Onneksi nuo karvakorvat huolehtivat siitä että lähden jokaisena aamuna lenkille heidän kanssaan, ei tulisi näinä laiskottelupäivinä varmaankaan lähdettyä oma-aloitteisesti.
On todella tunkkainen olo, on tullut syötyäkin ihan miten sattuu eli liian paljon ja liian usein. Enpäs mene tuonne vaaan lähellekään.
Eilinen lumituisku tosin toi hiukan ryhtiä viikon ensimmäiseen päivään kun oli pakko lykkäillä liiat kinokset pois pihalta ennenkuin nuorten autot tallaavat ne liian koviksi, kolalla siirrettäviksi.
Lueskelen pieniä pätkiä lainaamastani kirjasta joka tuntuu tekstiltää ja sisällöltään liian köyhäksi, laitan kirjan sivuun enkä lue loppuun, siirryn taas "Lääkärisarjan" seuraan, se on olotilaani sopivan kevyttä. Lukulamppuni alla on lukijaansa odottelemassa parikin henkisen kehityksen kirjaa mutta ei jaksa keskittyä, ainakaan tänään.
Olen ollut kaukaa viisas kun olen irrottautunut kaikenlaisesta yhdistys toiminnasta pois, onneksi ei ole senkaltaisia velvotteita, joten kukaan ei tällä hetkellä kärsi pienimmässäkään määrin "lasikottelupäivistäni". Voinkin laiskotella ihan hyvällä omallatunnolla ja jos totta puhun niin nautinkin tästä olotilasta. Eipä ole pakko tehdä mitään jos ei halua. Samalla voi pysähtyä kuuntelemaan sisintään, tutkailemaan tulevaisuuttaan; mitä tulevalta voisikaan toivoa ja mitä voisi oikein toteuttaakin.
Liittyköhän tämä voimaton olotilani myöskin kuun kiertoon jotenkin ? Nythän on laskeva kuu. Siitäpä tulikin mieleeni uusi kirjani joka varmaan osaa antaa tähän ajatukseen oikean vastauksen, siis lukemaan. Kerron seuraavassa postauksessani lisää kuun kierron vaikutuksista.
2 kommenttia:
Hienosti olet hommasi hoitanut - minä olen tehnyt samoin! Kun pääsin vapaalle, minulta ei kukaan ota sitä pois! Olen valmis avustamaan lapsieni perheissä niin paljon kuin pystyn, mutta loppu on omaa aikaani. Ainakin toistaiseksi, kun mies vielä raataa työelämässä ja koetan parhaani mukaan keventää hänenkin taakkaansa. Nautin elämästäni täysillä ja olen rivien välistä ollut löytävinäni sinusta sielusisaren. Ihana "hehkuttaa" vähän sinulle, kun muuten minulla on periaate, että "Kel' onni on, se onnen kätkeköön. Ja menköön korpeen vaan ja siellä yksin iloitkoon onnestaan!" Ihanaa kevättä!
Toinen onnellinen mummo
Kiitos viestistäsi! Nautiskellaan täysillä näistä vapauden päivistä ! Välillä ei tahdo uskoa todeksi ettei tarvitse "passata" ketään jossei taho. Enne joutui itsensä unohtamaan kokonaan kun oli palvelutyössä ja sairasteleva mies kotona. Monesti mietin miten olenkaan kaiken jaksanut !!!!
Terkuin marja-mamma
Lähetä kommentti