Tyrnimarjat kypsyvät

Auringosta saadaan nauttia tänäänkin, luonto loistaa kaikissa värivivahteissaan. Kohta saadaan poimia kypsät tyrnimarjatkin pakkaseen, talven flunssalääkkeeksi.
Ne ovat aika happamia mutta hunajan kanssa syötynä maistuvat melkein hyviltä, eihän kaikki terveellinen olekkaan maultaan hyvää.
Kertakaikkiaan ihana ilma ulkoiluttaa Kyttä-poikaa ja samalla olla henkisenä apurina metsuri-miehelle. Metsässä viihdyttiin pari tuntia ja saunapuitakin tuli taas tehtyä vähän enemmän kuin edellisillä kerroilla. Toipilas-mieheni kuntoutuu hitaasti mutta varmasti, metsurin monipuolisen liikunnan ansiosta. Eikä henkistä kuntoutustakaan voi vähätellä. Onhan vatsasyövän hoito , leikkauksineen vienyt jo yli puoli vuotta, kyllä siinä ajassa on aikoja jolloin mieli masentuu. Varsinkin kun rankka solumyrkky-lääkitys vie kunnon alalukemiin..
Tuntuu että kesä on tullut meille vasta nyt kun aurinko paistaa ja voidaan elää ilman sairautta. Kipsi kädessäni on pieni haittatekijä. Syöpä ei ole enään kohdallamme mikään suuri mörkö tai paha-asia. Kokemukset ovat opettaneet että se on vaan tauti joka hoidetaan, aivan kuin mikä muu vaiva tahansa. Syöpään ei meidän perheessä liitetä kuolemaa, niinkuin ennen omakohtaisia kokemuksia liitettiin.
Eletään tässä ja nyt, jokaisesta päivästä nauttien, ilman huomisen huolia.