Koululaisten liikennekäyttäytyminen

Kuva: Kotiliesi/arjairene

Tämä "mummeli" on harvoin pahalla tuulella, mutta niin vaan tapahtui tällä viikolla kun päätin pikaisesti käväistä pyöräillen kirjastossa.  Huonoa tuultani eivät ystävälliset kirjastovirkailijatkaan pystyneet lauhduttamaan. Pysähdyin vielä vaihtamaan kuulumisia muutaman tutun henkilön kanssa ja kuinka ollakaan, avauduin heillekin mielialani vaikuttajista. Sain heiltä kuulla vastaavanlaisista kokemuksista liikenteessä. En siis ollut yksin kokemuksieni kanssa, vaan koululaisten liikennekäyttäytyminen huolestuttaa ja pelottaa meitä kanssa kulkijoita isoin joukoin.

Omaa tyhmyyttäni oli lähteä kylille iltapäivällä, jolloin ala-asteen koululaiset lähtevät koulusta kotimatkalle, vaikka tiesin jo ennestään fillaroinnin kevyenliikenteen väylällä olevan "mummeli-ikäiselle" hengen vaarallista, varsinkin koulusta Isokalliontien suuntaan. Ensinnäkin koulukkaat opikaisevat isoissa ryhmissä fillareillaan kirkon pihan kautta, laskien täysillä mäkeä alas Isokalliontielle, huomioimatta autoliikennettä ja muita  tiellä liikkujia. Kulkevat 4-6 polkupyörää rinnakkain, eivätkä anna tietä vastaantulevalle kulkijalle. Näin juuri kävi kohdallani yhdellä reissulla kolme kertaa niin että jouduin väistää nurmikolle ja ojan penkkaalle. Johan moiset vaaratilanteet nostattivat verenpaineetkiin huippulukemiin.

Tuntuu että kuluneena syksynä koululaisten liikenne käyttäytyminen olisi muuttunut aina vaan röyhkeämmäksi entisestään, he eivät reakoi mitenkään kellon soittoon, eivätkä kehoitukseen väistää. Eikö koulussa enää opeteta liikenteen perus sääntöjä ja muiden huomioon ottamista liikenteessä? Eikö poliisin edustajat enää käy kouluissa jakamassa liikenne tietoutta? Minne ovat haihtuneet päiväkotien jakama opetus lasten päistä vai tiivistyykö tyhmyys sakissa kun tullaan vähän isoimmiksi? Tiedä häntä ??!!!

Jotakin pitäisi tehdä, oisko opetuksen kertaus aiheellista? Tuttavani otti yhteyttä koululle, pelästyttyään vaaratilanteessa, kirkon kohdalla autoillessaan, niin opettajien suhtautuminen oli ollut nihkeää ja olivat ottaneet sen kannan ettei koulumatkat kuulu koululle. Mielestäni se kyllä osittain kuuluu koulullekin, koska se olisi hyvänä keinona tehostaa kotona jaettavan ohjeistuksen perille menoon sinne koululaisen kovahkoon pääkoppaan.

”Kasvamme kohti myönteistä minäkuvaa
toisemme ja ympäristömme huomioiden.
(kopioitu Rajamäen koulun verkkosivulta)

Rajamäen koulun verkkosivuilla oleva lauseke jo velvoitta ja edellyttää koululaisten ohjausta huomioimaan toisemme myöskin liikenteessä, eikö?

Järkytyin sen verran voimakkaasti etten jäänyt yksinomaan purnaamaan itsekseni ja porukoitteni kanssa purkautuen aiheesta, vaan otin myöskin yhteyttä lähipoliisiin ja kyseiseen kouluun sähköisesti. Jään odottelemaan heidän vastauksiaan, jos he nyt vaivautuvat edes vastaamaan "mummelin" postiin, saatikka sitten toimimaan jotenkin asian hyväksi.

Nyt helpotti huomattavasti, kun sai purkaa sapetustani kirjoittaen. Jatkan pyöräily reissujani edelleenkin, tulen kuitenkin huomioimaan mahdolliset koululaisten kotimatkojen ajankohdat niin ettemme "törmäilisi". Eihän eläkeläisen ole pakko olla liikenteessäkään ruuhka-aikoina, eikä koululaisten liikenne käyttäytymisen tarvitse välttämättä häiritä tätä mummelia.

Kutkuttaa ajatella tilannetta kun olen Vili-koirani kanssa päivittäisillä lenkeilläni, myöskin kevyenliikenteen väylillä, niin mitenkähän pyöräilevän koulukkaan käy kun hän ei anna tietä koiralle ja mummelille, törmäten uroskoiraan joka on tarkka reviiristään. Vilillä on erittäin pelottavan ärähtävä ääni ja saattaa se nipistää vähän persuksistakin uhkaajaansa. Toivon kuitenkin ettei tällaista tilannetta synny käytännössä, mielikuvitukseni tässä vähän lähti lentoon.

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 

 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.

Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 

Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.

Pyöräilyä syyslauantaina

Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 

Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.

Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.

Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !