TAKATALVI

 Hurja lumimyräkkä, kaikkiaan satoi lunta 21 senttiä, yhden vuorokauden aikana, masentaa.  Olimme jo saanut nauttia muutamasta, lämpimästä kevätpäivästä, karmea tunne, kaikki sipulikukat paksun lumikinoksen alla. 

Kyllä on vitsit vähissä, pakko oli ottaa villalangat ja puikot esille, talvi yllätti taas, piti oikein istahtaa ja sisäistää kylmyyttä kuvaava, talvinen maisema, missä oli keväinen puutarhani?

Ei ollut inspistä kuvata noita kinoksia. 😖 Pakko oli ottaa lumikola uudelleen esille ja lykkiä lumet kulkuväyliltä, että pääsivät kahvittelijat autoillaan pihaan. 💪 Lumi oli painavaa nuoskalunta, huh huh, kyllä otti voimille. Yleensä nautin lumitöistä ja koen sen parhaimmaksi hyötyliikunta muodoksi. Nyt homma ei oikein innostanut, vielä seuraavana aamunakin kroppa kertoi ettei eilinen punnerrus ollut mieluisaa hommaa. 

Onneksi olen löytänyt äänikirjat, niinpä Seppo Jokisen viimeisin dekkari on seuraavana kuuntelu listalla, niinpä istahdan mielituoliini, kutimet käteen ja kirjan kuuntelu alkaa.  Lumet saavat sulaa omaan tahtiinsa, sääennusteet lupaavat tuleville päiville plussa kelejä, joten on toivetta saada keväinen puutarha takaisin

Kurren pihapuuhasteluja

 Piha Kurren ruokahetki...

 kävyn siemenet on syöty....

 mitähän seuraavaksi....

 janokin yllätti, uskaltaisikohan tuosta  hiukan hörpätä ?

Kurrelle maistui suihkulähteen vesi.

Seuraavan päivän aamuna heräilin vapunaaton tunnelmiin, mutta katsoessani ikkunasta ulos, näky ei ollut perinteisen vapunaaton maisemakuvan mukainen. Maassa oli muutama sentti lunta. 

Linnuille oli pakko viedä vielä siemeniä ruuaksi, eiväthän ne löydä luonnosta mitaan ravintoa, lumivaippa oli sen verran paksu ja kylmä sää vielä vähentää ruuan saantia.

Lumessa näkyivat jälleen lukuisat rusakon ja metsäkauriiden jäljet, kun olivat etsineet puutarhastani syötävää. Kauriin jäljistä päätellen se oli käynyt myöskin juomassa pienen suihkulähteen vettä, kun oli aterioinut lintulaudan alustalla, syöden siementen jämiä.

Viileästä huhtikuusta johtuen olen seuraillut pihan eläimiä aiempaa enemmän ja tuntuu että pihapiiristäni on muodostunut melkoinen "eläintarha". 

Toivottavasti sää lämpenee ja sipulikukatkin heräisivät kukoistamaan, nyt ne ovat jääneet nuppuvaiheeseen jotka törröttävät lumessa, välillä saavat rankat raekuurot niskaansa. Aurinko pilkahtaa vain harvoin ja lyhyeksi ajaksi joka ei vielä saa nuppuja aukenemaan.

Toukokuun ensimmäiselle viikolle sääennusteet lupaavat jo lämpimämpiä säitä.

Metsäkauris kukkavarkaissa

 Metsäkauris on kaunis eläin.....

 kaunis katsella, mutta....

 ehtii syömään pienessä hetkessä monen tulppaanin lehdet.....

 onkohan lumisade ajanut eläimen ruuan hakuun pihapiiriin....

 eihän kukaan näe minua.....

vielä yksi suullinen, ja sitten seuraavalle pihalle .....

Päivittäisellä pihakierroksellani totesin melkein kaikki tulppaanit syödyiksi.  Varmaankin yön aikana oli käynyt myös viiden kauriin ryhmä salaattiaterialla. Saas nähdä tuleeko näistä jämistä vielä kukkivia tänä keväänä. Koskaan aiemmin eivät kauriit ole näin runsaasti syöneet sipukukkia keväisin. Onkohan niiden kanta jotenkin lisääntynyt, kun tuntuu että niihin törmäilee päivittäin, lenkkeillessäni lähi maastossa ja asuinalueellani.
Niillä ei taida olla luontaisia vihollisia luonnossa, jotka vähentäisivät moisia ahmatteja. 

Kaikesta hulimatta, onneksi muut sipulikukat eivät kelpaa eläinten syötäviksi ja niitä on pihallani tulppaaneja runsaammin, joten nautin kukkarunsaudesta niinä hetkinä kun aurinko suostuu luomaan säteitään kukkaryhmieni suuntaan, avaen nupullaan olevat kukat täyteen loistoonsa.