Mökkerö heräämässä kesän riemuihin.
Käväistiin Katjan kanssa "päiväreissulla" katsastamassa mökin kuntoa talven jäljiltä.
Myrskyt ja murtomiehet olivat taaskin kulkeneet mökkerömme ohitse, jälkiä jättämättä. Varaston pieni ikkuna oli tipahtanut maahan jostakin syystä , lasi oli säilynyt ehjänä, joten se vaatii vain pienen kiinnitys operaation vai pitäisikö vaihtaa lukitusjärjestelmä ettei vahinko toistuisi. Kelohonka oli katkennut puolesta välistä runkoa ja oli tipahtanut sopivasti sähköjohtojen välistä maahan, vahingoittamatta johtoja. Mökillä kaikki hyvin.
Katja tuuletti virveliään, heitellen muutaman kerran rannalta, sillä aikaa kun itse hoidin minulle vakio hommaksi tulleet "huussintyhjennyksen" ja ruusun leikkauksen. Kesä saa tulla. Nuoret voivat jatkaa "mökkihommia" kukin halujensa mukaan. Pakkotyömaaksi tämä puistomainen tontti ei saa muodostua kenellekään, kunhan paikat pysyvät kunnossa ja ympäristö siistinä. Täällä on aina nauttittu luonnon kauneudesta, kalaisaasta järvestä ja uimisesta, toivottavasti nuoriso jatkaa perinteitä.
Seuraavaksi istahdettiin terassille nauttimaan termarikaffeista.
Järvimaisemaa katsellessa tulee aina niin levollinen olo sisimpään, täällä on niin monet ilot ja surut koettu. Muistoissa piipahtaminen tuo tullessaan haikeuden ja ikävän. Ehkä alakuloinen luonto ja sumuinen sää vaikuttivat hiukan mielentilaani. Hiljaisuus naapurustoissa loi osaltaan kaipuun entiseen aikaan kun ympärillä oli vilskettä ja vipinää. Saunaakin lämmitettiin tuntikaupalla että tytöt pääsivät järvestä välillä lämmittelemään. Rantahiekassa oli "leikkikeittiö" missä Suvi ja Sini valmistivat ruokia meille hiekasta ja kukkasista. Penkki toimi hellana ja pöytänä, siinä pääsivät uusiokäyttöön kaikki vanhat kipot ja kattilat.
Myrskyt ja murtomiehet olivat taaskin kulkeneet mökkerömme ohitse, jälkiä jättämättä. Varaston pieni ikkuna oli tipahtanut maahan jostakin syystä , lasi oli säilynyt ehjänä, joten se vaatii vain pienen kiinnitys operaation vai pitäisikö vaihtaa lukitusjärjestelmä ettei vahinko toistuisi. Kelohonka oli katkennut puolesta välistä runkoa ja oli tipahtanut sopivasti sähköjohtojen välistä maahan, vahingoittamatta johtoja. Mökillä kaikki hyvin.
Katja tuuletti virveliään, heitellen muutaman kerran rannalta, sillä aikaa kun itse hoidin minulle vakio hommaksi tulleet "huussintyhjennyksen" ja ruusun leikkauksen. Kesä saa tulla. Nuoret voivat jatkaa "mökkihommia" kukin halujensa mukaan. Pakkotyömaaksi tämä puistomainen tontti ei saa muodostua kenellekään, kunhan paikat pysyvät kunnossa ja ympäristö siistinä. Täällä on aina nauttittu luonnon kauneudesta, kalaisaasta järvestä ja uimisesta, toivottavasti nuoriso jatkaa perinteitä.
Seuraavaksi istahdettiin terassille nauttimaan termarikaffeista.
Järvimaisemaa katsellessa tulee aina niin levollinen olo sisimpään, täällä on niin monet ilot ja surut koettu. Muistoissa piipahtaminen tuo tullessaan haikeuden ja ikävän. Ehkä alakuloinen luonto ja sumuinen sää vaikuttivat hiukan mielentilaani. Hiljaisuus naapurustoissa loi osaltaan kaipuun entiseen aikaan kun ympärillä oli vilskettä ja vipinää. Saunaakin lämmitettiin tuntikaupalla että tytöt pääsivät järvestä välillä lämmittelemään. Rantahiekassa oli "leikkikeittiö" missä Suvi ja Sini valmistivat ruokia meille hiekasta ja kukkasista. Penkki toimi hellana ja pöytänä, siinä pääsivät uusiokäyttöön kaikki vanhat kipot ja kattilat.
kesällä....
elokuun illassa....
maakellari...
liiteri/venevaja.....
kukkivaa....
huussi....
Matti ja veneellinen tyttöjä rantautumassa, kuva vuodelta 2004.
Aamuiset verkonnostot ottivat päähän , varsinkin kylminä syysaamuina kun oli pimeää eivätkä linnutkaan enään laulaneet. Muuten vesillä olo oli aina laatuaikaa mökkeilyssä. Pidin veneessä mukanani poikkeuksetta luettavaa ja syötävää siltä varalta että kalastaminen ei huvittanut. Matti saattoi viihtyä vesillä monta tuntia, rantautuen välillä kallioisille saarille heittelemään. Hän vaihteli kaloille eri syöttejä , kokeili uusia uistin malleja ja vaihtoi kalapaikkaa aina sään ja tuulen mukaan, tuntien mökkijärven kalapaikat paremmin kuin omat taskunsa. Meillä oli aina tuoretta kalaa. Toista on nyt. Kukaan ei kalasta, eikä koskaan ole tuoretta kalaa... niin ajat muuttuvat...kuin salaa....ihan huomaamatta....
En vielä tulevanakaan kesänä halua mökille, kuin käväisemään...katsotaan sitten ensi vuonna, mitkä ovat tunnelmani..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti