Kuva: Röykän sairaala, Nurmijärven Uutiset, lehtikuva.
Nyt on maailmankirjat sekaisin kun Nurmijärven kuntaankin otetaan pakolaisia. Sosiaalinen media pullistelee kirjoituksia joista osa on osittain asiatontakin mutta suurin osa kirjoittelusta on pysynyt asialinjalla. Ihmiset eivät juuri muusta puhu kuin pakolaisten tuomasta uhkatilanteesta. Tilanne on outo monellekin, miten suhtautua muualta tulleihin lähimmäisiimme. Heidän on vaikea uskoa että pakolaiset voisivat tuoda maahamme ja kansamme keskuuteen jotain hyvääkin tullessaan.
Nurmijärvelle on tulossa jo ensiviikolla hätämajoitusyksikkö turvapaikanhakijoille, Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikkö, tyhjillään olevaan Röykän sairaalaan. Mikäs siellä on muukalaisten oleilla, kauniin luonnon keskellä ja Sääksjärven rannalla., paras mahdollinen paikka odotella viranomaisten päätöksiä.
Ensimmäiset pakolaisetkin saapuvat pikapuoliin Klaukkalan taajamaan. Kyllä nyt on Nurmijärveläisillä kestämistä ja kova paikka opetella suvaitsevaisuutta.
Mielenkiinnolla seurailen tilanteiden kehitystä.
Ihmetteln myöskin miksi ei 80-luvulla syntynyt minkäänlaista kohua vaikka työpaikkani oli pakolaisten vastaanottokeskuksena. Venepakolaisia saapui kolme isoa ryhmää suoraan pakolaisleireiltä. Silloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa niinkuin nyt on. SPR:n henkilökunnan kanssa saimme työskennellä kaikessa rauhassa. Eikä pakolaiset häirinneet millään lailla tämän "lintukotomme" rauhaisaa olotilaa. Virkavaltaa emme tarvinneet, eikä konflikteja syntynyt.
Muistan vieläkin mukavana muistona Vitnamilaisen miehen; avuliaisuudesta, ahkeruudesta, positiivisuudesta ja ystävällisyydestä ! Toimenkuvaani ei kuulunut päivittäiset siivoukset mutta tein vapaaehtoistyötä aamuisin klo 5.30 lähtien, siivoten yleisten tilojen lattiat, ennenkuin pienet jalat taapersivat aamupalalle. Ison lapsiperheen isä ilmoittautui vapaaehtoisesti siivoamaan kanssani, vieden mopin kädestäni... meillä oli vain elkekieli kommunikointi kielenä, joten niin me jatkoimme aamusiivouksia päivittäin ja mikä parasta meillä oli jopa hauskaa vaikka työ oli siivousta ! ? Yleensä "siivouskavereillani" olivat aina suut mutrussa; "onko pakko" ?!?
Omituisena ilmiönä pidän sosiaalisessa mediassa; lahjoitusten kerjuuta kuolleiden lasten kuvilla, en ymmärrä mitä näillä kuvilla yritetään tehostaa ?
Ihmettelen myöskin paikallisten poliitikkojenkin kielteisiä ja jyrkkiä kannanottoja pakolaisiin liittyvissä asioissa. Lähipiirin puute ja hätä ei heitä kuitenkaan hetkauta millään lailla.
Miksiköhän ihmisiä peloitellaan tulevien pakolaisten tuovan meille "vakiasukkaille" uhkatilanteita ? Kyllä tosi asia on se että nämä oman kylän ihmisetkin saavat aikaan yhtä sun toista pelottavaa ja uhkatilanteet ovat aina jossakin nurkantakana vaanimassa jos näin epäilevästi ja pelolla suhtautuu muihin ihmisiin. Pahoja ihmisiä on joka kylässä, joihin virkavallankin keinot ovat käyneet vähiin, tai ainakin tilanne näyttää siltä maallikosta asioita katsellen. Mediaa eivät oman kylän väkivalta tapaukset kiinnosta mutta odotetaas kun joku "mutakuono" on jutussa mukana niin kyllä tapausta uutisoidaan ja isoin otsikoin.
Ihmeellistä on sekin että kehuskellaan sodanjälkeisten evakkojen sijoitusten onnistumisella. Totuushan oli se että suvaitsemattomuutta oli runsaasti silloinkin mutta karjalaiset sopeutuivat kaikista vaikeuksista huolimatta koska asennoituivat sen hetkiseen elämäntilanteeseensa positiivisesti ja luottaen elämään; kaikki järjestyy ! Iloinen luonteenlaatu sulatti monet jäykät uusmaalaisetkin loppujen lopuksi hyväksymään evakot naapureikseen tosin siinä kului vuosia, vähintään 15 tai ylikin. Jotkuthan eivät vieläkään hyväksy karjalaisia tasa-arvoisina kansalaisina.
Tilanne on nyt mikä on ja parasta olisi meidän kaikkien pysähtyä avoimin mielin vastaanottamaan ja kohtaamaan muunmaalainen ihminen. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa ja ottaa vastalahjaksi heiltä heidän erilaisuudestaan johtuvaa luonteen laatuaan ja osaamistaan. Et voi sinäkään lukijani kieltää sitä tosiasiaa että monet "mutakuonot" ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa. Ruokakulttuurimmekin on saanut uusia tuulia heidän tuliaisinaan. Naisista me voisimme omaksua heidän ahkeruuttaan, nöyryyttään ja vaatimattomuuttaan ja kaiken lisäksi heidän iloisuuttaan, he eivät vaikuta vähääkään alistetuilta vaan palvelevat lähimmäisiään rakkaudella,
Käytin sanaa "mutakuono" aivan rakkaudella, en haukkumasanana.
Pois meistä kaikki ulkokultaisuus, ahdasmielisyys, kateus, ahneus, oman edun tavoittelu, tekopyhyys ja tilalle vaan lähimmäisenrakkautta niin eiköhän yhteiselo maassammekin lähde luistamaan pienin mahdollisin ongelmin. Ihmisiähän me olemme kaikki !
Sen verran olen työelämässä joutunut tekemisiin muunmaalaisten ihmisten kanssa että kielteiset ennakkoasenteet lähimmäisiini ovat häipyneet. Yhdessä eteenpäin !
Muistan vieläkin mukavana muistona Vitnamilaisen miehen; avuliaisuudesta, ahkeruudesta, positiivisuudesta ja ystävällisyydestä ! Toimenkuvaani ei kuulunut päivittäiset siivoukset mutta tein vapaaehtoistyötä aamuisin klo 5.30 lähtien, siivoten yleisten tilojen lattiat, ennenkuin pienet jalat taapersivat aamupalalle. Ison lapsiperheen isä ilmoittautui vapaaehtoisesti siivoamaan kanssani, vieden mopin kädestäni... meillä oli vain elkekieli kommunikointi kielenä, joten niin me jatkoimme aamusiivouksia päivittäin ja mikä parasta meillä oli jopa hauskaa vaikka työ oli siivousta ! ? Yleensä "siivouskavereillani" olivat aina suut mutrussa; "onko pakko" ?!?
Omituisena ilmiönä pidän sosiaalisessa mediassa; lahjoitusten kerjuuta kuolleiden lasten kuvilla, en ymmärrä mitä näillä kuvilla yritetään tehostaa ?
Ihmettelen myöskin paikallisten poliitikkojenkin kielteisiä ja jyrkkiä kannanottoja pakolaisiin liittyvissä asioissa. Lähipiirin puute ja hätä ei heitä kuitenkaan hetkauta millään lailla.
Miksiköhän ihmisiä peloitellaan tulevien pakolaisten tuovan meille "vakiasukkaille" uhkatilanteita ? Kyllä tosi asia on se että nämä oman kylän ihmisetkin saavat aikaan yhtä sun toista pelottavaa ja uhkatilanteet ovat aina jossakin nurkantakana vaanimassa jos näin epäilevästi ja pelolla suhtautuu muihin ihmisiin. Pahoja ihmisiä on joka kylässä, joihin virkavallankin keinot ovat käyneet vähiin, tai ainakin tilanne näyttää siltä maallikosta asioita katsellen. Mediaa eivät oman kylän väkivalta tapaukset kiinnosta mutta odotetaas kun joku "mutakuono" on jutussa mukana niin kyllä tapausta uutisoidaan ja isoin otsikoin.
Ihmeellistä on sekin että kehuskellaan sodanjälkeisten evakkojen sijoitusten onnistumisella. Totuushan oli se että suvaitsemattomuutta oli runsaasti silloinkin mutta karjalaiset sopeutuivat kaikista vaikeuksista huolimatta koska asennoituivat sen hetkiseen elämäntilanteeseensa positiivisesti ja luottaen elämään; kaikki järjestyy ! Iloinen luonteenlaatu sulatti monet jäykät uusmaalaisetkin loppujen lopuksi hyväksymään evakot naapureikseen tosin siinä kului vuosia, vähintään 15 tai ylikin. Jotkuthan eivät vieläkään hyväksy karjalaisia tasa-arvoisina kansalaisina.
Tilanne on nyt mikä on ja parasta olisi meidän kaikkien pysähtyä avoimin mielin vastaanottamaan ja kohtaamaan muunmaalainen ihminen. Meillä kaikilla on mahdollisuus auttaa ja ottaa vastalahjaksi heiltä heidän erilaisuudestaan johtuvaa luonteen laatuaan ja osaamistaan. Et voi sinäkään lukijani kieltää sitä tosiasiaa että monet "mutakuonot" ovat erittäin hyviä asiakaspalvelussa. Ruokakulttuurimmekin on saanut uusia tuulia heidän tuliaisinaan. Naisista me voisimme omaksua heidän ahkeruuttaan, nöyryyttään ja vaatimattomuuttaan ja kaiken lisäksi heidän iloisuuttaan, he eivät vaikuta vähääkään alistetuilta vaan palvelevat lähimmäisiään rakkaudella,
Käytin sanaa "mutakuono" aivan rakkaudella, en haukkumasanana.
Pois meistä kaikki ulkokultaisuus, ahdasmielisyys, kateus, ahneus, oman edun tavoittelu, tekopyhyys ja tilalle vaan lähimmäisenrakkautta niin eiköhän yhteiselo maassammekin lähde luistamaan pienin mahdollisin ongelmin. Ihmisiähän me olemme kaikki !
Sen verran olen työelämässä joutunut tekemisiin muunmaalaisten ihmisten kanssa että kielteiset ennakkoasenteet lähimmäisiini ovat häipyneet. Yhdessä eteenpäin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti