Keijunkukat ja kuunliljat haudoilla

 Syys on saapunut, mihin kesä vilahti? Viime postauksesta onkin aikaa muutama kuukausi.  

Puutarhatyöt ja koirat  ovat pitäneet tämän mummelin liikkeessä. Hyvästä terveyden tilasta tyytyväisenä ja kiitollisena, en ole lähtenyt korona-hössötyksiin mukaan, terveellä maalaisjärjellä mennä polskuttelen päivästä toiseen. 

Hellekausien ja vähäisten sateiden vuoksi, joutui kastelemaan kasvimaata alkukesästä melko usein mutta ei kertaakaan hautaistutuksia. Monivuotiset perennat ovat mielestäni onnistunut valinta hautakukiksi. Perennat eivät tarvitse muuta hoitoa kun kevät- ja syyslannoitukset.

Kuunlilja on yleisin haudoilla käytetty perenna, sitä näkee varsinkin vanhoilla haudoilla.

Tämä keijunkukka on istutettu tänä keväänä ja on vielä melko pienikasvuinen.

Keijunkukat talvehtivatkin hyvin, nämä kaksi tainta istutettiin kuusi vuotta sitten.

Tähän on istutettu keijunkukka  kahdeksan vuotta sitten ja vain yksi taimi. Näiden lehdet säilyttävät muotonsa ja värinsä lumen tuloon asti. 

Perennat antavat kauniin ja rauhallisen vaikutelman, hauta on hoidetun ja siistin näköinen, siitä huolimatta ettei sitä tarvitse hoitaa samalla lailla kun kukkivia kesäkukkia. Keväällä uusi kasvusto lähtee suhtkoht nopeasti kasvuun, jos on pitänyt poistaa talven tuhoamat lehdet.

Nurmikon leikkaus perennan ympäriltä on kuitenkin hyvä tehdä, koska leikkureilla eivät työntekijät halua rikkoa perennan lehtiä, mutta se on pieni homma kun omaisten haudoilla tulee kuitenkin usen käytyä.