4.11.2011

Kompostin ruokintaa

Puutarhakompostit rinnakkain, pienempi on "ruokittu" 2010 kesän aikana ja isompi taas menneen kesän aikaan saannos. Taitaakin olla ennätys korkea "rakennelma" tälläkin kertaa. Kunhan se kunnolla muhii niin kasan koko pienenee ja pienenee... niinkuin kuvasta näkyy. Syksyllä tulee kompostiin tavaraa eniten ja siinä vähän täytyykin kikkailla että saa sen pysymään malliltaan mahdollisimman korkeana jotta se "palaa" reippaasti eikä leviä matalaksi jolloin kompostoitava tavarakaan ei maadu yhtä voimakkaasti ja lyhyessä ajassa kuin isompi versio tekee.
Kesän mittaan kerään kaiken puutarhajätteen kompostiin ja useinkin heitän muutaman lapiollisen multaakin roskien väliin. Keväällä ja syksyllä siirrän myöskin lämpökompostin sisällön puutarhakompostin "sisuksiin", peittäen sen niitetyillä ruohoilla. Silppuan myöskin ohuemmat risut, koska ne toimivat ilmastointikanavina ettei kompostista tule liian tiivista, tarvitseehan palaminen aina happeakin....
Laitoin maa-artisokan varret kompostikasan ympärille , pystyasentoon ja kiersin ympärille vielä salkohumalan, sen pituus taas riittikin kasan ympärille ja varmistin "vyön" vielä solmulla. Sen toimenpiteen jälkeen oli helpompi saada lehtiaines pysymään keon harjalla.
Puutarhakompostini sijainti ei ole paras mahdollinen ajatellen naapureitani mutta olen saanut luvan molemmilta pitää kompostiani vanhassa paikassa. Kesäisin sitä ei huomaakaan kun sen peittää kurpitsan kasvustot, eikä niistä ole minkäänlaista hajuhaittaa kun kompostoin vain puutarhajätteitä.

Kompostikasan tulee olla sopivan kostena että maatuminen edistyy, kastelenkin molemmat kasat silloin tällöin kesän aikana. Kurpitsatkin tarvitsevat kasvunsa alkuvaiheessa runsaasti kosteutta joten siinä samalla kostuu koko komposti.

Valmiimman kasan peitin kokeilumielessä oksahakkeella, olettaen että kaikenlaiset kompostiötökät viihtyvät paremmin ja työskentelevät näin ollen tehokkaammin.

Olenkin onnistunut tuottamaan kaiken tarvitsemani mullan omalla kompostoinnillani, hiukan se vaatii viiteliäisyyttä ja aikaa mutta samalla riittää aina puuhasteltavaa eikä oloneuvoksen olo käy tyhjänpäiväiseksi.

Ei kommentteja: