Siemenperunat itämään

SALINE yleiperunalajike

 Hyvinkään Agrimarketista en enään saanut Carrera-siemenperunaa, oli loppuunmyyty. Tuon jo saattoi arvatakin koska lajike on satoisa, aikainen ja hyvänmakuinen peruna. Se  omaa kaikki hyvät ominaisuudet mitä kotipuutarhuri arvostaa. Jouduin ottamaan uuden lajikkeen; SALINE, mutta ostin vain yhden pussin ja laitoin omasta varastosta CARRERAt itämään valoisaan kellaritilaan, siis entiseen autotalliin.. Näillä sitten mennään tämä kesä.

Vanha vesipumppuni "työsuhdetta" jatketaan. Ensiksi käytän yläpihalla olevan kaivon tyhjäksi keväisiin kasteluihin ja myöhemmin siirrän pumpun isomman kaivon kannelle, toinen kaivo on syvempi niin että vettä riittää koko kasvukauden, ellei tule pokkeavan kuivaa kesää.
Ekaksi kastelin puutarhakompostin kunnolla. Monivuotisten kukkien kylvölaatikko aivan huusi vettä, tuulinen sää oli kuivattanut mullan pinnan. Syksyiset istutuksetkin on hyvä kastella että kasvu lähtee vauhdilla käyntiin.

Jouluruusut kukkivat runsaasti ja pitkään

 samoin jouluhyasintit

Keväiset sipukukat valtaavat ihanasti puskaiden alusrt, ihan toivotulla tavalla. Loppu päivä kului nautiskellen taas kaikin aistein. Silmän ruokaa on vanhalla pihalla runsaasti, kukkia riittää  maaliskuusta - marraskuuhun.
Korvia hivelee keväinen lintujen konsertti. On mielenkiintoista pysähtyä seuraamaan sini- ja talitiaisten "kesäkodin" kalustamista. Linnut keräävät ahkerasti kaikenlaista rakennusainetta pesäpönttöään valmistellessa.

Pihapuuhasteluihini kuuluvat oleellisesti ympäristön luonnon tarkkailu, se tuo sopivasti taukoja fyysiseen työhön varmistaen toiminnan harrastus luontoisena  ettei pihahommelit ala muistuttaa liikaa duunilta.

Sen verran on kevätsäät olleet viileitä etten ole viihtynyt vielä pihakeinussa kirjan kanssa ja illatkin hämärtyvät  melko aikaisin niin että lukutuokiot hoituvat iltaisin lukulampun alla.

Oman näköiseni Pääsiäinen

Kiirastorstain ohjelma aloitettiin kauppareissulla kirkonkylän ruokakauppaan, oma ruoka kassini jäi hallitusti siedettävän halvaksi. Ostin vain itselleni, en lainkaan miettinyt  ns. vieras varaa. Syy moiseen päätökseen oli oma terveyteni ja suunnittelemani pääsiäisenohjelma. Koska ajattelin lukea mahdollisimman monta hyvää romaania jotka olin varannut ja lainannut kirjastosta, siis olla paikallaan sängyllä tai luku tuolissani niin eihän silloin voi syödä kuin kevyesti ja niukasti.
Seuraavaksi lähdimme tyttären kanssa tervehdyskäynnille sairaalaan, katsomaan tyttäreni anoppia. Veimme hänelle iloisen keltaisen ja oranssin värisen matalan kukka-asetelman josta hän ilostui aivan silmin nähden. Muutenkin hänen voinnissaan oli selvästi muutosta parempaan. Hiukan vaan valitti rintaansa kun olivat kuulemma joutuneet elvyttämään hänet kun sydän oli pysähtynyt. 
Kotimatkalla käväisimme hautuumaalla, viemässä kynttilät Matin, Timon ja Jarin haudoille. itselleni en hankkinut lainkaan pääsiäiseen liittyviä kukkia koska aion polttaa iltaisin kynttilöitä ja nautin omista kukkivista orkideoista ja pelarkonioistani.

Pitkäperjantaina luin Pirjo Rissasen uusimman romaanin kokonaan, 450 sivua. Kirjan kerronta oli mukaansa tempaavaa ja tunnistin itseni monessa kohdassa päähenkilöön samaistuen. Olen lukenut kaikki kirjailijan tuotokset ja tuntuu että kirjat vaan paranee aina entisestä, tämä viimeisin on mielestäni paras kaikista.

Lukeminen täytyi onneksi tauottaakin että silmät saivat sopivasti lepo hetkensä. Ystävän ja Vili-koiran kanssa tehdyt pitkät kävelylenkit, syvällisine keskusteluineen sopivat hyvin päivän teemaankin. . 

Lankalauantaina jatkui lukeminen, seuraavaksi otin mielikirjailijani,  Paulo Coelhon kirjan: Uskottomuus. Erittäin sopivaa  luettavaa pääsiäispyhille. Teksti vaatii aina välillä hetken pohdiskelua, on se meikäläiselle niin vaikuttavaa luettavaa.
Normaalit siivoukset sun muut lauantaipäivään liittyvät asiat täytyi välillä suorittaa ja saunomisen jälkeen katsoin tv:sta vielä pari poliisisarjaa, en jaksanut lukea unilääkkeeksi muuta kuin "lääkärisarjan" pokkaria.

Pääsiäispäivää jatkoin lukemalla Coelhon kirjaa muutaman sivun. Olin ostanut ristisatehtäviä sisältävän lehden ja vähän väliä lehti veti puoleensa. 
Vietin tuntikaupalla myöskin puhelimessa, läheisten kanssa sekä kirjoitin pitkän sepustuksen entiselle työtoverille ja nykyiselle ystävälle hänen sähköpostiinsa. Hän muisti taas kerran lähettää tekstiviestinä puhelimeeni makeat naurut tuottavan "noitarunon".
Kuolema tuli puheenaiheeksi Suvin ja ystäväni kanssa kun katsoin "Aamu sydämellä" ohjelman tv:stä, jossa haastateltiin kahta syöpään sairastunutta mieshenkilöä. Ohjelma jätti monta asiaa mietityttämään syvällisemminkin. 
Suvilla oli ollut ensimmäinen kokemus kuolevasta  potilaasta konkreettisesti, lähihoitajan oppisopimus työpaikassaan. Isovanhempana tunsin syvää kiitollisuutta Suvin suhtautumisessa kuolemaan luonnollisena tapahtumana ja miten hän oli osannut hoitaa myöskin surusanoman toimittamisen vainajan omaisille. Suvi voi olla ylpeä toiminnastaan vaikean, mutta hoitoalalla useinkin eteen tulevan poikkeuksellisen tapahtumaketjun hoidosta.

II Pääsiäispäivä alkoi auringon noustessa yhtä aikaa kanssani. Tästä tulee hyvä päivä !
Aamulenkillä aistin keväisen konsertin jo olevan harjoitus vaiheessa, liverrys oli runsasta mutta vielä hiukan kesken tekoista. Vili-koirani sai tavata kaksi tyttökaveriaan mutta katsoi ihmeissään kun Rebekka-rouva ei tykännytkään lähemmästä tuttavuudesta vaan murahteli ja ilmoitti kyllästymisen muutamalla haukahduksellaan, jatkoimme siis aamullista lenkkiämme. 

Leivoin "mutakakkua" ja se olikin yllättävän hyvää jäätelön kanssa nautittuna ja sain vielä tyttären seurakseni aamupäivä kaffeille. 
Pitkästä aikaa sain ternimaitoa josta valmistui uunijuustoa pääsiäis herkukseni. Sain sen syödä itse kaikki kun nuoriso ei siitä ole kiinnostunut.

Lähdimme kolmisin; Katja, Sini ja minä tervehdyskäynnille Hyvinkään sairaalaan, katsomaan miten Muorin tervehtyminen on edistynyt. Hän olikin paljon virkeämpi eikä eilinen Helsingin reissu, dialyysihoidossa edes ollut häntä väsyttänyt. Vietimme ilon voittoisan tuokion hänen luonaan. Hiukan jäin ihmettelemään kun ei saada puhelinyhteyttä toimimaan hänen vuoteellaan olevaan luuriin. Taas kerran luvattiin hoitaa homma huomenna kun huoltomies saapuu töihin, saas nähdä tapahtuuko mitään.

Toinenkin  tyttäreni käväisi pääsiäiskaffeilla ja samalla teimme hankinta- toimintasuunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle. Pihalla krookukset availivat jo hiukan rohkeammin nuppujaan kun aurinko loi hetken säteitään niiden iloksi. Iltapäivällä aloitin uuden dekkarin lukemisen, joten lukuharrastus jatkuu edelleen....

Juhlapyhien mentyä aloitan tulevana viikkona keväiset pihahommat joista tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Maailman paras paikka

Paras paikka maailmassa on oma koti, lämmin ja turvallinen. 

Elämäni ensimmäinen talvi yksin asuen on takana. Tunnen syvää kiitollisuutta ja sielun rauhaa. Olen saanut rentouttaa ja vapauttaa itseni kaikista elämän tuomista paineista ja taakoista.  On levännyt olo. En kaipaa tällä hetkellä mitään uutta elämääni, elän tässä ja nyt, nykytilasta nauttien.

Onni on olla eläkkeellä, aikatauluista vapaana, ilman velvoitteita ja kiireitä. On aikaa pysähtyä katselemaan lintujen ja oravien iloista liikehdintää. Ei ole aiheeton lausahdus ; "vapaa kuin taivaan lintu", tunnen että itse olen sellainen juuri nyt.

Heräilen aamuisin aina hyvin nukutun yön jälkeen kiitollisena uudesta päivästä jonka saan taas ottaa vastaan terveenä, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Elämä on lahja ja sitä tulee jokaisen meistä vaalia, huolehtien omasta terveydentilastaan harrastamalla riittävästi liikuntaa ja noudattaen kokonaisvaltaisesti terveellisistä elämäntavoista.

Itselläni on onni asua vanhassa omakotitalossa, kauniin puutarhan ympäröimänä ja kaikki tämä rauhallisella omakotialueella. Luonto ja metsät lähellä, jossa voi ulkoiluttaa  Vili-koiraa ja samalla saa itselle sielunhoitoa mitä vain metsä voi antaa. Pihalla on jo kukintakausi alkanut kun ensimmäiset Talventähdet ja Krookukset availevat ujosti nuppunsa heti kun aurinko vaan pilkistääkin pilvien välistä. 

Lauantai-iltojen  viettoon kuuluukin pihasaunan lämmitys, kun piipusta nousee savu ja savun tuoksu leviää ympäristöön niin minulle tulee ihan vanhan ajan lauantait mieleeni. On hyvä ottaa vanhat perinteet käyttöön kun voi niitä noudattaa, johtuen siitä etteivät työt, aikatauluineen enään häiritse minua.  

Kun olen koko ikäni ollut töissä ja viikonloputkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, osaan nyt eläkkeellä nauttia tästä omasta vapaudesta erittäin suuresti. Työpaikallani sain sujuvasti kuunnella osaaottavasti ihmisten suruja ja murheita niin nyt en kaipaa ihmisten seuraa lainkaa, haluan olla yksikseni. Tapaan runsaasti "koiraihmisiä" ja oma perhe pitää tiheään tahtiin yhteyksiä etten tunne oloani yksinäiseksi. Vanhat "sydänystävät" ovat tietenkin kuvioissa edelleen mukana, mutta nykyään valikoin entistä tarkemmin ihmiset kenen kanssa olen tekemisissä. Vältän kaikkia  negatiivisella asenteella eläjiä ja jatkuvasti valitusvirttä laulelevia ihmisiä, yksin omaan jo sen vuoksi etten pilaa omaa mielialaani turhilla negatiivisilla jutuilla.

Aikani kuluu verkkaisesti mutta nautinnollisesti puuhastellen eri asioita, vaihdellen mieltymyksieni mukaan. Keväästä nautin erikoisen runsaasti kun luonto ja pihakasvini heräilevät lepokauden jälkeen taas eloon ja täyteen kukoistukseena.

Kompostorin talvihoito

Hyvin on onnistunut lämpökompostorin hoito yhden hengen taloudessakin. Minulle kertoi aivan tosissaan  ja varmana tietona eräs talousihminen, että ihanteellisin henkilömäärä olisi 4 hengen talous niin silloin kompostointi onnistuu yli talven. Kompostimassa vaatii huoltoa talvellakin että se säilyy sulana, sopivan ilmavana ja sopivan kosteana , säilyttäen lämpönsä sopivana  massan palamisprosessiin.

Pakkaskauden ja lumen vähyyden takia kompostorin lämpötila on laskenut +10 asteeseen, on aika tehdä huoltohommia. Ensiksi tyhjensin "massaa" noin 25 litraa, kannelliseen muovisaaviin, jonka säilytän ulkotilassa , autokatoksessa ,odottamassa puutarhakompostin sulamista, mihin laitan "massan" muhimaan mullaksi ja samalla se kiihdyttää puutarhajätteidenkin palamista.

Sekoitin ja pudotin "massan" alas, samalla lisäsin Biolanin talvikuiviketta joka on valmistettu kuituhampusta, havupuun kuoresta ja turpeesta. Kuivikkeeseen on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi ja energia tehostavat kompostorin toimintaa. Havupuun kuori pitää kompostimassan ilmana, mikä on toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kuituhamppu ja turve taas imevät itseensä kosteutta  sekä tasaavat kompostimassan kosteutta.

Biolan suosittelee käytettävän noin puolet biojätteen määrästä joka kerta kun viet jätettä kompostoriin. Kuivike on hyvä säilyttää kuivassa ja lämpimässä paikassa, näin se lämmintä kun se lisätään kompostoriin.

Kuivike säkissä on hyvät tuoteselosteet ja käyttöohjeet.

http://www.biolan.fi/suomi/ajankohtaista/uutuustuotteet/biolan-talvikuivike

Viime yönä oli satanut lunta jälleen 10 senttiä, joten nyt sain Lämpökompostorinkin puettua lumihameeseen. Lapioin lunta pöntön ympärille runsaasti, olen havainnut sen vaikuttavan tuntuvasti massan lämpötilaan. Lämpö sailyy paremmin pakkasellakin, muina vuosina olen käyttänyt kuumavesi kanisteria lämpöpatterina kun pakkanen on noussut -20 asteeseen.  Nyt kokeilenkin talvikuivikkeen vaikutusta kompostimassan lämpötilaan enkä hevillä laita vesikanisteria mutta seuraan kompostorin lämpömittaria ja toimin sen mukaan.

Tänään on päiväohjelmaan sisältynyt tarpeellinen määrä hyötyliikuntaa kun tein lumityöt omalla ja tyttärenkin pihalla, lämpökompostorin hoidon lisäksi. Kylläpä maistuikin kuuma lohikeitto maukkaalta, ulkotyöt lisäävät jo ennestäänkin hyviä ruokahaluja ja tuntui tuo tyyny houkuttelevan paäikkäreille. Mikäs on eläkeläisen köllähtää keskellä päivää sängylle, torkkupeiton alle ja nauttia.

Minulle riittää ihan pienet päikkärit, eli noin vartin verran olin unessa kun heräsin virkistyneenä kahvihampaan kolotukseen. Siispä soitin Sinille , jotta tulisi  päiväkaffe seuraksi.

Meillä kummallakin oli lainakirjat luettu niin seuraavaksi suuntasimme oman kylän kirjastoon, olin saanut kolme hyvää kirjaa jotka olin ennakkoon varaillut, niiden lisäksi löysin vielä pari kirjaa uutuuksien hyllystä, Sinikin sai haluamansa Enni Mustosen kirjat.
Varausmaksu oli noussut vuodenvaihteessa 80 sentistä 1 euroon, halpaa huviahan se on vieläkin. Virkailija antoi vielä varaukset vanhalla hinnalla. Oman kylän kirjastossa  saamme  aina  ja poikkeuksetta asian tuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Päiväni jatkuu kirjoitellen ja lukien. Tästäkin päivästä tulee HYVÄ PÄIVÄ !