Sytyttelin kynttilät isäni, isoisäni, vaarin ja appiukon muistoksi. Tänään olen muistellut heitä kaikkia lämmöllä. Isoisäni, Aku-pappa oli elämäni tulipilari nuoruusvuosinani ja oma isäni tuntui taas ikään kuin "työkaverina", koska paljon tehtiin yhdessä maatilan töitä. Vaari, isänisä jäi etäisemmäksi, häntä en tullut tuntemaan lainkaa koska tapailimme hyvin vähän. Appiukkoni oli vähän pelottava , pienessä hiprakassa joskus hauskakin, mutta olisiko ehkä ammatti hänestä tehnyt tiukan ihmisen, onneksi oli välimatkaa ettei nähty liian usein. Aku-papalta olen saanut tärkeimmät elämän ohjeet ja mallit, ehkä olen perinnyt hiukkasen hänen luonnettaankin, kuka tietää. Ihan pienestä tytön tylleröstä olen käynyt papan kanssa verkoilla ja pidellyt sähkövaloa kun pappa teki autoon remonttia, hänellä kun oli jo 40-luvun alussa oma auto, siinä hommassa olen saanut ekan ja ainoan sähköiskunkin elämässäni. Hassua miten nuo nyt pulpahtivat mieleeni.
Muistellan tänään, ISÄNPÄIVÄNÄ kaikkia rakkaita isähahmoja ja heidän muistoaan lämmöllä!
1 kommentti:
Tänään muistelen myös isää ja kahta vaaria, joista toista en ole koskaan nähnyt. Tarinoita olen kyllä kuullut. Toinen vaari kuoli, kun olin 9-vuotias.
Muistikuvia jäi.
Lähetä kommentti