Paras paikka maailmassa on oma koti, lämmin ja turvallinen.
Elämäni ensimmäinen talvi yksin asuen on takana. Tunnen syvää kiitollisuutta ja sielun rauhaa. Olen saanut rentouttaa ja vapauttaa itseni kaikista elämän tuomista paineista ja taakoista. On levännyt olo. En kaipaa tällä hetkellä mitään uutta elämääni, elän tässä ja nyt, nykytilasta nauttien.
Onni on olla eläkkeellä, aikatauluista vapaana, ilman velvoitteita ja kiireitä. On aikaa pysähtyä katselemaan lintujen ja oravien iloista liikehdintää. Ei ole aiheeton lausahdus ; "vapaa kuin taivaan lintu", tunnen että itse olen sellainen juuri nyt.
Heräilen aamuisin aina hyvin nukutun yön jälkeen kiitollisena uudesta päivästä jonka saan taas ottaa vastaan terveenä, hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Elämä on lahja ja sitä tulee jokaisen meistä vaalia, huolehtien omasta terveydentilastaan harrastamalla riittävästi liikuntaa ja noudattaen kokonaisvaltaisesti terveellisistä elämäntavoista.
Itselläni on onni asua vanhassa omakotitalossa, kauniin puutarhan ympäröimänä ja kaikki tämä rauhallisella omakotialueella. Luonto ja metsät lähellä, jossa voi ulkoiluttaa Vili-koiraa ja samalla saa itselle sielunhoitoa mitä vain metsä voi antaa. Pihalla on jo kukintakausi alkanut kun ensimmäiset Talventähdet ja Krookukset availevat ujosti nuppunsa heti kun aurinko vaan pilkistääkin pilvien välistä.
Lauantai-iltojen viettoon kuuluukin pihasaunan lämmitys, kun piipusta nousee savu ja savun tuoksu leviää ympäristöön niin minulle tulee ihan vanhan ajan lauantait mieleeni. On hyvä ottaa vanhat perinteet käyttöön kun voi niitä noudattaa, johtuen siitä etteivät työt, aikatauluineen enään häiritse minua.
Kun olen koko ikäni ollut töissä ja viikonloputkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, osaan nyt eläkkeellä nauttia tästä omasta vapaudesta erittäin suuresti. Työpaikallani sain sujuvasti kuunnella osaaottavasti ihmisten suruja ja murheita niin nyt en kaipaa ihmisten seuraa lainkaa, haluan olla yksikseni. Tapaan runsaasti "koiraihmisiä" ja oma perhe pitää tiheään tahtiin yhteyksiä etten tunne oloani yksinäiseksi. Vanhat "sydänystävät" ovat tietenkin kuvioissa edelleen mukana, mutta nykyään valikoin entistä tarkemmin ihmiset kenen kanssa olen tekemisissä. Vältän kaikkia negatiivisella asenteella eläjiä ja jatkuvasti valitusvirttä laulelevia ihmisiä, yksin omaan jo sen vuoksi etten pilaa omaa mielialaani turhilla negatiivisilla jutuilla.
Aikani kuluu verkkaisesti mutta nautinnollisesti puuhastellen eri asioita, vaihdellen mieltymyksieni mukaan. Keväästä nautin erikoisen runsaasti kun luonto ja pihakasvini heräilevät lepokauden jälkeen taas eloon ja täyteen kukoistukseena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti