Pihaantulotie, kotiini.
Eläkeläisellekin koitti kesäloa! Nimittäin, sattui sateisessa metsässä pieni tapaturma, kun isokokoiset koirat veivät jalat altani, juostessaan vapaina ja leikkiessään niin innoissaan etteivät hönänneet väistää. Itse tietysti rupattelin toisen koiran emännän kanssa keskittyneesti etten huomannut ottaa pientä siirtoliikettä. Vasen käsi on nyt kipsissä 4-5 viikkoa. Oikeastaan on ihan kivaa vähän laiskotella ihan "luvallisesti". On se kummaa kun on kerran kasvatettu työkeskeiseksi tyypiksi niin ei osaa edes eläkkeellä "hellittää", aina pitää jotain puurtaa. Minulla on aina ollut vaikea sanoa lapsillekin että; tee tuo tai tuoppa tullessasi.... vaikka itse joutui lapsesta asti "suorittamaan"....Kesällä heinäntekoaikaan oli tosi ihanaa kun alkoi sade, päästiin raskaasta peltotyöstä sisähommiin. Tai ukkonen ajoi kesken homman latoon sateen suojaan, siellä sai vaan löhöillä ja kahvitella. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kasvatukseeni , koska eipä ole mikään eteen tullut työtehtävä ollut ylivoimainen ja olenpa melkein aina nauttinut työni tuloksista.
Ehkäpä lapsuudesta olen saanut voimavarat ottaa kapinoimatta vastaan vastoinkäymiset, asenteella; kaikesta selvitään.
Tähän kesään on sisältynyt paljon sairautta perheessäni. Voiton puolella taas ollaan, kunhan oma käteni vielä paranee....kyllä se tästä....
Yksikätisenä on pikkuisen vaikea kirjoitella ilman virheitä....anteeksi....Kyttä-koirani on ikäänkuin ymmärtänyt emäntänsä vammaisuuden, kun on käyttäytynyt entisti paremmin ja kuulee "käskyt" kerrasta. Hieno poika!!!!
Nautitaan syksyisestä viikonlopusta! ( toivottavasti aurinko paistaa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti