Valio-myrsky lähestyy ja vouhottajia riittää

Tyyntä myrskyn edellä, tavataan sanoa, mutta nyt on oikeasti Valio-myrsky saapumassa lännen suunnasta maahamme. Toivokaamme ettei suurempia tuhoja kuitenkaan syntyisi. Tällä alueella sähkökatkotkin ovat aina jääneet hyvin lyhyiksi, johtuen varmaan hoidetuista sähkölinjoista joilta metsuri firma on kaadellut pois liian lähellä linjoja olevia puita. Lähin huolen aiheeni on kaksihaarainen koivu, kadun toisella puolella jonka latvus on rehevä ja lehdet ovat vielä oksissa. Kyseisen puun juuristolla ei ole tarpeeksi kasvutilaa ja maakin on sulaa sekä  sateiden ansiosta kosteaa. Aamulla  sitten nähdään ensimmäisen syysmyrskyn aikaansaannokset.

Viime päivinä ovat monet ylilyönnit ja "vouhotukset" ihmetyttäneet; mistä kaikki johtunee ? Aiheutuuko se yksinomaan somen tehokkuudesta vai onko some vaikuttanut meihin herkimpiin ihmisiin hiukan liian voimakkaasti. 

Mistä johtuu että kaikessa tapahtuneessa ja kaikissa asioissa nähdään vaan se pahin mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi jos koiralenkeillä tarkkavainuiset hauvelit löytävät jotakin syötäväkseen kelpaavaa ruuan jätettä niin naamakirjassa levitetään välittömästi että nyt on löytynyt myrkytettyjä lihapullia. Eihän kukaan tiedä tutkimatta onko niissä myrkkyä, voihan olla että linnut ovat kuljettaneet ihmisten ylipursuavista roskiksista löytämiään ruuan jätteitä. Tai joku ohikulkija on antanut tulla etovan olonsa suusta ulos. No se siitä.

Entäs sitten nämä vivahderikkaat pakolaiskeskustelut joihin en viitsi osallistua niiden päättömyyden vuoksi.  Ihmettelen kuitenkin että oman kunnan politiikko rinnastaa  pakolais- ja turvapaikanhakijan asioiden hoitoa meidän vanhushuoltoomme.  Sain sen kuvan hänen kirjoittelustaan että kunnassamme vanhuksia ei hoideta ja näinhän asian laita ei ole. Näiden kohderyhmien hoitoon liittyviä asioita ei voi rinnastaa miltään kohdin. Kehottaisinkin politiikkoa keskittymään saamiensa luottamustehtävien hoitoon istuessaan HUS:in hallintoelimissä että  esimerkiksi sairaaloista kotiutettavien ikäihmisten tiedot ja hoidontarpeet välittyisivät kuntamme kotisairaanhoidosta vastaaville ja mielellään myöskin ajoissa ettei vanhusten hoitoon tule pahoja katkoksia.  

Loukkaannuin syvästi somessä käydyissä keskusteluissa joissa väitettiin ettei meitä vanhuksia hoidettaisi läheskään niin hyvin kuin maahanmuuttajia. Miten he kehtaavatkin rinnastaa omat vanhuksensa ja maahanmuuttajat. Keskustelu loukkaa myöskin vanhushuollon hoitohenkilökuntaa mitätöinneillään. 

Ajattematonta keskustelua kaikkinensa, voihan käydä tulevaisuudessa niin että  juuri nämä pakolaiset ovatkin ainoastaan hoitamassa teitä somen "vouhottajat" kun te olette vanhuksia. Kannattaisi hiukan ajatella pidemmälle kuin omaan napaansa.

Politiikkojenkin olisi syytä hiukan harkita kannanottojaan pakolais- ja vanhushuollon asioista soisaalisessa mediassa. Voihan käydä niin ettei ääniä enään tipukaan seuraavissa vaaleissa.  Vaarana on että muistamme kirjoittelunne ja osammehan kuitenkin ajatella ihan omillakin aivoilla kun temme tulevaisuudessa valintojamme.

Kyllä se vaan on niin että hallinto, "suuret päälliköt" ja politiikot tekevät ne suurimmat mokat, suorittava taho alalla kuin alalla osaa ja on tehtäviensä tasalla. 

Pitäisi enemmän kertoa julkisuudesta julkisen terveydenhuollon ja vanhushuollon korkeasta osaamistasosta. Ikäihmisistä vain harva käyttää tietokonetta, eivätkä heidän kokemuksensa saamastaan hoidosta välity somessa. Tunnen monia jotka ovat tosi tyytyväisiä kun saavat asua omassa kodissaan ja hoitajat käyvät tarpeiden mukaan auttamassa täydentäen sopivasti omaisten antamaa hoitoa ja apua askareissa. Olen saanut tutustua eri kuntien vanhusten hoitolaitoksiin kun olen omaa sukuani käynyt tervehtimässä. 

Kaikki kokemukseni vanhusten huollosta ovat vaikuuttaneet minut vallitsevasta korkeatasoisesta ja inhimillisestä hoidosta. Lähestyessäni vuosi vuodelta tulevaa ,väistämätöntä totuutta; vanhushuollon tarvettani, niin luotan tuleviin ja saatavilla oleviin palveluihin ja hoitoihin, hoitajineen, olivatpa ne valko- tai muunvärisiä iholtaan, ovathan he ihmisiä, useinkin monet  vielä  kutsumusammatissaan.

Meikäläiseen eivät "vouhottajien" yllytyksen paljonkaan hetkauta, pyrin ne poistamaan myöskin "muistista", onhan se niinkin että somessakin tyhmyys tiivistyy.

Vallitseehan maassamme kuitenkin edelleen sananvapaus.

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tulossa

Kuva: Röykän sairaala, Nurmijärven Uutiset, lehtikuva.

Nyt on maailmankirjat sekaisin kun Nurmijärven kuntaankin otetaan pakolaisia. Sosiaalinen media pullistelee kirjoituksia joista osa on osittain asiatontakin mutta suurin osa kirjoittelusta on pysynyt asialinjalla. Ihmiset eivät juuri muusta puhu kuin pakolaisten tuomasta uhkatilanteesta. Tilanne on outo monellekin, miten suhtautua muualta tulleihin lähimmäisiimme. Heidän on vaikea uskoa että pakolaiset voisivat tuoda maahamme ja kansamme keskuuteen jotain hyvääkin tullessaan.

Nurmijärvelle on tulossa jo ensiviikolla hätämajoitusyksikkö turvapaikanhakijoille, Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikkö, tyhjillään olevaan Röykän sairaalaan. Mikäs siellä on muukalaisten oleilla, kauniin luonnon keskellä ja Sääksjärven rannalla., paras mahdollinen paikka odotella viranomaisten päätöksiä.

Ensimmäiset pakolaisetkin saapuvat pikapuoliin Klaukkalan taajamaan. Kyllä nyt on Nurmijärveläisillä kestämistä ja kova paikka opetella suvaitsevaisuutta. 

Mielenkiinnolla seurailen tilanteiden kehitystä. 

Ihmetteln myöskin miksi ei 80-luvulla syntynyt minkäänlaista kohua vaikka työpaikkani oli pakolaisten vastaanottokeskuksena. Venepakolaisia saapui kolme isoa ryhmää suoraan pakolaisleireiltä.  Silloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa niinkuin nyt on. SPR:n henkilökunnan kanssa saimme työskennellä kaikessa rauhassa. Eikä pakolaiset häirinneet millään lailla tämän "lintukotomme" rauhaisaa olotilaa. Virkavaltaa emme tarvinneet, eikä konflikteja syntynyt.
Muistan vieläkin mukavana muistona Vitnamilaisen miehen; avuliaisuudesta, ahkeruudesta, positiivisuudesta  ja ystävällisyydestä !  Toimenkuvaani ei kuulunut päivittäiset siivoukset mutta tein vapaaehtoistyötä aamuisin klo 5.30 lähtien, siivoten yleisten tilojen lattiat, ennenkuin pienet jalat taapersivat aamupalalle. Ison lapsiperheen isä ilmoittautui vapaaehtoisesti siivoamaan kanssani, vieden mopin kädestäni... meillä oli vain elkekieli kommunikointi  kielenä, joten niin me jatkoimme aamusiivouksia päivittäin ja mikä parasta meillä oli jopa hauskaa vaikka työ oli siivousta ! ? Yleensä "siivouskavereillani" olivat aina suut mutrussa; "onko pakko" ?!?  

Omituisena ilmiönä pidän sosiaalisessa mediassa;  lahjoitusten kerjuuta kuolleiden lasten kuvilla, en ymmärrä mitä näillä kuvilla yritetään tehostaa ?
Ihmettelen myöskin paikallisten poliitikkojenkin kielteisiä ja jyrkkiä kannanottoja pakolaisiin liittyvissä asioissa. Lähipiirin puute ja hätä ei heitä kuitenkaan hetkauta millään lailla.

Miksiköhän ihmisiä peloitellaan tulevien  pakolaisten tuovan meille "vakiasukkaille" uhkatilanteita ? Kyllä tosi asia on se että nämä oman kylän ihmisetkin saavat aikaan yhtä sun toista pelottavaa ja uhkatilanteet ovat aina jossakin nurkantakana vaanimassa jos näin epäilevästi ja pelolla suhtautuu muihin ihmisiin. Pahoja ihmisiä on joka kylässä, joihin virkavallankin keinot ovat käyneet vähiin, tai ainakin tilanne näyttää siltä maallikosta asioita katsellen.  Mediaa eivät oman kylän väkivalta tapaukset kiinnosta mutta odotetaas kun joku "mutakuono" on jutussa mukana niin kyllä tapausta uutisoidaan  ja isoin otsikoin.

Ihmeellistä on sekin että kehuskellaan sodanjälkeisten evakkojen sijoitusten onnistumisella. Totuushan oli se että suvaitsemattomuutta oli runsaasti silloinkin mutta karjalaiset sopeutuivat kaikista vaikeuksista huolimatta koska asennoituivat sen hetkiseen elämäntilanteeseensa positiivisesti ja luottaen elämään; kaikki järjestyy ! Iloinen luonteenlaatu sulatti monet jäykät uusmaalaisetkin loppujen lopuksi hyväksymään evakot naapureikseen tosin siinä kului vuosia, vähintään 15 tai ylikin. Jotkuthan eivät vieläkään hyväksy karjalaisia tasa-arvoisina kansalaisina.

Tilanne on nyt mikä on ja parasta olisi meidän kaikkien pysähtyä avoimin mielin vastaanottamaan ja  kohtaamaan muunmaalainen ihminen. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa ja ottaa vastalahjaksi heiltä heidän erilaisuudestaan  johtuvaa luonteen laatuaan ja osaamistaan.  Et voi sinäkään lukijani kieltää sitä tosiasiaa että monet "mutakuonot" ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa. Ruokakulttuurimmekin on saanut uusia tuulia heidän tuliaisinaan. Naisista me voisimme omaksua heidän ahkeruuttaan, nöyryyttään ja vaatimattomuuttaan ja kaiken lisäksi heidän iloisuuttaan, he eivät vaikuta vähääkään alistetuilta vaan palvelevat lähimmäisiään rakkaudella,

Käytin sanaa "mutakuono" aivan rakkaudella, en haukkumasanana.

Pois meistä kaikki ulkokultaisuus, ahdasmielisyys, kateus, ahneus, oman edun tavoittelu, tekopyhyys ja tilalle vaan lähimmäisenrakkautta niin eiköhän yhteiselo maassammekin lähde luistamaan pienin mahdollisin ongelmin. Ihmisiähän me olemme kaikki !

Sen verran olen  työelämässä joutunut tekemisiin muunmaalaisten ihmisten  kanssa että kielteiset ennakkoasenteet  lähimmäisiini ovat häipyneet. Yhdessä eteenpäin !