovat ammattiinsa koulutettuja osaajia jotka jakavat tieto-taitojaan alaisilleen.
Käydystä keskustelusta kiinnostuin niin paljon että klikkasin netissä :


https://www.oivahymy.fi/   ja sieltä edelleen: hae yritys. kun antaa haluamansa ravitsemusyrityksen nimen niin luettavaksi avautuu OIVA-raportti joka tuo yrityksen valvonta tulokset kuluttajien/asiakkaiden tietoon ja kertoo selkeästi yrityksen hygieenisestä tasosta. Se on elintarvikevalvonnan julkistamisjärjestelmä jota koordinoi Evira, joka myös edellyttää että raportti sijoitetaan kuluttajan nähtäville, sisääntulotilaan tai missä se helposti havaitaan.

                                                   Malliraportti

 

Oiva-raportti kertoo kuluttajalle kaiken viihtyä.oleellisen yrityksen elintarviketurvallisuudesta.

Entisenä "keittiöläisenä" kiinnitän aina huomioni myöskin henkilökunnan asianmukaiseen pukeutumiseen ja siisteyteen, onsan se myöskin osanen yrityksen markkinointia. Harmittavaa on nykymuoti kun ei enään pidetä hiusten suojana päähineitä ja työasut on mitä on. Vaikka alaa säätelevät lait ja asetukset määrittelevät hyvinkin tarkasti ravitsemustyöntekijän suojavaatetuksen niin kuin käsihygieniankin. Silti pidetään kynnet varikkääästi lakattuina ja sormuksia on joka sormessa, näinhän ei saisi olla. Television ruokaohjelmat antavat vaikutelman että on sopivaa tehdä ruokaa punaisilla kynsillä ja sormuksilla, mutta moinen tyyli ei ole luvallista yrityksessä työkseen tekevällä keittiöhenkilökunnalla. Ehkä se johtuu siitä että TV:ssä ruuan laittajat eivät olekaan alan koulutusta saaneita vaan alan harrastelijoita. Maalaisjärjelläkin ajatellen tajuaa mikä böbö si, nfonia siellä sormusten kivissä ja sen alla on. YÖÖK

Ruokamyrkytys ja salmonella tartunnat ovat maassamme vähentyneet ja sen on aikaan saanut toimiva elintarvikevalvonta. Nykyihmiset ovat erittäin valveutuneita ja kannattaa ollakin jo oman terveytensäkin vuoksi. On hyvä kiinnittää huomio myöskin ravitsemuspaikan hygieniaturvallisuuteen jos on esim. viemässä pieniä lapsenlapsiaan, syövästä toipuvaa puolisoa tai ystävää tai heikkoa vanhusta syömään kodin ulkopuolelle. Jo lievät vatsavaivatkin voivat koitua joillekin hengenvaarallisiksi ja niitä voi saada juuri ravitsemusliikkeen huonosta hygieniatasosta.

Suunnittelen seuraava lounas hetkeä maanantaiksi, sillä on hyvä aloittaa uusi tammikuinen viikko.. Sunnutaina tulevat ruokapaikkojen verkkosivuille viikon ruokalistat ja silloin päätämme ruokapaikan mihin suunnistamme. Kuitenkin valitsemme oman kylän tai kirkonkylän tarjolla olevista yrityksistä pöydän jonka ääressä olemme päättäneet viihtyä.

Lounaalla Punapippurissa

Tavakseni on tullut seurailla alueen lounaspaikkojen ruokalistoja, niinpä tein mielenkiintoisen havainnon tälle päivälle; Lounasravintola Punapippurin listalla oli paistetut muikut, nam, nam. Vahinko kun kamerani jäi taas kotiin.

Siispä sopimaan ystävän kanssa lounas treffeistä ja eikun menoksi !

Lounasravintolan sijainti on sopivan lähellä. Ensivaikutelman syntyminen alkoi  jo pihaan ajaessa, isot puhtaat ikkunat, piha hiekoitettu. Sisäänkäynti erittäin siisti niinkuin kaikki muutkin asiakastilat.

Mutkattoman ystävällistä asiakaspalvelua, saimme nopeasti valitsemamme annoksen, helppo maksaa samantien, ei turhaa kikkailua eikä jonotusta. Saimme rauhassa valita mieleiset salaatit ja leivät. Salaattipöytä oli yllättävän monipuolinen, raikas ja erittäin siisti. Salaatit olivat tosiaan valmistettu eikä vaan ainekset pilkottuja tarjolle, niin kuin monessa paikassa valitettavasti nykyään on.

Ravintolassa oli avokeittiö, joka näytti olevan ensiluokkaisessa kunnossa, tavarat siististi paikoillaan ja puhdasta mikä on erittäin tärkeää. Rouva ravintoloitsija, apulaisensa kanssa olivat asianmukaisesti  pukeutuneet eli samanlaiset pirteät ja puhtaat työasut, hiukset ja meikitkin kohdallaan. 

Valitsimme muikkujen seuraksi perunamuussia joka oli kotoisan maukasta ja ne muikut vasta hyviä olivatkin, sopivat suolat ja rapeudet. Saman tasoisia muikkuja olen syönyt vain Kuopion Sampo-ravintolassa joka on kuuluisa muikuistaan. 
Valitsin ruokajuomaksi kotikaljan aivan uteliaisuuttani koska harvoin olen saanut hyvää kotikaljaa joka ei ole liian makeaa ja vanhan makuista, täällä sekin oli hyvää.
Lounasruoka oli kokonaisuudessaan maukasta, täyteläistä kuin kotiruoka missä ei oltu säästetty ruoka-aineissa ja jälkiruoka kahvikin hyvää. 

Eipä tarvinnut ihmetellä että tilavan ravintolat pöydät täyttyivät heti vapauduttuaan, paikka osoittautuikin suosituksi lounas paikaksi.

Ravintolan ilmastointi oli myöskin kohdallaan, asiakastilat olivat raikkaat, eivätkä ruuanvalmistuksesta syntyvät käryt ja höyryt tulleet asiakkaiden neniin vaan  ne  oli ohjattu tehokkaasti ulos.

Ihaillen katselin puhtaita lattia ja kalustepintoja, vaikka asiakkaina olikin enemmistö miehiä ja osa heistä työvaatteissa. Pinnat oli valittu onnistuneesti, helposti puhtaana pidettäviä. 

Asiakastilat olivat väljät, pöytien välissä oli hyvin tilaa liikkua , häiritsemättä muita ruokailijoita, mahdollistaen pöytäkeskustelutkin pysyvän kussakin pöydässä ominaan. 

Punainen oli sisustuksen ja työasujen pääväri, joka liittyy jo ravintolan nimeenkin. Verhot isoissa ikkunoissa olivat tyylikkään nykyaikaiset, antaen huolitellun vaikutelman. Pöydissäkin oli liinat ja pienet kukkasomisteet. 

Hintataso on eläkeläistenkin kukkaroille sopiva, ei paha. Päätimme lounastaa täällä uudelleen kun tarjolla on maksaa tai madetta.

Pihviliiterissä lounaalla

Harmaa joulukuinen arkipäivä, sataa vettä ja tuulee melkein myrskyn lailla, maa on mustana.. Lukeminen ei maistunut ja käsityöt eivät kiinnostaneet. Päätin soittaa naapurilleni ja  sopia tarkemmin lounaalle menosta, olisiko tänään aika mennä ulos syömää. Ehdotukseeni sain iloisen ja myönteisen vastauksen ja lähdettiin kohti kirkonkylää koska oman kylän ruokalistat eivät houkutelleet.

Valitsimme lounas ravintolaksemme PIHVILIITERIN, jo senkin vuoksi että ravintola sulkee ovensa tällä viikolla, torstaina tarjoilevat viimeiset lounaat. Harmi koska paikka on siisti ja hyvin ilmastoitu. Pöytien välissä oli tilaa liikkua ja linjastokin asianmukainen,

Tarjolla oli liha- ja kala ruoka, runsas salaatti pöytä sekä jälkiruuaksi hedelmärahkaa. Meille molemmille maistui kala niin kuin liharuokakin, joten mässäilyksi meni. Itsekin ihmettelimme  niitä määriä joita lappasimme pieniin massuihimme ja vielä hyvät kahvit kaiken ruuan lisäksi. Ruoka oli hyvää ja salaatit raikkaita, siis mautkin aivan kohdallaan, ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Hinta laatu suhde OK.

Jäimme ihmettelemään ja arvailemaan ravintoloitsijan päätöstä lopettaa toimintansa, ehkäpä paikallislehdet tulevat sen meille kertomaan aikanaan.
Oli tosiaan piristävää ja rentouttavaa istua nauttimaan kaikessa rauhassa hyvästä ruuasta keskellä arjen syksynharmaata päivää.