Joulun odotusta mukamas

Taas on vierähtänyt muutama viikko, viimekertaisesta postauksestani, mihin ne päivät oikein vilahtavatkaan ? Se on ainainen arvoitus 😍 

Olen jo ajoissa viritellyt jouluiset valot ikkunoille ja porstupaan laitoin valopuun, tuomaan valoa pimeimpään aikaan vuodesta.

Ainut joukoristeeni tulee tänä jouluna olemaan tuo vanha enkelikello ja tämä on pitävä päätös. Nyt en lipsu joulusuunnitelmistani.

Olen myöskin päättänyt olla tosi yksinäni, enkä valmistele mitenkään joulua. 

Joidenkin on vaikea ymmärtää asennettani, mutta kun hiukan ajattelee työ historiaani niin eipä taida olla mitenkään outoa vaikka kieltäydyn täysin jouluhössötyksistä. Työssäni sain viettää jouluja marraskuusta, tammikuun puoleen väliin asti, pikkujoulujuhlissa ja jouluvieraita passaten. Vuodesta, vuoteen joulua koristellen ja jouluruuista puhumattakaan. Laatikot, rosollit ja kinkut eivät vaan enään maistu. 

Nautin tulevana jouluna hyvästä musiikista, yksinolosta, kynttilän liekkejä tuijottaen ja omia herkkujani posien, pääasiassa vaan olen ja nautin joulurauhasta.

Nyt koko suku saa ihan itse huolehtia omista jouluherkuistaan ja jouluhössötyksistään. En aio osallistua edes haudoilla käyntiin, tosin sytytän kynttilät läheisteni muistolle, olohuoneessani, näin menetellen ei tarvitse osallistua liikenne ruuhkaan, eikä ihmispaljouteen haudoilla. 

Päätökseeni yksinäiseen jouluun ei vaikuta meneillään oleva korona-uhka, vaan olen aina haaveillut "rauhaisasta joulusta" ja yksin olosta. Tämä olisi elämäni eka joulu ihan yksin 🙏

Saas nähdä onnistuuko suunnitelmani ???? Perästä kuuluu !!!!!

Hämärähyssyä

Vuoden pimein aika on meneillään ja siitä johtuen oli aivan pakko asennella vanha ja huonokuntoinen vakopuu pihan piristeeksi. Osa puun oksista on jo pimeänä, mutta ajattelin että ole siinä nyt vielä tämä syksy, olethan palvellut valoisuudellasi tarpeeksi kauan, ruosteisista piuhoistasi huolimatta. 
http://marjanpuuhastelut.blogspot.com/2017/11/valopuun-istutus.html

Joka päiva oppii jotakin uutta, niin se vaan on. Jouluruusu on uudelta nimeltään lumiruusu.

...

Pihalle istutettuihin lumiruusuihin on tullut niukasti kukkanuppuja. Laitoin suojaverkot niiden päälle, etteivät fasaanit popsi meheviä nuppuja nokkiinsa.  

Hyvänlaatuinen asentohuimaus pääsi yllättämään lauantai aamuna totaalisesti. Herättyäni käänsin pääni sivulle yöpöydän suuntaan, kelloaikaa tarkistaakseni ja hups.....huone pyöri rajusti....makailin silmät kiinni tovin, kunnes pahin pyöriminen laimeni. Yritin nousta istualleni leuka toiseen olkapäähän suunnattuna ja onnistuin hitaasti nousemaan loppujen lopuksi jaloillenikin. Huimaus oli sillä kertaa ohi. Seuraavat tunnit  voin pahoin, annoin pari kertaa ylen. 
Muistin saaneeni pari vuotta sitten terkkarista itsehoito-ohjeet ja ne löydettyäni menin sängyn reunalle riiputtamaan päätäni reunan yli puolelta toiselle. Liikesarja on n.s. Epleyn menetelmä, jolla sisäkorvan käärikäytävän kide saadaan kaadettua pois käärikäytävästä. Muutaman hoitokerran jälkeen tilanne alkaa helpottua.
Liikesarjaan kuuluva päänasento ja koko hoito ei ole miellyttävä kokemus, se aiheuttaa oksettavan olotilan.  Sain taas itsehoidolla kurjan vaivan hoidettua, eikä tarvinnut hakeutua terveyskeskukseen.
Harmitti sekin että piti perua synttärijuhliin osallistuminen, pitikin moinen vaiva iskeä juuri tänä lauantaina.  

Onneksi Suvi haki Ipa-koiran omaan laumaansa, niin sain "koiranhoitosaikkua" ja sain keskittyä oman tilani hoitoon. 

Kolmen kopla jälleen koolla, heijastinliivitkin liikenteessä kaikilla yllä. Kyllä tekee Ipalle hyvää päästä kunnon juoksulenkille, sulattaen vähän kerääntyneitä liikakiloja ja vahvistaen lihaskuntoa, porukassa vauhti on hurjan paljon kovempaa kun yksikseen juosten. 

Ipa-koira on taas vahtinani ja huolehtii pääosin liikunnastani.  Voi miten pieni ihminen voikaan nauttia arjen pienistä asioista, kun saa olla terveenä ja pystyy suoriutumaan  itse omista askareistaan. Olen erittäin huono sairastelemaan, tuskastun olotilaani ja siitäkös verenpaine lukematkin ponnahtavat taivaisiin. Kannattais hiukan hidastaa ja hyväksyä iän tuomat rempat "ikälisänä", opetellen niiden kanssa nöyrästi elämään. 

Syystyöt pihamaalla ovat pääosit tehdyt, tosin pientä haravointia voisi vielä harrastaa poutapäivinä hyötyliikunnan verran. 

Marraskuu asettaa meidät nauttimaan sisätiloissa takkatulien ja kynttilöiden valosta ja lämmöstä. Ei yhtään haittaa vaikka aurinko ei käy edes pilkistämässä piven raosta, on vaan niin ihana loikoilla sohvalla torkkupeiton alla ja nauttia hämärähyssystä. 

Valopuun "istutus"

 Lisävaloa syyspimeälle pihalle ....

Valopuun loistoa....

 vanha himmeli laskeutui ullakolta keittiön ikkunalle....

Kyntteliköt ikkunoille....

Tästä se joulunaika alkaa, kun havuköynnöstä sidotaan ja ulko-/jouluvalot asennellaan entisille paikoilleen. Tänäkin vuonna rappukaiteelle valmistettiin kuusenoksista köynnös ja viriteltiin valojohdot paikoilleen.  Onhan ne ihan mukavan näköiset, vaikka en aikonutkaan laittaa minkäänlaista lisävaloa pihalle, enkä sisällekään. Olenhan "kyllästetty" aikoinaan työelämässä niin vahvasti kaikella jouluun liittyvällä hössötyksellä ja kiireellä, etten oikein osaa vieläkään innostua joulusta. "Joulutressi" on varmaan vieläkin takaraivossa.

Kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen yritän päästä tänäkin jouluna tunnelmaan mukaan.

Havuköynnös ja valopuu jouluksi

 En muista koskaan ennen aloittaneeni joulun valmisteluja kotona, marraskuun alussa. Nyt se tapahtui. Hankin valopuun ja asensin sen ihan itse ulos. Sytytän siihen valot tulevana viikonloppuna. Onkohan se liian aikaista ?  Ei ollenkaan...valopuuni on ulkoval, ei jouluvalo.

 Kolmesta Serbiankuusesta keskimmäinen sai ehkä jonkun taudin, kun se taipui yllättäin vaaka-asentoon jo vuosi sitten mutta säästin kaadon tämän vuoden marraskuulle, mielessäni jouluköynnös rappukaiteelle.

 Sen latva taittui tontin ulkopuolelle mutta en huolestunut kun maa-alue on kunnan joutomaata ja tulevaa kevyenliikenteen väylää, sitten joskus, kunhan kunta aktivoituu rakentamaan väylän ja puiston alueelle.

 Latvus oli saanut painokseen runsaat käpymäärät.

 Karsin kuusen ja pilkoin oksat pienemmiksi kun valmistan köynnöksen keittiön pöydällä. Laiton pöytää suojaamaan vanhan muoviliinan. Työvälineinä metallilankaa ja sopivat leikkurit metallilangalle.

 Valmista alkoi tulla... kuusi kasvattaa pitkiä havuja, ei siis mikään parhain lajike köynnösmateriaaliksi.

 Kyllä sitä köynnöstä vaan syntyy vaikka en ole mikään taituri tässä hommassa. 

 Valmis havuköynnös asettumassa jo kaiteelle, tosin kiinnitys on vielä hiukan kesken ja siksi tuo repsotus.

 Lopputulos on mieleiseni, "kun työn näkee niin tekijän tuntee" sanoisi Matilda-mummoni jos näkise tekeleeni. Illan hämäryys yllätti joten kuvista tuli hiukan hämyisiä ja ulkovalojen laiton köynnökseen jätin huomisen päivän puuhasteluihin.

 Sivutuotteena syntyi kranssit pihasaunan ovelle

ja ulko-ovelle,

Vaikka jouluvalmistelut on aloitettu kohdallani, ei tunnu yhtään jouluiselta kun aurinko paistaa ja ulko lämpötilat ovat päivisin lähellä kymmentä astetta. On valoisaa ja lämmintä.