Kanavatyöt

Aloitin uudestaan 50 vuoden takaisen harrastukseni; kanavatyöt. Suville teen "Susitytön".

Innostuin aiheesta kun näin "naamakirja" kaverin jakaman kuvan valmistuneesta käsityöstään, kysyin välittömästi häneltä mistä niitä saa tilata ja sain osoitteen

www.kanavatyökeskus.fi Siitä vaan tilaamaan, samalla tilasin heiltä uuden kuvaston joka toimitaan kunhan uusi painos ilmestyy, jään odottelemaan.

Tämän työn olen tehnyt noin 55 vuotta sitten ja se oli isän ja äidin kammarin seinällä siihen asti kunnes se siirrettiin äidin palvelutalossa olleen huoneen seinää koristamaan ja sieltä pelastin sen itselleni kun  äidin jäämistöä lajiteltiin, sijoittaen sen olohuoneeni muistojen seinälle, isoisän seinäkellon lähelle.

 Mänty ja vene rannalla on tehty joskus 30 vuotta sitten, jolloin harrastus ei onnistunut ajan puutteen vuoksi ja harrastus sai jäädä  tähän pieneen kanavatyöhön tällä kertaa.....

Tuhkimon tein varsinaisesti itselleni 56 vuotta sitten. Se on kulkenut mukanani mutta suurimman osan kuitenkin varasto komerossa. Nyt se on ripustettu yläkerran seinälle. En erikoisemmin pidä siitä mutta kun se on eka työni niin se lisää hiukan arvostustani. Työ on epätasaista ja nyt löydän siitä monta pientä virhettä, annettakoon anteeksi kun vasta harjoittelin.Jokaisen työn käsiala paranee harjoittelun myötä, niin kanavatyössäkin.

Kanavatyöt eivät ole kalliita, hinnat määräytyvät työn koon mukaan 500-30 euroon. Pakkaus sisältää maalatun pohjakankaan, langat ja neulan. Mukana seuraa myöskin työvaiheista kuvat ja selkeät ohjeet, aloittelijan on helppo ryhtyä ompelemaan.

Kanavatyötä ei voi tehdä tv.tä katsoen koska se vaatii onnistuakseen myöskin tarkat silmät. Huomasin että vaaleat värisävyt erottaa helpommin toisistaan päivänvalossa tai sitten minulla on heikko työvalo.

Neulaa heilutellessani suunnittelen samalla  "Piika-kirja" projektiani ja kaivelen muistini lokeroista lisää aiheita jotka palautuivat jo osittain lukiessani kaikki muistikirjani vuosien varrelta. Jo lukeminen aiheutti tuntuvan tunnekuohun joten pidän pienen "loman" projektin työstämisessä ettei se vaikuta kirjan sisältöön liian voimakkaasti.

Villasukkia ja muita asusteita syntyy edelleen tiuhaan tahtiin "sivuhommana" kun katson tv:stä suosikkiohjelmiani.

Kävimme eilen ystävänpäivä tervehdyksellä Katjan kanssa, Sonja-muorin luona. Hän 
oli saanut jälkitaudin flunssasta ollen petipotilaana, mutta ilostui keväisestä tulppaani kimpustamme ja rupateltiin taas niitä "enenvanhaan" juttuja. On arvokasta tietoa mitä iäkkäät ihmiset jakavat ihan pyytämättä kun vaan kuulijoita löytyy. Valitettavasti, meillä kaikilla on aina olevinaan niin kiire ettei jäädä kuuntelemaan. Meille on tullut tavaksi istua joka lauantain päiväkaffeille  Sonja-muorin seuraksi, emmekä unohda näitä käyntejä koska niistä on muodostunut meille viikon kohokohta arjessa keskelle.