15.12.2010

HIMMELI, historiaa, raaka-aineet ja valmistus

HISTORIAA

Himmeli on perinteisesti rukiinoljen pätkistä koottu, tavallisesti perusmuodoiltaan pyramidimainen rakennelma, joka ripustetaan joulukoristeeksi kattoon.

Himmeliä on pidetty alkuperältään suomalaisena koristeena, mutta oikeastaan se juontaa juurensa muualta pohjois- ja keskieuroopasta. Himmelin nimikin tulee ruotsin sanasta ”himmel”, joka tarkoittaa taivasta. Suomessa himmeleitä esiintyi ensin Lounais-Suomen vanhoilla asumisalueilla, josta ne myöhemmin levisivät aina Karjalaan ja Oulun korkeudelle asti. Tiettävästi idea himmeliin on tullut kirkkojen kynttiläkruunuista. Ihmiset näkivät niitä kirkkomatkoillaan ja alkoivat sommitella oljista samantyylisiä koristeita.


himmelin kuva

Himmelin ollessa nykyajan ihmisille vain perinteinen joulukoriste oli se ennen hyvän sadon takaava onnenkalu. Jouluna tuvan kattoon ripustetun himmelin koolla oli myös merkitystä: isommalla himmelilllä uskottiin saatavan isomman sadon. Satoa taattiin ripustamalla himmeleitä myös toisiin huoneisiin tai pitämällä sitä katossa aina juhannukseen saakka.

Valmistus kuului ennen aina nuorison, erityisesti tyttöjen, jouluaskareisiin. Hollolan seudulla tytöt menivät rakentamaan himmeleitä saunomisen jälkeen saunaan, jossa kosteus ja lämpö tekivät oljet käsittelykelpoisiksi. Kylän nuoret miehet liittyivät seuraan ja näin tekoon liittyi myös kylän nuorison seurustelutapoja.

himmelin kuva

Nykyiset himmelit ovat selkeitä, pelkästään oljista koottuja koristuksia, kun taas ennen himmelit koristeltiin paperikukin, munankuorin, villatilkuin, paperisuikailein, rukiintähkin ja peilinpaloin. Eroa oli myös oljen laadussa. Himmeleihin ripustettiin tuohuksen avulla kynttilöitä, joten oljen tuli olla paksua, jotta himmelistä saatiin riittävän vahva kestääkseen koristeiden painon. Himmeliä käytettiin ajoittain myös hääjuhlan koristeena, jolloin se oli koristeltu näyttävästi peilinpaloin ja paperisuikalein.

Joulukuusen rantautuessa Suomeen 1800-luvulla alkoivat himmelien tekotavat unohtua. 1930- ja 1940-luvuilla alkoivat naisjärjestöt levittää himmelien teko-ohjeita siinä toivossa, että vanha perinteinen koriste saataisiin paikalle, jonne se aikoinaan kuului. Näissä uusissa ohjeissa ei käytetty ollenkaan lisäkoristeita, joten nykyihmiset vieroksuvat tätä vanhaa tyyliä koristella himmelit.

Entisaikaan himmeli uusittiin aina joka jouluksi, kun taas nykyisin himmelit pakataan huolella ja käsitellään varoen, jotta ne säilyisivät aina vuodesta toiseen tuomaan iloa jouluun. Himmeliä ei ole kuitenkaan periaatteessa sidottu mihinkään vuodenaikaan , joten sitä voi pitää esillä milloin tahansa, ikään kuin huoneen koruna.

RAAKA-AINEET


Paras himmelin raaka-aine on suomalainen rukiinonlki. Olki kannattaa korjata juhannuksen ja heinäkuun lopun välisenä aikana, jolloin korsi on vielä vihreää, mutta paljon kestävämpää kuin normaaliin puintiaikaan korjattu vilja. Oljet on kuivattava sateelta suojaisessa paikassa ja niitä on käänneltävä kuivumisen aikana, jotta oljet vaalenevat tasaisesti kullankeltaisiksi.

Materiaalina on myös käytetty ruokoa ja isompia tilataideteoshimmeleitä on rakennettu mm. pajusta, havuista ja tyhjistä juomatölkeistä.

Kuivia olkia liotetaan pari tuntia lämpimässä vedessä,

jotta ne ovat helpommat puhdistaa ja leikata. Oljet puhdistetaan poistamalla lehtitupet ja nivelkohdat. Pehmeä olki leikataan terävillä saksilla. Tärkeää on, että himmeliin valittavat oljet ovat samanpaksuisia ja leikattu saman pituisiksi parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Lankana kannattaa käyttää paksua ompelulankaa. Langan saa pujotettua oljen läpi käyttämällä neulaa tai ohuempaa olkea apuna tai varovasti imaisemalla. Solmukohdat pyritään saamaan oljen sisälle, jottei ikäviä langanpäitä näkyisi valmiissa himmelissä.

VALMISTUS

Himmelin valmistus vaatii tekijältään geometristä hahmottamiskykyä, joten aloittelijan on syytä valita yksinkertainen ja helppo malli. Yksinkertaisin himmeli koostuu yhdestä isosta peruskuviosta ja kuudesta pienestä kuviosta. Pienet kuviot roikkuvat ison jokaisesta kulmasta, jolloin yksi on ison kuvion sisällä.

Tällä sivulla keskitytään juuri tälläisen yksinkertaisen mallin rakentamiseen. Peruskuvion teosta on kaksi työtapaa, joista molemmista on sekä piiros-ohjeet että flash-animaatiot.


Tapa 1



Pujota kolme olkea lankaan ja solmi ne kolmioksi(A). Lisää kaksi olkea ja solmi ne kolmion kulmaan(B). Jatka samalla tavalla lisäten vielä kolme "kolmiota", jolloin muodostuu kuvan osoittama olkiketju. Lisää vielä yksi olki, jonka jälkeen solmit sen kiinni aloituskulmaan(A). Pujota lanka oljen sisällä kulmaan C ja solmi se kulman D kanssa.
flash-animaatio


Tapa 2



Pujota neljä olkea lankaan ja solmi ne neliöksi. Lisää kaksi olkea ja solmi ne kulmaan B. Lisää samalla tavalla kaksi olkea ja solmi ne aloituskulmaan A. Pujota lanka olkea pitkin kulmaan C. Lisää olki ja solmi se kulmaan D. Jatka samalla tavalla kuution ympäri.
flash-animaatio

Perushimmeliä varten tarvitset kuusi pientä kuviota ja yhden ison kuvion. Ripusta joka kulmaan yksi kuvio. Halutessasi voit laittaa muutaman sentin pituisen oljenpätkän ison ja pienten kuvioiden väliin.

Lähteet: Oskari Kiiski
Olkityöt/ Eevi Linde´n ja Tuulikki Talvitie
Himmeli/Seinäjoen kalevalaiset naiset ry

Ei kommentteja: